Valtion liikuntaneuvosto on päättänyt puoltaa yksimielisesti agilityn hyväksymistä valtionapua saavien urheilulajien joukkoon.
– Agility liikuttaa Suomessa laajaa väestöryhmää. Kaikki ratkaisut, joilla saadaan ihmiset liikkeelle ja harrastamaan liikuntaa säännöllisesti, ovat tärkeitä. Tällä oli päätöksessä iso painoarvo, kertoo valtion liikuntaneuvoston pääsihteeri Minna Paajanen.
Jos ministeriö vahvistaa päätöksen, agility voi päästä valtion yleisavustusten piiriin muiden liikuntajärjestöjen tavoin, eikä laji olisi enää pelkästään harrastajilta kerättävien varojen varassa. Lopullisen hyväksymisen antaa ministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.).
– Harrastajan ei tarvitse enää maksaa kaikkea omasta pussistaan, summaa tilanneta lahtelainen agilityharrastaja ja yrittäjä Pete Huotari, joka pyörittää agilityhallia kotikaupungissaan.
Aiempina vuosina agilityn nousu tukikelpoiseksi urheilulajiksi on tyrmätty. Lajin harastajat ovatkin kummastelleet sitä, että esimerkiksi shakki on hyväksytty urheilulajiksi, mutta agilityä ei, vaikka laji vaatii vahvaa fysiikkaa koiran lisäksi myös ihmiseltä.
Mikä nyt on muuttunut agilityn suhteen?
– Agility on nyt ollut lajina enemmän esillä. Lisäksi liikuntalaki on uudistunut ja sen keskeisiä tavoitteita on saada kaiken ikäinen väestö liikkumaan entistä enemmän, perustelee Minna Paajanen liikuntaneuvoston päätöstä.
Iso merkitys lajin tulevaisuudelle ja imagolle
Suomen Agilityliitto on tehnyt vuosia työtä lajin arvostuksen nostamiseksi. Ihmisillä onkin nyt parempi käsitys siitä, millainen tämä vauhdikas koiraurheilulaji on.
Joko tuntihinnat putoavat tai sitten saadaan parempia harrastuspaikkoja.
Pete Huotari
Urheilulajiksi hyväksyminen voi auttaa myös kääntämään verottajan pään. KHO antoi kesällä arvonlisäverotuspäätöksen, jonka mukaan agility ei ole liikuntaa vaan koirankoulutusta ja siksi palveluihin sovelletaan nyt korkeampaa 24 prosentin arvonlisäverokantaa.
– Ehkä tätäkin on nyt vähän helpompi saada muutettua. Kyllähän agilityyn liittyvät palvelut tulisi katsoa liikuntapalveluiksi, joihin sovelletaan alempaa arvonlisäverokantaa, toteaa Suomen Agilityliiton toiminnanjohtaja Sirpa Sippola.
Alan yrittäjä on samaa mieltä.
– Toivottavasti verottaja käsittelee asian pian uudelleen ja saadaan palveluiden arvonlisävero pudotettua 10 prosenttiin. Tämä näkyy suoraan harrastajan kukkarossa. Joko tuntihinnat putoavat tai sitten saadaan parempia harrastuspaikkoja, summaa agilityhallia Lahdessa pyörittävä Pete Huotari.
Enemmän yhteistyötä kuntapäättäjien kanssa?
Päättäjien kanta siitä, että agility ei ole urheilua, on kummastuttanut lajin kilpailijaa, joka harjoittelee useita kertoja viikossa korkealla sykkeellä. Agilityliiton jäsenille eli paikallisille yhdistyksille päätös on merkittävä.
Yrittäjät ja harrastajat toivovat, että yhteistyö kuntapäättäjien kanssa paranee nyt, kun lajilla jatkossa tulee olemaan selkeä status. Aiemmin Lahdessa tontin saaminen agilityhallia varten on osoittautunut hankalaksi.
Tonttipyynnöt harrastustilojen rakentamiseksi otetaan toivottavasti vakavammin, nyt kun lajista tulee virallisestikin urheilua.
Pete Huotari
– Tonttipyynnöt harrastustilojen rakentamiseksi otetaan toivottavasti vakavammin, nyt kun lajista tulee virallisestikin urheilua, toteaa Pete Huotari.
Suomessa on muutama halli, joita varten on saatu liikuntapaikkojen rakentamiseen tarkoitettua rahaa. Muut hallit on rakennettu täysin harrastajien omilla rahoilla.
Agilityn paikallisseuroissa ympäri Suomea on 75 000 jäsentä ja kisastartteja oli viime vuonna yli 120 000.
– Lajin suosio on kasvussa, koska kiitos ahkeran seuratoiminnan, harjoitusolosuhteet ovat suhteellisen hyvässä kunnossa. Alkeiskurssit ovat jatkuvasti täynnä niin meillä kuin naapuriseuroissakin. Otamme uusia ihmisiä lajin pariin kokoajan niin paljon kuin vaan kykenemme, kertoo Pete Huotari.