Matka on todella pitkä, yksi Noora Rädyn elämän pisimmistä. Asiaa ei helpota se, että vessassa pitää ravata ennen ottelua koko ajan – varusteet päälle, pois ja takaisin päälle. Jännitys ennen Vancouverin vuoden 2010 olympialaisten pronssiottelua on huipussaan. Matka areenan ulkopuolelle rakennetusta pukukopista jäälle on tunnelia pitkin puoli kilometriä.
NHL-koppeihin ei ole naisten maajoukkueilla asiaa kuin vasta pelien aikana. Matkalla yli 16 000 kiekkohullun eteen ehtii miettiä kaikenlaista. Muun muassa sitä, kuka Ruotsin maalilla torjuu.
Toivottavasti se ei ole Kim.
Suomi ei ole voittanut Rädyn uralla Ruotsin kuin muutaman kerran, kun Kim Martin on pysäyttänyt kiekkoja tolppien välissä. Ennen olympialaisia Ruotsi on voittanut kaikki kuusi aiempaa kohtaamista.
Alkulämmittelyn jälkeen Räty on varma Suomen voitosta. Ruotsin maalille luistelee yllättäen Sara Grahn. Koko joukkue tietää, että Ruotsi on kaadettavissa.
Päätöserässä peli kääntyy kuitenkin Ruotsille. Laukauksia sataa ja peli pyörii Suomen kenttäpäädyssä. Ruotsi on hetkeä aiemmin tasoittanut ylivoimalla 2-2:een. Räty venyy ennen maalia kahteen loistotorjuntaan, mutta Danijela Rundqvist jatkaa oman laukauksensa paluukiekon Suomen verkkoon.
Räty ymmärtää heti, ettei maali mene hänen piikkiinsä. Hyvä tästä vielä tulee. Räty nimittäin tietää, miten voitetaan. Hän on kasvanut siihen.
Voitontahdon ja periksiantamattomuuden Räty on perinyt isältään. Kun hän nuorempana hävisi vanhemmilleen korttipelissä, hän itki ja poltti kortit. Liikuntatunnilla Räty siirrettiin poikien ryhmään, koska muut tytöt pelkäsivät häntä kilpailullisuuden vuoksi.
Muutama minuutti Ruotsin tasoituksen jälkeen Vancouverin NHL-areenan valotaululle ilmestyy kuva Tarja Halosesta heiluttamassa Suomen lippua.
Tasavallan presidentti oli käynyt Kanada-välierän jälkeen Suomen pukukopissa. Todennut joukkueelle, ettei ole mitään hätää, koska Räty on maalissa. Rätyä kehu oli punastuttanut.
Eikä hätää ole. Suomi herää taas taistoon. Rädyn äiti toivoo katsomossa, ettei tytär päästä helppoa, ratkaisevaa maalia. Isä on maalannut kasvonsa Suomen väreillä ja tietää, ettei tytär sitä virhettä tee.
Räty kestää Ruotsin painostuksen, ja Karoliina Rantamäen syöttö Saara Tuomiselle kimpoaa jatkoajan alussa Erika Holstin luistimesta maaliin.
Suomi voittaa toisen olympiapronssinsa.
Ruotsin kapteenin Holstin ura päättyy omaan maaliin.
Noora Rädyn ura on 20-vuotiaana vasta alussa.
Samalla hän on kuitenkin jo viisi vuotta kestäneen maajoukkueuransa huipulla: kaksi MM-pronssia, olympiamitali, maailman parhaan maalivahdin titteli ja ykkösveskarin pesti maailman kovimmassa sarjassa.
Taivaasta helvettiin
Kameran eteen saapuu Suomen päävalmentaja Mika Pieniniemi. Hänen silmänsä ovat kosteat, hartiat lysyssä. Hän kättelee vähän liian pitkään ja valittelee samalla sekavin sanoin joukkueensa kohtaloa. Näiden olympialaisten piti olla Suomen menestystarina.
On kulunut neljä vuotta Vancouverin pronssijuhlista.
Muutamaa kuukautta aiemmin Pieniniemi on painottanut Olympiakomitean seminaarissa, että naisten jääkiekon mahtimaat Kanada ja Yhdysvallat ovat vihdoin voitettavissa.
