Ydinvoimayhtiö Fennovoiman rakennustyöt Pyhäjoen Hanhikivellä eivät ole alkaneet iloisissa sävelissä. Rakennustyömaan pääurakoitsija Titan-2-yhtiöllä on jäänyt rästiin useita maksuja, eivätkä maksuvaikeudet Ylen haastattelemien alihankkijoiden mukaan ole täysin ohi.
Fennovoima vahvistaa Ylen tiedon, jonka mukaan rästissä on ollut suurimmillaan yli miljoonan euron lasku. Titan-2 perustelee maksuvaikeuksia teknisillä pankkisiirtoihin liittyvillä ongelmilla ja sanoo, että nyt ongelmat on selätetty.
Maksut eivät ole ainoita, jotka Hanhikivellä alkuvaiheista asti työskennelleen urakoitsijan mukaan ovat edenneet madellen. Alihankkija sanoo, että työt etenevät hitaasti, sillä kaikki työvaiheet hyväksytetään Venäjällä.
Tilannetta ei myöskään auta Titanin johtajien suuri vaihtuvuus, mikä alihankkijan mukaan viivästyttää töitä. Fennovoimasta vahvistetaan, että vaihtuvuutta on ollut. Titan-2 tosin kiistää, että työt etenisivät hitaasti.
Samalla neuvottelut projektijohtajaksi valitun rakennusyhtiö SRV:n kanssa ovat takunneet. SRV ilmoitti jo viime vuoden elokuussa pörssitiedotteellaan projektinjohtosopimuksestaan Titanin kanssa, mutta takaraja lopullisesta sopimisesta on lykkääntynyt useilla kuukausilla.
Neuvotteluita läheltä seurannut taho kertoo Ylelle, että Titanin keskusjohto Pietarissa haluaa pitää projektin liian tiukasti käsissään. Tämän takia sopimukseen ei ole päästy.
Mutta tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Titanin työmailla on ollut vaikeuksia.
Titanin edelliset työmaat
Venäjän hallituksen suunnitelmat ydinvoiman kasvattamiseen ovat suuret. Ydinvoimateollisuuden etujärjestö World Nuclear Associationin (WNA) mukaan Venäjällä on rakenteilla (siirryt toiseen palveluun)kahdeksan, suunnitteltu 25 ja ehdotettu 23 uutta ydinvoimalaa.
Titan-2:n työt ovat keskittyneet erityisesti Pietarin alueelle. Suurin hanke yhtiölle on suurkaupungin läheisyydessä olevan Sosnovyi Borin kahden ydinvoimalan työmaat, joissa viivästyksistä on ilmoitettu useaan otteeseen.
Viivästysten taustalla ovat olleet muun muassa ammattitaitoisten työntekijöiden puute ja ydinvoimalan teräsrakenteiden romahdus vuonna 2011. Ympäristöjärjestö Greenpeacen arvion mukaan romahdus viivästytti rakentamista vuodella.
Toinen ympäristöjärjestö Green World on raportoinut Titanin entisen työntekijän Viktor Aleinikovin kertomuksen perusteella heikosta turvallisuuskulttuurista (siirryt toiseen palveluun) työmaalla: väärennetyistä raporteista, huonosta työnlaadusta ja liian pitkistä työvuoroista.
Aleinikovin mukaan kulttuuri olisi johtanut myös siihen, että ammattitaidottomat työntekijät olisivat käsitelleet primaaripiirin hitsaussaumoja. Titan-2 kiistää väitteet ja sanoo, ettei Aleinikovilla ole pätevyyttä arvioida esimerkiksi hitsaussaumojen työnjälkeä.
Yhtiön mukaan Aleinikov on työskenellyt Sosnovyi Borin työmaalla lähinnä hitsauspolttimoiden korjaajana. Titan-2 on nostanut kanteen, jossa se vaatii Aleinikovia perumaan väitteensä.
Muun muassa Suomen Säteilyturvakeskus (STUK) on pitänyt väitteitä huolestuttavina, koska primaarisaumat ovat Sosnovyi Borin laitostyypissä kaikista keskeisimpiä hitsauskohtia.
