Saamelaiskäräjät saattaa aloittaa tällä vaalikaudella inarinsaamelaisten oikeusaseman selvittämisen.
Inarinsaamelaisten oikeusaseman selvittäminen ja vahvistaminen oli yksi monista ehdotuksista, joita Saamelaiskäräjien edustajat toivat lähetekeskusteluun vaalikauden 2016–2019 toimintaohjelmaa koskien.
Saamelaiskäräjien kokous kävi lähetekeskustelun toimintaohjelmasta viime keskiviikkona osana järjestäytymiskokoustaan.
Kyrö toi pöydälle ehdotuksen inarinsaamelaisten oikeusasemasta
Puhetta lähetekeskustelussa johti Saamelaiskäräjien ensimmäinen varapuheenjohtaja Heikki Paltto, sillä uusi puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio sairastui kesken toisen järjestäytymiskokouspäivän.
Päivän ensimmäisen esityksen toi uusi edustaja Kari Kyrö Inarista. Hän esitti – puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikion pyynnöstä – että Saamelaiskäräjät ottaa toimintaohjelmaansa inarinsaamelaisten oikeusasian selvittämisen ja vahvistamisen. Kyrö vertasi asiaa kolttasaamelaisten omaan lakiin. Viime vaalikaudella Anu Avaskari Inarista ehdotti inarinsaamelaisten oikeusaseman selvittämistä, mutta silloin asian eteenpäin viemistä ei saamelaiskäräjien kokouksessa hyväksytty.
Jääskö pitää Kyrön ehdotusta hyvänä jotta asioissa päästään eteenpäin
Monet edustajat kannattivat Kyrön ehdotusta inarinsaamelaisten oikeusaseman selvittämisestä. Uusi saamelaiskäräjäedustaja Neeta Jääskö Inarista pitää ehdotusta hyvänä.
– Tässä on minun mielestäni kysymys siitä, että inarinsaamelaisia koskevat kysymykset ovat olleet paljon pinnalla täällä Saamelaiskäräjillä viimeisten vuosien ajan. Ne tuntuvat olevan sellaisia kysymyksiä, että niihin pysähtyy kaikki eteneminen myös muiden saamelaisten näkökulmasta. Tämä ei ole ollenkaan oikeudenmukaista eikä se tue inarinsaamelaisia ollenkaan, Jääskö sanoo.
Neeta Jääskö toivoo, että inarinsaamelaiset saamelaiskäräjäedustajat ovat valmiita yhteistyöhön.
– Olen kysellyt muilta inarinsaamelaisilta edustajilta heidän kiinnostuksestaan aloittaa yhteinen keskustelu, sillä täällä tuntuu olevan epäselvyyttä siitä kuka voi edustaa inarinsaamelaisia ja keitä me ylipäänsä olemme. Nämä ovat aivan tällaisia perusasioita emmekä voi jumittaa näihin ikuisesti, Jääskö sanoo.
Keskustelulla inarinsaamelaisuudesta Neeta Jääskö viittaa muun muassa Saamelaiskäräjien hallituksen valinnan yhteydessä tiistaina käytyyn väittelyyn eri kieliryhmien ja alueellisten ryhmien edustamisesta hallituksessa.
Inarinsaamelaisten oikeusasemasta keskustellaan tiistaiaamun inarinsaamenkielisessä radio-ohjelmassa klo 7.00–9.00 (ja pikauusintana klo 11.00 lähtien). Lähetystä voi kuunnella Yle Sámi Radion nettiradiosta ympäri maailmaa.
Länsman ehdotti omaa yhdistystä saamelaiselle poronhoidolle
Toisen ehdotuksen toi Saamelaiskäräjien varajäsen Asko Länsman Utsjoelta. Hän oli kokouksessa edustaja Nilla Tapiolan varamiehenä.
Länsman ehdotti Saamelaiskäräjien toimintaohjelmaan saamelaisen poronhoidon työryhmän perustamista. Sen tehtävänä olisi selvittää mahdollisuuksia perustaa oma edunvalvontaelin saamelaiselle poronhoidolle, eräänlainen saamelaisten paliskuntan yhdistys. Länsmanin ehdotusta kannatettiin laajalti.
