Kirjailija Ruta Vanagaite, 61, on tottunut olemaan parrasvaloissa. Liettuassa hän tuli tunnetuksi rohkeasta bestseller-kirjastaan, joka käsittelee aikuisen naisen seksuaalisuutta.
Muutama viikko sitten ilmestyi Vanagaiten uusi kirja Musiskiai – Meikäläiset.
Nyt Vanagaite on vieläkin tunnetumpi. Tällä kertaa hän tarttui tabuun, joka koskettaa koko Liettuaa. Kyse on maan juutalaisväestön tuhoamisesta, johon syyllistyivät liettualaiset itse toisen maailmansodan aikana.
– Tappajat olivat liettualaisia ja viranomaiset, jotka mahdollistivat murhat, olivat myös liettualaisia. On liian kivuliasta myöntää, että tavalliset ihmiset alkoivat tappaa naapureitaan, Vanagaite kuvaa.
Liki kaikki 200 000 juutalaista surmattiin
Liettuassa eli ennen toista maailmansotaa alueen suurin juutalaisyhteisö, yli 200 000 ihmistä. Liki kaikki surmattiin.
Monet heistä teloitettiin heti Saksan vallattua Liettuan. Natsit levittivät propagandaa, jonka mukaan juutalaiset olivat bolševikejä ja siten vastuussa Liettuan kokemasta ensimmäisestä neuvostomiehityksestä 1940–1941.
Propaganda upposi hedelmälliseen maaperään, sillä monet liettualaiset eivät olleet koulutettuja, ja antisemitismi oli yleistä. Lisäksi he toivoivat, että Saksa auttaisi myöntyväistä Liettuaa itsenäisyyspyrkimyksissä.
”Monet oikeuttavat yhä juutalaisten joukkotuhon”
Tähän mennessä Liettuan osallisuudesta kansanmurhaan on tehty vain akateemista tutkimusta. Vanagaiten teos iski koko kansakunnan hermoon, sillä siinä puhuvat liettualaiset itse.
– Olen menettänyt kaksi hyvää ystävääni, jotka eivät kestäneet totuutta. Monet sanovat vieläkin, että juutalaiset piti tappaa, jotta meitä ei olisi viety Siperiaan, Vanagaite kertoo.
Haastatteli eloonjääneitä todistajia
Vanagaite teki kirjaansa varten yhteistyötä tunnetun natsien jäljittäjän Efraim Zuroffin kanssa, joka työskentelee Simon Wiesenthal -keskuksessa. Yhdessä he kiersivät neljäkymmentä teloituspaikkaa Liettuan ja Valko-Venäjän alueella.
He löysivät vielä elossa olevia todistajia, jotka kertoivat näkemästään.
– Kukaan ei ollut aikaisemmin keskustellut heidän kanssaan, eivät historioitsijat, eivät toimittajat. He ovat jo 85–90-vuotiaita, joten pian heitäkään ei enää ole, Vanagaite pohtii.
Vanagaite on joutunut kokemaan kovaa kritiikkiä kirjansa takia. Hänen on pitänyt todistella, että hän ei ole juutalainen.
Liettuassa ajatellaan, että juutalaisten joukkomurhan tuovat esiin vain juutalaiset itse tai venäjämieliset, jotka käyttävät sitä lyömäaseenaan baltteja vastaan.
Venäjä syyttää säännöllisin väliajoin pieniä naapurimaitaan fasismista ja natsismista. Se on osa suuren isänmaallisen sodan, eli toisen maailmansodan käsitystä, jossa puna-armeija vapautti Eurooppaa natsien kynsistä.
Syyllinen omassa perheessä
Vanagaite alkoi tutkia juutalaisten kansanmurhaa sen jälkeen kun selvisi, että hänen omassa suvussaan oli vaiettuja salaisuuksia.
– Isoisäni työskenteli paikallisessa komissiossa, joka laati nimilistoja juutalaisista. Hän lisäsi listaan kymmenen juutalaisen nimet ja heidät murhattiin, Vanagaite kertoo.
Tieto teki todella kipeää. Isoisä oli suvun juhlittu sankari, sillä hän oli myöhemmin neuvostovastainen aktivisti ja pidetty hahmo, kuten monet muutkin Liettuan itsenäisyyden sankarit. Eikä hän ollut ainoa.
– Monista partisaaneista tuli itsenäisyyden jälkeen kansallissankareita. Kaikki tiesivät, mitä he tekivät neuvostaikana, mutta kukaan ei kysynyt, mitä he tekivät ennen sitä, Vanagaite kuvaa.
Nyt näille sankareille on pystytetty muistomerkkejä, ja heitä on vaikutusvaltaisten ihmisten suvuissa. Kukaan ei haluaisi lähteä kaivelemaan mennyttä, sillä historia pitäisi kirjoittaa uudelleen.
Syyllisten nimiä aiotaan julkaista
Liettuan kansanmurhien tutkimuskeskus on luvannut julkaista tänä vuonna tuhannen ihmisen nimet, joiden se katsoo osallistuneen rikoksiin. Olemassa on myös toinen, kahden tuhannen nimen lista, joka toimitettiin virnanomaisille jo muutama vuosi sitten. Se on vaiettu kuoliaaksi.
Vanagaite on kuitenkin toiveikas. Hän kertoo, että historioitsijat ovat ottaneet häneen yhteyttä ja kiittäneet rohkeudesta ja aiheen avaamisesta.
– Nyt hiljaisuus on rikottu, olen ottanut ensimmäiset iskut vastaan. Varmasti nuorempi polvi alkaa tutkia asioita, mutta muutos ei tapahdu yhdessä yössä, Vanagaite sanoo.