Muistotilaisuudet nykyään yhä vaatimattomampia – paikaksi käy huoltoasemakin

Hautajaisiin tuodaan nykyään yhä vähemmän kukkia ja kimput ovat pienempiä. Muistotilaisuuksia pidetään yhä pienemmälle väelle. Omaiset saattavat myös pyytää, etteivät vieraat toisi hautajaisiin kukkia lainkaan, vaan omaiset lahjoittavat vieraille itse ruusun lähtijäisiksi.

Jumalanpalvelusasiantuntija Terhi Paananen Kirkkohallituksesta sanoo, että usein muistotilaisuuden pitopaikalla on selvä linkitys vainajan elämään. 

– Tätä nykyä jo rohkeasti pyritään siihen, että vainajan elämä saa muistotilaisuudessa aikaisempaa suuremman tilan, sanoo Paananen.

Muistotilaisuuksia on pidetty esimerkiksi huoltoasemalla – tai liikennepalvelukeskuksessa, niin kuin isoja, täyden palvelun paikkoja nykyään kutsutaan. Esimerkiksi kakkostien ja kymppitien vilkkaassa risteyksessä Forssan Autokeitaalla on vietetty jo kolme muistotilaisuutta, kertoo Autokeitaan liikepalvelujohtaja Niko Järvi.

Avaa kuvien katselu

– Liikennepalvelukeskuksista on tullut sosiaalisen kohtaamisen paikkoja. Autokeitaalla vietetään äitienpäiviä, isäinpäiviä ja meillä on järjestetty jopa muistotilaisuuksia, kertoo Niko Järvi.  

Muistotilaisuus liikennepalvelukeskuksessa jäljittelee perinteistä suomalaista muistotilaisuutta, Järvi sanoo.

– Omaiset ovat halunneet tulla muistelemaan edesmennyttä henkilöä paikkaan, missä tämä on viihtynyt ja tykännyt olla. Toisaalta me olemme sitten pyrkineet järjestämään rauhallisen paikan kabinettitilaan, missä omaiset ja ystävät ovat saaneet muistella.

25 vuotta hautaustoimistoyrittäjänä toiminut Kyllikki Forsius Vantaalta on myös Suomen Hautaustoimistojen liiton puheenjohtaja. Hän kertoo, että saattoväen pieneneminen liittyy suomalaisten kasvaneeseen elinikään ja pienenevään perhekokoon.

– Ihmisten elinikä on pidentynyt, ei ole samalla tavalla enää ystäviä, työkavereita tai harrastusten puitteista saattojoukkoa, eli vain perhe saattaa.

Forsius arvioi, että tuhkauksen yleistyminen on muuttanut paljon hautajaisten luonnetta ja myös niihin käytetyn rahan määrää. Esimerkiksi kukkiin liittyvät käytännöt ovat muuttuneet. Osassa seurakuntia on siirrytty käytäntöön, että seurakunta ei enää säilytä kukkia kylmätiloissaan siunaustilaisuuden jälkeen.

– Kun arkkuhautauksessa kukat viedään haudalle, niin tuhkahautauksessa uurnan hautaaminen on vasta viikolla siunauksen jälkeen eli kukat joutuu viemään tyhjälle haudalle siunaustilaisuuden jälkeen. Silloin kukat ovat jo huonoja uurnaa haudattaessa.

– Seurakunta ennen säilytti kukat kappelin kylmiössä ja ne vietiin vasta uurnan kanssa haudalle. Hautaustoimistoilla ei ole tilaa säilyttää kaikkia kukkia kylmässä ja seurakunnat eivät enää halua niitä säilyttää. Kukat on vietävä haudalle tai roskiin siunaustilaisuuden jälkeen, Forsius kertoo.

Forsiuksen mukaan myös arkkua ajatellaan tuhkauksen yleistyttyä toisin kuin aiemmin.

– Tuhkahautaus on muuttanut kaikkea tässä maassa, myös ajatuskantaa, että "kun arkku kuitenkin poltetaan". Tuhkaus ei ole vähäisempi hautaamisen muoto kuin arkkuhautaus. Arkku esimerkiksi ylläpitää tuhkaamisprosessia, kun vainaja palaa, mutta eivät omaiset tätä mieti. Se poltetaan kuitenkin, ajatellaan. Tämä on nyt selkeästi tullut enemmän esille.

Muistotilaisuuden paikkaa on Forsiuksen mukaan paikoin vaikea löytää.

– Seurakunnat nipistävät aukioloajoista eikä seurakuntasalia saa illalla. Tilaisuudet ovat usein lauantaisin ja jos tilaisuuteen halutaan vapaampaa ohjelmaa, se ei käy seurakunnan tiloissa.

Rahasta keskustellaan Forsiuksen mukaan hautaustoimistoissa nykyään entistä avoimemmin, jos tilanne on sellainen, että rahaa pitää miettiä.

– Asiakkaat kertovat millaiset hautajaiset haluaisivat ja sitten tehdään kustannusarvio. Ei ole häpeä tuoda esiin, jos ei ole varoja, se uskalletaan sanoa nyt avoimemmin.

– Paljon keskustellaan kokonaisbudjetista, miten se onnistuu, riittävätkö rahat. Sitä mukaa etsitään tiloja ja muita ratkaisuja.

Siunaustilaisuudet sinänsä ovat perusteiltaan yhä hyvin samankaltaisia kuin ennenkin. Mutta omaisia rohkaistaan toteuttamaan vainajan näköiset hautajaiset.

– Muistotilaisuudessa muistellaan vainajaa ja niin häntä pitäisi muistaa niin kuin hänen kanssaan on eletty. Hautauskulttuuria ei tarvitse väkisin muuttaa, mutta se muuttuu, kun asiasta keskustellaan.

– Esimerkiksi Ruotsissa on jo yleisempää, että vainajan kuva on arkun päällä tai taulutelineessä jo siunaustilaisuudessa. Sitä yritämme tuoda uutena mukaan, että vainaja olisi enemmän läsnä, kertoo Kyllikki Forsius.