– Saamelaiskäräjät voisi yhdessä saamelaispaliskuntien kanssa miettiä olisiko mahdollista uudelleenorganisoida saamelaisen poronhoidon tai saamelaispaliskuntien edunvalvonta. Mielestäni meiltä puuttuu tällainen yhdistys. Paliskuntien yhdistyksessä olemme huomanneet, että meidän äänemme ei siellä kuulu, sillä olemme vähemmistössä ja häviämme joka asiassa. Sen takia meidän omalle yhdistyksellemme olisi tilausta. Saamelaiskäräjien elinkeino- ja oikeuslautakunta voisi ottaa ensimmäisen askeleen ja kuulostella saamelaispaliskuntien näkemystä vaikkapa pienen työryhmän perustamiseksi, Länsman sanoo.
Melkein kaikki paikalla olleet edustajat toivat esityksiä lähetekeskustelun kuluessa. Tässä lyhyt yhteenveto kaikista ehdotuksista.
**Neeta Jääskö **Inarista ehdotti Saamelaiskäräjien työjärjestyksen muuttamista erityisesti hallituksen valintaa ohjaavien sääntöjen kohdalta. Hänen mielestään olisi tärkeää tarkastella alueiden ja kieliryhmien edustusta Saamelaiskäräjien hallituksessa. Hän varmistaisi sen, että esimerkiksi inarinsaamen kieliryhmä ja myös kolttalaissa määritelty koltta-alue otettaisiin aina huomioon hallitusta muodostettaessa. Jääskö ehdotti myös saamen kielen vieraankielen opetusmetodien parantamiseen liittyviä toimenpiteitä. Jääskön mielestä kaikilla saamelaisilla pitäisi olla oikeus elvyttää oma kielensä eikä saamen kieleen liittyvien oikeuksien pitäisi rajoittua äidinkielisiin. Neeta Jääskö toi lisäksi esille saamelaisen käsityön eli duodjin juridisen suojan. Hänen mielestään Saamelaiskäräjien pitäisi liittyä Saamelaisneuvoston hankkeeseen, jossa kartoitetaan aihetta.
Kirsti Kustula** Inarista ehdotti poronhoidon ja muun maankäytön turvan edistämistä muun muassa kaivosten osalta. Kustula toi esille, että hänen näkemyksensä mukaan kaivosten paine on siirtynyt Lemmenjoen kansallispuistosta Ivalon paliskunnan alueelle. Kustula haluaisi Saamelaiskäräjille oman elinkeinosihteerin, joka voisi toimia myös ympäristösihteerinä.
Magreta Sara** Inarista ehdotti, että Saamelaiskäräjät voisi auttaa perinteisten elinkeinojen harjoittajia maankäyttöön liittyvissä asioissa. Hän kaipaisi erityisesti käytännön apua muun muassa lausuntojen kirjoittamisessa. Sara toi esille myös saamen kielten elvytysohjelman. Hänen mielestään myös se kaipaisi enemmän käytännönläheisiä ajatuksia. Sara ehdotti kielenelvytysohjelman eteenpäinviemistä projektien kautta. Hänen mielestään on hyvä tunnustaa se tosiasia, että kielenelvytysohjelma ei ole edennyt, vaikka sen vahvistamisesta on kulunut jo monta vuotta. Magreta Saran mielestä Saamelaiskäräjien toimintaohjelmassa ei voi olla vain ympäripyöreitä muotoiluja koskien kielenelvytysohjelman edistämistä vaan siinä pitäisi nimetä tarkkoja, konkreettisia toimia.