Sotshin talven 2014 olympialaisista lähdetään hakemaan finaalipaikkaa – olihan Suomi voittanut edellisvuoden marraskuussa Lake Placidissä USA:n 3-1 Rädyn torjuttua 58 laukausta.
- Mietin sen ottelun jälkeen, että vitsit, kunpa tämä jumalapeli olisi tullut kolme kuukautta myöhemmin, Räty kertoo.
Suomi panee Sotshin alkusarjassa Rädyn johdolla Kanadan ja USA:n koville, ja tunnelma on huonoa Sveitsi-ottelua lukuun ottamatta korkealla.
Sitten tulee helmikuun 15. päivä.
Se on Mustanmeren rannalla aurinkoinen ja keväisen lämmin. Kaikin puolin hyvä päivä rullata Ruotsin yli olympialaisten välierään.
Kunpa tämä jumalapeli olisi tullut kolme kuukautta myöhemmin.
Katsojia upouuden Shaibu-areenan lehtereille on saapunut alle 3 000. Se on yli 13 000 silmäparia vähemmän kuin neljä vuotta aiemmin Vancouverissa. Kannustushuutoja sinisiltä penkeiltä jäälle ei juuri kuulu, mutta pelin äänet kaikuvat katsomoon selvästi.
Kun Ruotsi iskee pelin päätöserän alussa 3-2:een, Suomen vaihtopenkillä on hiljaista. Kun päätössummeri soi, Naisleijonien leiristä ei kuulu enää mitään.
Taululla on 4-2-lukemat ja suomalaispelaajien päät painuvat.
- Se oli sokki, Räty myöntää.
- Minua vaivasi, että media, joukkue ja valmennus puhuivat koko ajan jo ennen turnauksen alkua pelkästään välierästä. Kukaan ei edes ajatellut puolivälierää. Tappio ei ollut mahdollisuus.
Räty on varautunut joutuvansa puolivälierätappion jälkeen median tenttiin. Hän ilmoittaa lehdistölle lopettavansa uransa, jos ei saa pelata tarpeeksi kilpailukykyisellä tasolla.
Räty on maailman paras maalivahti ja voittanut Suomen, Yhdysvaltain ja Venäjän mestaruudet. Hän joutuisi lopettamaan uransa vain 24-vuotiaana olympialaisten viidenteen sijaan.
- Mitä vaihtoehtoja minulla olisi ollut Sotshin jälkeen? Miksi menisin pelaamaan naisten SM-sarjaa? Se on nuorille loistava sarja kehittyä, mutta minulle ei. En voisi ikinä pelata huvikseni. Joko pelaan täysillä ja pyrin eteenpäin tai sitten en pelaa ollenkaan, Räty sanoo.
Räty on kertonut päätöksestään jo edellisenä kesänä lähipiirilleen, mutta vasta Sotshissa se tulee koko kiekkomaailman tietoisuuteen. Mediakohu yllättää hänet.
Hämmentävä on myös puolivälierän jälkeen tullut tekstiviesti, jossa kerrotaan, että olympiaturnaus jatkuu seuraavana päivänä kello 12 sijoitusottelulla Saksaa vastaan.
Räty luuli, että olympiaturnaus ja mahdollisesti hänen uransa päättyy puolivälieräpettymykseen. Takana on kymmenen upeaa vuotta ja yli 200 ottelua maajoukkueessa.
Nyrkkeilyhanskat narikasta
Koskaan ei saisi sanoa ei koskaan, pyörii Rädyn mielessä. Sotshin olympialaisista on vierähtänyt vuosi ja Räty palaa halusta palata maajoukkueeseen. Suomen uusi päävalmentaja Pasi Mustonen on jo toivottanut tähtimaalivahdin tervetulleeksi. Paluu tuntuu samaan aikaan hienolta ja oudolta.
Oudolta siksi, että Räty on viettänyt viimeisen vuoden samassa joukkueessa miesten kanssa. Koko junioriuransa poikien kanssa pelannut Räty on vihdoin saanut 25-vuotiaana mahdollisuutensa ammattilaisuuteen ja pelaamiseen miesten sarjassa.
