Liikunnalla ja erityisesti liikkuvuudella sekä hyvällä yleiskunnolla on Parkinsonin tautia sairastavalle iso merkitys. Kainuun Parkinson-yhdistyksen liikuntavastaavan ja kymmenen vuotta sairauden kanssa eläneen Rauno Seppäsen mielestä liikuntaa pitäisi harrastaa mahdollisimman monipuolisesti, mutta liikuntaakin tärkeämpää on saada lääkitys kohdalleen.
– Ensimmäinen ehto on, että lääkitys toimii. Kun lääkitys on kunnossa, niin liikuntakin on mahdollista, jos lääkitys ei sitä rajoita. Esimerkiksi minulla raajojen liikerajat ovat pienentyneet ja siksi en kaikkia lajeja pysty harrastamaan.
Kainuun Parkinson-yhdistyksellä on monenlaista virkistystoimintaa ja muun muassa oma keilavuoro Kajaanin uudessa keilahallissa. Liikunnan lisäksi ravinnolla on myös iso merkitys.
Minulla on tämä touhuaminen, eli teen paljon asioita, mutta mitään en saa aikaiseksi.
Rauno Seppänen
Parkinsonin tautia sairastavien energiakulutus on koholla ympäri vuorokauden. Siihen, mitä ja milloin suusta alas laittaa, pitää kiinnittää huomiota, ja kaikki ruuat eivät sairastavalle sovi.
– Käyn puntarilla harvoin, enkä noudata kovin tarkkaa ruokavaliota. Tiedän kyllä, minkälaisia ruokia en voi syödä. Valkuaiset, punainen liha ja rasvat kuuluvat niihin. Minulla mannapuuro ja lakritsi ovat sellaisia, joita en voi syödä, sillä ne estävät dopamiinilääkkeen vaikutuksen, kertoo Seppänen.
Saunamajuriksi, avantoon ja lumilautailemaan sairaudesta huolimatta
Parkinsonin tautia tutkitaan laajasti ympäri maailmaa. Lääkityksestä johtuvia sivuoireita on paljon muun muassa impulssikontrollin häiriöt, kuten peliriippuvuus, yliaktiivinen seksuaalisuus sekä puuhiminen eli liiallinen touhuaminen.
– Minulla on tämä touhuaminen, eli teen paljon asioita, mutta mitään en saa aikaiseksi. Se on sellainen hyvin hauska piirre, joka minua huvittaa. Elämistäni se ei haittaa, kun sen tietää, ja vuorokaudessa on 24 tuntia. Nykyään näistä sivuvaikutuksista puhutaan paljon ja avoimesti, varsinkin kerhotapaamisissamme, sanoo Seppänen.
Sairaudesta huolimatta Rauno Seppäsellä on monta rautaa tulessa, ja moni liikunnallinen asia jää tekemättä.
Helpotus oli se, kun kuopiolainen neurologi antoi lausunnon, että pidä poika pää toiminnassa.
Rauno Seppänen
– Tänä talvena oli tarkoitus ehtiä lumilautailemaan, mutta en ehtinyt. Tätä extremeä on niin paljon, ja kaikkea pitää kokeilla. Viime kesänä aloitin rullaluistelun ja olisin tehnyt benji-hypyn, mutta pojat eivät päästäneet. Sanoivat, että ukko ei lähde sinne, hymyilee Seppänen.
Saunominen on Seppäselle hyvin läheinen asia, vaikka itse lähtee harvoin löylyihin. Kerhon savusaunassa Seppänen on toiminut majurina ja lämmittäjänä jo kahdeksan vuotta, joten savusaunan niksit hän tuntee hyvin.
– Sen saunan olen lämmittänyt 500–600 kertaa. Vaikka en pidä saunomisesta, avannossa käyminen on mukavaa, ja saunan tuoksuja voin käydä nuuhkaisemassa.
Seppäsellä Parkinsonin tauti diagnosoitiin vuonna 2006, ja tuolloin sairaus oli vielä melko tuntematon.
– Olihan se järkytys kun tauti todettiin, kun tiesi ettei se parane. Helpotus oli se, kun kuopiolainen neurologi antoi lausunnon, että pidä poika pää toiminnassa, niin kyllä se siitä ja sinulla on vielä pitkä hyvä elämä edessä. Neurologi oli ihan oikeassa, tuumaa Seppänen.