Jan Saijets** Tampereelta toi esille, että Saamelaiskäräjien täytyy suojella saamelaisten perinteisiä elinkeinoja, sillä ne ovat saamelaiskulttuurin ydin ja kantava voima, jotka antavat elinvoimaisen kulttuuriympäristön, jossa asiat siirtyvät luonnollisesti sukupolvelta toiselle. Saijetsin mielestä Saamelaiskäräjät tarvitsee myös sosiaalisen median ja ja tiedotusstrategian sekä kansainvälisen strategian. Hän ehdotti näiden valmistelutyön aloittamista. Jan Saijets ehdotti myös paikkatietokannan rakentamista, jota voitaisiin käyttää perinteisten elinkeinojen tietotarpeisiin. Hänen mielestään tietokannalla saataisiin helpotettua perinteisten elinkeinojen asemaa. Tietokanta voisi hänen mielestään sisältää tietoa eri maankäyttömuotojen pinta-aloista, tietoa luonnontilaisten metsien sijainnista sekä hakkuista ja tietoa laidunkierrosta.
Tuomas Aslak Juuso** Enontekiöltä ehdotti, että Saamelaiskäräjät asettaisi tiedotusstrategian etusijalle. Hänen mielestään sen pitäisi pitää sisällään myös sisäisen tiedottamisen periaatteet, sillä näin Saamelaiskäräjät voisi vahvistaa omaa työtään. Juuson mielestä Saamelaiskäräjien pitäisi näkyä paremmin ihmisten arkipäivässä ja kuunnella kansan tarpeita. Lisäksi Saamelaiskäräjien tulisi Juuson mielestä suunnitella paremmin vuorovaikutustaan päättäjien suuntaan ja rakentaa sitä varten toimivat käytännöt. Juuso ehdotti lisäksi tiedottajan viran perustamista.
Työjärjestysuudistuksesta Juuso sanoi, että hän katsoisi asiaa laajemmin kuin hallituksen muodostuspykälän osalta, koska hän näkee, että nykyisillä Saamelaiskäräjillä on osaamista tehdä kokonaisvaltainen, Saamelaiskäräjät läpileikkaava uudistus. Juuson mielestä Saamelaiskäräjillä olisi mahdollisuus rakentaa oma demokratiamallinsa.
Tuomas Aslak Juuso näkee, että saamen kielten kielenelvytysohjelman tulee myös olla yksi painopistealueista, sillä ohjelma täytyy saada käyntiin ja sille täytyy varmistaa rahoitus. Juuso mainitsi myös toimintamahdollisuuksien ja budjetin vahvistamisen, sillä hän näkee huolestuttavana kehityksen, jossa Saamelaiskäräjillä ei ole toimintaresursseja poliittiseen toimintaan ja yhteisymmärryksen rakentamiseen. Juuson mielestä Suomen valtion tulee kantaa vastuunsa Saamelaiskäräjien tiedottajan viran ja muiden toimintamahdollisuuksien turvaamiseksi.
Kansainvälisen strategian osalta Juuso näkee suurena puutteena sen, ettei kansainvälisillä asioilla ole omaa virkamiestään Saamelaiskäräjillä. Juuson mielestä yksi pääpainopistealueista tulee olla pohjoismaisen saamelaissopimuksen neuvotteluprosessi, toinen YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistus UNDRIP sekä YK:n alkuperäiskansojen maailmankonferenssin loppudokumentin toteuttaminen erityisesti kansallisella tasolla. Juuso muistutti, että Suomi on sitoutunut loppudokumenttiin ja sen vuoksi hän näkee siinä paljon mahdollisuuksia. Hänen mielestään Saamelaiskäräjien tulee koittaa panna alkuun prosessi, jossa varmistetaan toimintaresurssit loppudokumenttia varten, vaikka tämä veisikin aikaa. Juuson mielestä viimeisen vuoden aikana Saamelaiskäräjät ei ole kyennyt valvomaan eteneekö loppudokumentin toteuttaminen Suomessa.
Tuomas Aslak Juuso toi esille vielä sen, että hän ei ole huomannut toimintaohjelmassa mainintaa saamelaisnuorten vaikutusmahdollisuuksien vahvistamisesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Hän toivoi, että Saamelaiskäräjien juuri nimetty nuorisoneuvosto kävisi keskustelua aiheesta. Juuso kehui edellisellä vaalikaudella otettuja edistysaskelia perinteisen tiedon säilyttämisen, biodiversiteettisopimuksen ja Akwé: Kon -järjestelmän saralla ja kehotti jatkamaan töitä näillä osa-alueilla.