- Olihan se sokki. Aina välillä joudun pulaan, koska en voi toimia pukukopissa samalla tavalla kuin äijien kanssa. Jos naiselle sanoo päin naamaa, että ei noin voi tehdä, hän ei puhu sinulle viikkoon, Räty sanoo ja naurahtaa.
Räty peruu lopullisesti lopettamispäätöksensä talvella 2015. Hän linjaa tavoitteekseen Pyeongchangin vuoden 2018 olympialaiset. Jälkeenpäin hän kuvailee Sotshin turnausta farssiksi, jollaiseen ei voi päättää menestyksekästä maajoukkueuraa.
Räty pukee Leijona-paidan takaisin ylleen Venäjä-maaottelussa helmikuussa 2015 ja on siitä lähtien maajoukkueen mukana. Kevään MM-pronssi Malmöstä jää kuitenkin voittamatta loukkaantumisen vuoksi.
Mikä sai Rädyn muuttamaan mielensä?
On maaliskuu 2014. Räty kävelee Tikkurilan jäähalliin ja allekirjoittaa Kiekko-Vantaan kanssa vuoden sopimuksen. Sen jälkeen hän hyppää jälleen kerran lentokoneeseen ja matkaa Minnesotaan. Hän on toipunut Sotshin pettymyksestä ja tyytyväinen.
Pohjois-Amerikassa arvostetaan ja toivotaan parasta, Suomessa tuomitaan ja toivotaan epäonnistumista.
Kun hän elokuussa palaa Minnesotassa vietetyn työn ja harjoittelun täyteisen kesän jälkeen Suomeen, on edessä naisjääkiekolle historiallinen kausi Mestiksessä.
Kiekko-Vantaan päävalmentaja Jami Kauppi olisi halunnut Rädyn joukkueensa tolppien väliin jo ennen Sotshia ja heti olympialaisten jälkeen, mutta hän pelaa Mestiksessä lopulta vasta lokakuussa 2014.
Epäilijöitä riittää. Toimittajat kyseenalaistavat, asiantuntijat nauravat ja yleisö ilkeilee. Räty saa vähättelyistä vain voimaa. Hän tietää pystyvänsä pelaamaan Mestiksessä.
- Minua ärsyttää se, että Jenkeissä kaikki ovat asiasta innoissaan, mutta Suomessa kaikki tuomitsevat. Osa amerikkalaisista harjoittelukavereistani pelaa kuitenkin AHL:ää ja hekin tietävät, että pystyn pelaamaan miesten sarjassa, Räty kertoo.
- Pohjois-Amerikassa arvostetaan ja toivotaan parasta, Suomessa tuomitaan ja toivotaan epäonnistumista.
Kriitikot Räty hiljentää viimeistään marraskuussa 2014, kun hän venyyy TuToa vastaan 43 torjuntaan ja johdattaa Kiekko-Vantaan 4-2-voittoon. TuTo-voitto on erityisen maukas, koska turkulaisten valmentaja Ismo Lehkonen on verrannut Rädyn peluuta Mestiksessä siihen, että hän itse nousisi nyrkkeilykehään Robert Heleniuksen kanssa.
Kauppi marssii voiton jälkeiseen lehdistötilaisuuteen nyrkkeilyhanskat käsissään kuitatakseen kalavelat Lehkoselle.
Tämä on vain yksi esimerkki siitä, kuinka paljon töitä Räty on joutunut tekemään asemansa eteen. Samalla kun hän rahoittaa ammattilaisuutensa yhteistyökumppaneilla, viime vuonna NHL:n parhaana maalivahtina palkittu Carey Price tienaa seitsemän miljoonaa dollaria kaudesta.
Viime kesänä perustetussa naisten NHL:ssä eli NWHL:ssä Räty ansaitsisi tällä kaudella noin 25 000 dollaria – saman verran kuin Pricen tai Pekka Rinteen tilille ropisee kauden aikana päivässä.
Ei mikään ihme, että Minnesotan yliopiston journalismin ja joukkoviestinnän koulutusohjelmasta hyvin arvosanoin valmistunut Räty mietti Sotshin olympialaisten jälkeen uravaihtoehtojaan.