Sosnovyi Borin ensimmäisen uuden reaktorin rakentaminen on tällä hetkellä noin kolme vuotta myöhässä, mutta Titan-2 ei ole täysin vastuussa työmaan viivästyksistä.
Vaikka yhtiö on ollut koko hankkeen ajan merkittävä alihankkija työmaalla, yhtiö nousi vasta toukokuussa 2015 Sosnovyi Borin pääurakoitsijaksi.
Metallisulattamo Sosnovyi Boriin
Sosnovyi Borin ydinvoimalatyömaat eivät ole ainoita tapauksia, joissa Titan-2 on saanut Green Worldin kritiikkiä niskaansa. Järjestö on väittänyt, että yhtiö rakensi laittomasti (siirryt toiseen palveluun) Euroopan suurimman radioaktiivisen metallin sulattamon, Ecomet S:n Sosnovyi Boriin.
Laitonta hankkeessa olisi ollut muun muassa se, että laitos olisi rakennettu ilman ympäristölupia. Titan-2 sanoo, että se suoritti vain muutamia alihankintatöitä työmaalla, jolloin se ei tarvinnut ympäristöarviointia töitään varten.
Samalla ympäristöjärjestö pitää huolestuttavana, että laitokseen tuodaan vastoin alkuperäistä tarkoitusta metallia myös muualta Venäjältä. Media on raportoinut useista onnettomuuksista (siirryt toiseen palveluun) tehtaassa.
– Nämä eivät kuitenkaan ole Titan-2:n vastuulla, sillä se toimi hankkeessa urakoitsijana. Ecomet on oma erillinen yhtiönsä, sanoo Green Worldin puheenjohtaja Oleg Bodrov.
Titan on ollut myös mukana epäonnisessa ydinvoimahankkeessa Kaliningradissa. Hanke laitettiin alulle helmikuussa 2008, jolloin valtio-omisteinen ydinvoimayhtiö InterRAO Ues ehdotti energian vientiin keskittyneen ydinvoimalan rakentamista.
Paitsi että venäläisyhtiöt pyrkivät saamaan hankkeeseen eurooppalaista investointirahaa, ne myös halusivat myydä energiaa muun muassa Baltian maihin ja Saksaan. Nämä maat ovat olleet vastahakoisia energian ostamiselle kaliningradilaisesta ydinvoimalasta.
Lopulta ydinvoimalahanke kaatui Liettuan päätökseen (siirryt toiseen palveluun). Maa esitteli suunnitelman, jonka mukaan maa eroaisi samasta sähköverkosta Venäjän ja Valko-Venäjän kanssa. Tämä jälkeen Liettua liittyisi eurooppalaiseen verkkoon.
Rakennustyöt alueella ovat olleet pysähdyksissä kesäkuusta 2013 lähtien, mikä on ollut ikävä kolaus Titanin tytäryhtiö (siirryt toiseen palveluun) TitanStroyMontazhille. Titan oli työmaalla suunnittelutöistä vastaava alihankkija (siirryt toiseen palveluun).
Lokakuuhun 2013 mennessä venäläiset ydinvoimayhtiöt olivat investoineet omien sanojensa mukaan hankkeeseen 1-1,4 miljardia euroa.
Tämän lisäksi venäläisen uutistoimisto Rian mukaan Titan-2 on saanut asennusurakoita (siirryt toiseen palveluun) muun muassa Rostovin, Kalinin ja iranilaiselta Bushehrin ydinvoimalatyömaalta.
Asennusurakoiden lisäksi Titan-2 sai itselleen myös pääurakointisopimuksen Leningradin 4:n (siirryt toiseen palveluun) ydinvoimatyömaalle, jossa laitoksen toimintaikää pidennettiin 15 vuodella.
Kuka saa olla pääurakoitsija?