Petra Magga-Vars** Sodankylästä sanoi, että tarvitaan strategia kaikenlaisten saamelaista kulttuuria koskevien loukkausten varalle. Tällä hän tarkoitti maankäyttöön liittyvän paineen lisäksi myös esimerkiksi saamenpuvun väärinkäyttöä ja erilaista saamelaisiin kohdistuvaa syrjintää. Magga-Vars halusi painottaa saamen kielten elvytysohjelmaa, sillä hänen mielestään vaikuttaa siltä, että saamen kielten selviytymisen kannalta hiekka tiimalasissa valuu liian nopeasti eikä enää ole aikaa odottaa suuria rahoja ohjelman toteuttamiseksi. Petra Magga-Vars totesi tiedottamisen oleva ainoa tapa saavuttaa oma kansa ja antaa myös ulospäin kuva heille, jotka tietävät vähemmän saamelaisista ja joille asiat ovat epäselviä. Saamelaiskäräjien tulisi hänen mielestän painottaa kaikessa toiminnassaan saamelaiskulttuurin uhanalaisia erityispiirteitä. Magga-Vars kaipaa konkreettisia toimia, jotta nuorempi sukupolvi pääsisi näkemään saamelaiskulttuurin kulmakivet muuallakin kuin kirjoissa.
Pentti Pieski **Helsingistä ehdotti tiedotusjohtajan viran perustamista pelkän tiedottajan toimen sijaan. Hän antaisi tiedotusstrategian valmistelun tiedotusjohtajalle. Pieski näki, että jos rahoitusta toimelle ei kuitenkaan saada, niin Saamelaiskäräjien pitäisi silti tehdä tiedotusstrategia ja järjestää koulutusta median kanssa tekemisissä oleville. Pieskin mielestä tiedottamisen avulla myös saamelaisille voidaan paremmin osoittaa mitä Saamelaiskäräjät tekee heidän asioidensa hyväksi. Hänen ehdotuksensa oli lisäksi, että hallituksen kokouksia järjestettäisiin eri puolilla saamelaisaluetta ja myös Etelä-Suomessa. Pieskin mielestä hallituksen kokousten yhteydessä voitaisiin järjestää infotilaisuuksia ja neuvotteluita kuntien ja viranomaisten kanssa. Pentti Pieski näkee, että saamelaisyhdistykset ovat ottaneet paljon vastuuta saamen kielten kielenelvytyksen suhteen, mutta että ohjelma pitää toteuttaa muutenkin. Hän esitti Kielineuvoston toimintalueen alle, että oikeusministeriölle esitetään lisärahoituksen saamista kolmannen sektorin tekemälle kielityölle ja saamenkielisten palveluiden tarjoamiselle saamen kielilain hengessä erityisesti saamelaisalueen ulkopuolella. Pieskin mielestä yhdistykset tuntevat valmiiksi omat kohderyhmänsä ja että yhdistyksillä on paras tieto siitä, millaisia palveluita tarvitaan.
Aslak Holmberg **Utsjoelta sanoi, että hän haluaisi tuoda Saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston lähemmäksi Saamelaiskäräjiä, sillä hänen kokemustensa perusteella nuorisoneuvosto on tällä hetkellä Saamelaiskäräjien toiminnan ulkopuolella. Hänen ajatuksenaan olisi esimerkiksi pyytää nuorisoneuvostolta ajoittain näkemyksiä asioista, joita Saamelaiskäräjät on valmistelemassa. Holmbergin näkemyksen mukaan pelottavien lausuntojen sijaan nuorisoneuvostoa voisi pyytää valmistelemaan suullisia esityksiä, joita he kävisivät Saamelaiskäräjille pitämässä. Holmberg nosti esiin myös saamenkieliset oppimateriaalit, jotka hänen mukaansa ovat enimmäkseen suomen kielestä käännettyjä. Holmberg nostaisi yhdeksi painopistealueeksi oppimateriaalien tuottamisen saameksi alusta alkaen. Apua voisi hänen mielestään pyytää Norjan ja Ruotsin puolelta, sillä päällekkäistä työtä tehtäneen paljon. Holmbergin mukaan Suomessa on käytössä saamenkielisiä historian oppikirjoja, joissa ei mainita saamelaisia ollenkaan, vaikka kirja on saameksi. Hänen mielestään tämä antaa vääristyneen kuvan maailmasta. Holmberg pitää assimilaationa tilannetta, jossa saamelaiset on pyyhitty historiasta. Hänen mielestään tämä ei ole hyväksyttävää.