Kaikki tai ei mitään
Enää ei tarvitse pohtia. Räty antaa seuraavat kaksi vuotta kaikkensa jääkiekolle. Kausi 2014–15 päättyy Kiekko-Vantaalta kehnosti, mutta Räty on osoittanut kuuluvansa miesten peleihin. Nyt hän pelaa Suomi-Sarjan pudotuspelejä KJT:n riveissä.
Räty on saanut paljon peliaikaa ja torjunut hyvällä tasolla, mutta joukkueen kausi on ollut vuoristorataa sekä jäällä että sen ulkopuolella. Räty valitsi Suomen kolmanneksi korkeimman sarjatason, vaikka tarjouksia sateli viime keväästä lähtien Pohjois-Amerikasta, sekä miesten että naisten sarjoista.
Yksi kosiskelu tuli SPHL:stä, Yhdysvaltain kaakkoisosassa pelattavasta ammattilaissarjasta, jossa Kanadan maajoukkuevahti Shannon Szabados pysäyttää kiekkoja miesten keskellä. Rädylle tarjottu työ olisi ollut aurinkoisessa Floridassa ja palkka olisi tullut seuralta.
Hän valitsi kuitenkin Hyrylän jäisen peltihallin ja palkattoman KJT-pestin. Rädyn ammattilaisuuden mahdollistavat lukuisat yhteistyökumppanit autovalmistajasta urheiluravinneyritykseen.
Pelin taso menee aina rahan edelle. Itsensä kehittäminen on Rädylle kaikkein tärkeintä. Jos harjoituksia ei ollut, ne piti järjestää itse.
Kun muut pikkutytöt lukivat koulupäivien jälkeen läksyjä, Espoossa kasvanut Räty torjui Jere ja Tomi Sallisen takapihalla palloja ja kiekkoja, kunnes vanhemmat raahasivat pimeän tultua kotiin.
Rädyn luonteesta paistavat läpi määrätietoisuus ja rehellisyys. Hän sanoo suoraan mitä ajattelee. Aina siitä ei ole tykätty, sen hän tietää itsekin.
- En ala miettiä, voinko sanoa jotakin. Menen, teen ja kärsin seurauksista, Räty sanoo.
- Voin sanoa suoraan, että tällä kaudella on ollut aika paljon ongelmia. Joukkueemme muut pelaajat pelaavat Suomi-sarjassa lähinnä sen vuoksi, että se on kivaa. Heillä on työt ja koulut käytävänä. Välillä ärsyttää, etteivät muut pelaajat ole niin täysillä mukana kuin minä. Sitä on vaikea ymmärtää.
Rädyn maajoukkuetovereita on pudonnut joka vuosi viereltä, koska heillä ei ole yksinkertaisesti ollut muuta mahdollisuutta. Pohjois-Amerikassa naiskiekkoilijat saattavat tienata pelkästään liiton ja olympiakomitean avustuksilla tuhansia kuukaudessa.
Suomessa pelaajat joutuvat pahimmillaan maksamaan saman summan kaudesta naisten SM-sarjassa.
- Itse mietin joka aamu sitä, kuinka etuoikeutettu ja kiitollinen olen tilanteestani. Samaan aikaan kuitenkin tiedän, että olen ansainnut tämän. Tiedän, että jotkut ihmiset ajattelevat, että olen saanut kaiken helposti. Todellisuudessa olen tehnyt todella paljon töitä tämän kaiken eteen.
Soppa, joka muutti kaiken
Nyt on kulunut kuukausi siitä, kun haastattelin tätä juttua varten Rätyä ensimmäisen kerran. Sen aikana on ehtinyt tapahtua paljon.
Käsittämätön tapahtumasarja saa alkunsa 1. helmikuuta 2016 Suomen Jääkiekkoliton lehdistötilaisuudessa. Helsingin areenalla sijaitsevan salin seinällä on Rädyn nimi. Hänet on valittu Naisleijonien Ruotsin Euro Hockey Tourin joukkueeseen.
Kun kysyn tilaisuuden jälkeen Pasi Mustoselta, onko polvivammasta kärsivä Räty varmasti mukana turnauksessa, hän vastaa: "Tietysti on, miksei muka olisi?"