Sosnovyi Borin pääurakointisopimukset ajautuivat Titan-2-yhtiölle monen mutkan kautta. Uutistoimisto Rian (siirryt toiseen palveluun) mukaan sopimuksista käytiin kulisseissa valtakamppailu, jossa lopulta voittajaksi nousi Titan-2 ja yhtiön hallituksen puheenjohtaja Grigori Naginski.
Alun perin Sosnovyi Borin pääurakoitsija oli Saint Peterburg AtomEnergoProekt (SPb AEP), mutta kun työmaan ongelmat kävivät ilmeiseksi vuonna 2011, pääurakoitsijoiden nimet alkoivat vaihtua.
Pääurakointivastuu siirtyi ensin puolustusministeriön erikoisrakentamisvirasto Spetsstroille vuonna 2012, jolloin Grigori Naginski johti virastoa. Uutistoimisto Rian mukaan pian vastuusiirron jälkeen urakkasopimukset ohjautuivat enenevissä (siirryt toiseen palveluun) määrin Titan-2:lle, jota siinä vaiheessa johti ja johtaa yhä Grigori Nagiskin tytär Jelena.
Urakointivastuu kävi vielä mutkan moskovalaisella Atomenergoproektilla, ennen kuin se toukokuussa 2015 siirtyi lopulta Titanille. Miten sitten lopulta urakka siirtyi lopulta Titan-2:n käsiin? Selitystä voi hakea kahdelta suunnalta.
Toisaalta työmaalla oli useita ongelmia edellisen pääurakoitsijan aikana, eikä Rosatom halunnut antaa kaikkea vastuuta (siirryt toiseen palveluun)SPb AEP:lle. Titan-2-konsernista oli samaan aikaan kasvanut Luoteis-Venäjän suurin energia-alan rakennusyhtiö, jolla on yli 20 tytäryhtiötä ja noin 6000 työntekijää.
Samalla se oli rakentanut konsernin, joka pystyi hoitamaan ydinvoimalan rakentamisen aina metallirakenteiden asentamisesta vaativimpiin hitsaustöihin.
Konsernin liikevaihto vuonna 2013 oli hieman alle 180 miljoonaa euroa ja sen taloudellinen tilanne näyttää vakaalta, vaikka yhtiön maksuvaikeudet Suomessa eivät alihankkijoiden mukaan ole ohi.
Samalla yhtiö oli työskennellyt kymmeniä vuosia valtion ydinvoimayhtiö Rosatomin muilla työmailla. Toisaalta Titan-2:n perustajana ja hallintoneuvoston puheenjohtajan Grigori Naginskin suhteista ei varmasti ollut haittaa rakennusurakan saamisessa.
Naginskin suhteet
Titanin hallintoneuvoston puheenjohtaja Grigori Naginski (siirryt toiseen palveluun) on tyypillinen tapaus, kun tarkastellaan Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen rikastuneita venäläisiä.
Naginski loi merkittävän osan omaisuudestaan 1990-luvun puolen välin jälkeen, kun Venäjä yksityisti omaisuuttaan, useissa tapauksissa alihintaan.
Yksityistämisen aikaan Naginskille annettiin mahdollisuus ostaa rakennusyhtiö MSU-90:n eli Asennus- ja rakennushallinto numero 90:n osakkeet. Nykyisin MSU-90 on yksi Titan-konsernin tytäryhtiöistä.
Mutta Naginskin vaikutusvalta ei ole peräisin pelkästään tuotteliaasta yritystoiminnasta. Hallituksen puheenjohtaja aloitti poliittisen uransa 1990-luvulla Sosnovyi Borin kunnanvaltuustosta.
Vuodesta 2001 lähtien hän toimi kaksi vuotta Leningradin alueen lainsäädäntö kokouksen edustajana, jolloin Naginskista tuli jäsen muun muassa asunto-, rakennus- ja energiapolitiikkakomissioissa.
Komissiot siis käsittelivät samoja asioita, joissa Naginskilla oli yritystoimintaa.
Valtakunnanpolitiikkaan Naginski nousi vuonna 2003, jolloin hänestä tuli Leningradin alueen edustaja Venäjän parlamentin ylähuoneeseen. Silloinen Leningradin aluehallinnon kuvernööri Valeri Serdjukov lobbasi häntä alueen edustajaksi.