Anne Nuorgam **Utsjoeltasanoi, että hän nostaisi päällimmäiseksi totuuskomission perustamisen, josta puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikiokin on puhunut. Nuorgam toi esille, että ympäri maailmaa, esimerkiksi Kanadassa, on hyviä kokemuksia liittyen totuuskomissioihin. Hänen mielestään tällaisen työn aloittaminen myös Suomessa olisi tärkeää, jotta ihmiset pääsisivät purkamaan raskaita syrjintäkokemuksiaan koskien esimerkiksi asuntolaaikoja, saamelaismääritelmää ja maankäyttöä. Nuorgamin mielestään Suomessa voitaisiin seurata lähintä esimerkkiä eli Ruotsia ja ehdottaa yhdenvertaisuusvaltuutetulle totuuskomission perustamista, Ruotsin mallin mukaan. Nuorgamin näkemyksen mukaan kaikki saamelaisalueen asukkaat voisivat osallistua totuuskomission toimintaan.
Anne Nuorgam nosti esille myös itsemääräämisen vahvistamisen. Hänen mielestään Saamelaiskäräjillä puhutaan asiasta usein, mutta indikaattorit itsemääräämisen mittaamiseksi puuttuvat. Nuorgam muistutti, että ympäri maailmaa löytyy itsemääräämisindikaattoreita, joita voidaan käyttää mittaamaan sitä, mitkä asiat ovat hyvin ja mitkä huonosti. Hänen mielestään Saamelaiskäräjien ei kuitenkaan tule ponnistella asian kimpussa yksin vaan laittaa tutkimuslaitokset selvittämään asiaa. Anne Nuorgam ehdotti myös Unescon maailmanperintökohteen hakemista Suomen Saamenmaahan. Hän toi esille Ruotsin Lapponian-alueen esimerkkinä hallinnosta, jossa saamelaisille on luovutettu osa vastuusta – Lapponian tapauksessa poromiehet vastaavat petoeläinten laskemisesta. Nuorgam ehdotti, että esimerkiksi Inarijärven hallinto voisi siirtyä osittain samalla tavalla saamelaisille.
YK:n suhteen Anne Nuorgam ehdotti, että EMRIP-työn valvonta lisättäisiin Saamelaiskäräjien tavoitteisiin. EMRIP tarkoittaa alkuperäiskansojen oikeuksien asiantuntijamekanismia (Expert Mechanism on the Right of Indigenous Peoples). Nuorgamin mielestä EMRIP-mandaatin yhteyteen voitaisiin lisätä myös YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen UNDRIP:in valvonta. Hän ehdotti myös, että Saamelaiskäräjät voisi jatkaa raportoimista suoraan YK:lle eikä suorittaa sitä pelkästään oikeusministeriön kautta. Saamelaisten oikeuksien suhteen Nuorgam nostaisi kärkeen pohjoismaisen saamelaissopimuksen. Toiseksi Nuorgam painottaisi saamelaiskäräjälain yhdeksättä pykälää eli neuvotteluvelvoitetta, sillä hänen mielestään Saamelaiskäräjiltä puuttuu selkeä prosessi neuvotteluvelvoitteen toimeenpanemiseksi. Anne Nuorgam ehdottaakin, että Saamelaiskäräjät suunnittelee järjestelmän neuvotteluvelvoitteen toteuttamiseksi ja saattaa sen viranomaisille tiedoksi.
Antti Sujala** Utsjoelta esitti, että myös muille saamelaiselinkeinoille kuin vain poronhoidolle perustettaisiin oma toimielimensä.
Saamelaiskäräjien kokous päättää tämän vaalikauden 2016–2019 toimintasuunnitelmasta täysistunnossa joko maalis- tai huhtikuussa.