Seuraavalla viikolla Suomi matkaa Ruotsiin ilman Rätyä. Hän on jäänyt Suomeen toipumaan polven kierukkavammasta ja sopinut asiasta maajoukkuejohdon kanssa. Kun lääkäri antaakin peliluvan, Räty palaa KJT:n tolppien väliin Suomi-sarjassa 12. helmikuuta. Suomi pelaa samana päivänä Ruotsissa Venäjää vastaan.
Hän sanoi, ettei luota minuun eikä arvosta minua ihmisenä tai urheilijana.
Mustonen suuttuu Rädyn ratkaisusta. Räty selittää tapahtumasarjaa kommunikaatiokatkoksella. Hän oli ennen turnausta sopinut Mustosen kanssa, ettei lähde mukaan Ruotsiin, mikäli ei ole sataprosenttisessa pelikunnossa. Suomi-sarjassa Räty pelaa omien sanojensa mukaan 80-prosenttisessa kunnossa.
Varsinainen pommi jysähtää kaksi viikkoa myöhemmin, sunnuntaina 28. helmikuuta. Räty on pari tuntia aikaisemmin venynyt Suomi-sarjan puolivälierissä 38 torjuntaan ja varmistanut KJT:lle 4-2-yllätysvoiton. Hän on ajanut hymyissä suin Hyrylästä takaisin Helsinkiin.
Saavuttuaan kotiin Räty saa pelikaveriltaan tekstiviestillä tiedon, ettei hän ole mukana maaliskuun lopulla alkavissa Kanadan MM-kisoissa. Mustosen kanssa Räty ei ole asiasta puhunut.
- Hän soitti minulle viime viikolla ja totesi soittavansa vain kertoakseen, ettei hänellä ole minulle mitään asiaa. Olen pyytänyt Mustoselta anteeksi Ruotsin turnausta puhelimessa, tekstiviestillä ja julkisuudessa. En tiedä, mitä muuta olisin voinut enää tehdä, Räty kertoo.
Räty sanoo pitävänsä edelleen Mustosen suorasta kommunikointityylistä. Hän kuitenkin tuntee, ettei ole saanut Mustoselta ikinä kunnon mahdollisuutta.
- Tuntuu, että hän tuomitsi minut jo ennen kuin olimme ikinä tavanneet. Maajoukkueessa painotettiin, että täytyy olla oma itsensä. Kun olen oma itseni, saan vain negatiivista palautetta.
Mustosen tylyin palaute Rädylle tuli viime lokakuussa ennen Ruotsissa pelattua neljän maan turnausta.
- Hän sanoi minulle suoraan, ettei arvosta mitään, mitä olen tehnyt naiskiekon eteen. Hän myös sanoi, ettei luota minuun eikä arvosta minua ihmisenä tai urheilijana. Se tuntui pahalta.
Räty pelasi marraskuun Ruotsin turnauksessa vakuuttavasti. Turnauksen jälkeinen leiripalaute oli Rädylle kuitenkin epämieluista luettavaa.
Mustonen kirjoitti tuolloin, "ettei Räty sovi maajoukkueen toimintatapakulttuuriin."
- Olin siitä ihmeissäni ja kysyin useaan otteeseen Mustoselta, miten voin kehittyä. Hän totesi, ettei hän tiedä. En saanut ikinä vastausta. Olin henkisesti aika rikki sen turnauksen jälkeen.
Marraskuun Ruotsin turnaus on toistaiseksi Rädyn viimeinen maajoukkuekomennus. Hänen päätavoitteenaan on yhä vuoden 2018 talviolympialaiset, jotka kaksi vuotta sitten innoittivat häntä jatkamaan uraansa.
- Haluan ehdottomasti pelata maajoukkueessa. Loppupeleissä en pelaa valmentajalle, vaan Suomi-paidalle ja joukkueelle. Toivon tietysti, että maajoukkue menestyy nytkin MM-kisoissa.
Rädyn tulevaisuus Naisleijonissa on tällä hetkellä suuri mysteeri. Hän on jälleen kerran tilanteessa, jossa hän ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Taistelua hän ei kuitenkaan aio luovuttaa.