Ylähuoneen jäsenyyden myötä Naginski luopui suorista omistuksista Titan-2:ssa ja antoi ne vaimolleen Tatjana Naginskajalle. Häntä ei ole voitu syyttää jääviksi.
Keskeinen osa konsernin omistuksista on tosin piilotettu monimutkaisten järjestelyiden taakse, jolloin tarkkaa tietoa kaikista omistajista ei ole.
Paikka ylähuoneessa, jäsenyys puolustusteollisuuskomiteassa ja näiden kautta syntyneet suhteet kantoivat hedelmää, sillä seitsemän vuotta myöhemmin Naginskista tuli puolustusministerin sijainen.
Sosnovyi Borin ydinvoimalan ja Naginskin tiet jälleen kohtasivat, kun hänet nimitettiin Venäjän puolustusministeriön alaisen erikoisrakentamisviraston Spetsstroin johtajaksi huhtikuussa 2011. Tuolloin Spetsstroista tuli ydinvoimalan pääurakoitsija.
Naginski vapautettiin tehtävistä vuonna 2013, kun häneen kohdistuneet väärinkäytösepäilyt tulivat julki. Titanin puheenjohtajaa tutkittiin muun muassa siitä, että hän olisi myynnyt puolustusministeriön omaisuutta alihintaan (siirryt toiseen palveluun) omalle ja silloisen puolustusministeri Anatoli Serdjukovin lähipiirille.
Tämän lisäksi syyttäjä epäili, että puolustusministeriö olisi ostanut lämpöenergiaa ylihintaan Naginskin osin omistamilta tai hänen lähipiirinsä yrityksiltä.
Titan-2:sta sanotaan, ettei yhtiö kommentoi "huhuja". Samalla se korostaa, ettei yhtiötä tai sen johtajia kohtaan ole nostettu syytteitä eikä heitä ole tuomittu oikeudessa.
Viime vuodet Naginski on pysynyt poissa julkisuudesta. Merkittävä osa tutkinnoista on edelleen viemättä loppuun.
Poliittinen toiminta ei kuitenkaan ole ollut pelkästään haitaksi Naginskille ja hänen Titan-konsernilleen. Valtakunnan politiikassa Naginski sai luotua suhteet puolustusministeriön, energia-alan ja valtion ydinvoimayhtiö Rosatomin johtohenkilöihin.
Tämä voi myös selittää sitä, miksi Titan sai Fennovoiman pääurakointisopimuksen ilman kilpailutusta.
Toisaalta yhtiö on pärjännyt enemmän kuin hyvin kilpailussa Sosnovyi Borin rakennushankkeista. Uutistoimisto Rian mukaan suurin osa kaupungin valtuutetuista on Naginskin ystäviä ja sen vuoksi lehti nimittää häntä "Sosnovyi Borin kuninkaaksi".
Mutta Naginski ei ole Titan konsernissa ainoa, jonka liiketoimia on tutkittu.
Pietarilainen perheyritys
Titan-2-konsernilla on kymmeniä tytäryhtiöitä. Konsernin hallintoneuvoston puheenjohtaja on Grigori Naginski ja muita jäseniä ovat tytär Jelena Naginskaja, Jevgeni Kaminski, Irina Simonenko, Maksim Lohman ja Aleksandr Grigorjev.
Konsernin omistus on jaettu kahteen osaan. Vuoden 2012 tilinpäätöstietojen mukaan ZAO SL-Tsentr - ja ZAO N-2 –osakeyhtiöt omistavat konsernin puoliksi. Molemmissa osakeyhtiöissä Grigorin tytär Jelena ja vaimo Tatjana Naginskaja ovat mukana omilla 25 prosentin osuuksilla.
Titan-konsernin pääjohtajaa Jelena Naginskajaa ei ole yhdistetty skandaaleihin Venäjällä, eikä Tatjana Naginskaja näytä osallistuvan yrityksen toimintaan millään tavalla.
Heidän lisäkseen molemmissa yhtiöissä on mukana suurimpana omistajana OOO Trest –säätiö 50 prosentin osuudella. Trestin omistajakuviot ovat puolestaan niin monimutkaiset, että niihin on vaikea päästä kiinni.
Konserni- ja omistusrakenne kuitenkin näyttävät sen, ettei kukaan perheen ulkopuolisista tahoista pääse vaikuttamaan yhtiön keskeiseen päätöksentekoon. Tämä näkyy myös siinä, että Grigori Naginskin vanha tuttu nousi Suomen yhtiön hallituksen johtoon.
Suomen Titanin puheenjohtajaan kohdistuneet tutkinnat
Konsernin keskeisin osa on AO Titan –tytäryhtiö, joka käytännössä toteuttaa yhtiön rakennushankkeita. Hanhikiven ydinvoimalahanketta varten Suomeen perustettiin puolestaan Titan-2 Finland Oy, jonka hallituksen puheenjohtajaksi Kaupparekisterin mukaan nousi Aleksandr Zmihnovski.
Titanista kuitenkin kiistetään, että Zmihnovski olisi yhtiön työntekijä. Yhtiön mukaan merkintä johtuu "keskeneräisistä paperitöistä".
Oli tilanne tällä hetkellä mikä tahansa, niin Zmihnovskilta ja Naginskilta löytyy yhteistä historiaa. Zmihnovski ajautui vaikeuksiin samassa puolustushallinnon vyyhdissä Naginskin kanssa.
Zmihnovski työskenteli pääjohtajana energiayhtiö Oboronenergosbytissa, johon hänet oli nimittänyt Naginskin ystävä, silloinen puolustusministeri Anatoli Serdjukov.
Oboronenergosbytille annettiin lähes yksinoikeus myydä sähköä puolustusministeriön alaisille organisaatioille. Pääjohtaja Zmihnovskia tutkittiin muun muassa sähkön hintojen perusteettomasta korottamisesta, sähköverkkojen huoltotöiden teettämisestä kuvitteellisilla sopimuksilla ja kultaisten kädenpuristusten järjestämisestä kuudelle johtajalle.
Ongelma noin viiden vuosipalkan kokoisissa kädenpuristuksissa oli se, että Zmihnovski palkkasi johtajat takaisin samoihin tehtäviin lyhyen ajan päästä eroamisen jälkeen. Johtajat maksoivat myöhemmin kädenpuristuksensa takaisin yhtiölle.
Kun pääsyyttäjän virasto käynnisti tutkimuksen, se kuvasi varastettua omaisuutta erittäin suureksi. Tutkimukset asiasta ovat yhä kesken.
Rusatom Overseasin ja Titanin kytkös
Fennovoima hyväksyi Titanin pääurakoitsijaksi, koska sen selvityksen mukaan yhtiö pystyy rakentamaan ydinvoimalan Pyhäjoelle.
Taustalla saattoi vaikuttaa se, että Titan oli jo mukana rakentamassa samanlaista ydinvoimalaa lähellä Suomea. Eikä Titanin hyvistä suhteista Rosatomiin ollut haittaa.
Naginski tutustui Rosatomin johtoon, kun hän työskenteli puolustusministeriössä Moskovassa. Läheisistä suhteista kertoo myös se, että Rosatomin kansainvälisistä projekteista vastaavan yhtiön Rusatom Energy Internationalin pääjohtajan sijainen kesästä 2014 on ollut Vadim Rjabov.
Rjabov oli perustamassa Naginskin kanssa 1990-luvun puolessa välissä Titan-konsernia, jonka pääjohtajana hän toimi ennen siirtymistä Rosatomille. Tilinpäätöstietojen mukaan Rjabov ei enää omista Titanin osakkeita suoraan.
Rjabovia ei ole yhdistetty liiketoimintojensa puolesta epäilyttäviin tapahtumiin.
Jutun lähteinä on käytetty julkisia asiakirjoja, lehtileikkeitä ja taustahaastatteluita. Juttua varten on myös teetetty taustaselvitys ulkopuolisella taholla.