Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian professori Markku Kuisma esittää tutulta kuulostavia argumentteja.
– Pankkien on elääkseen kilpailtava niillä keinoilla, mitä muutkin käyttävät.
– Veronkierto liittyy viimeisten 60-70 vuoden kehitykseen, jota luonnehtii verotuksen kiristyminen.
– Ihmisten moraalinen paheksunta ei johda mihinkään.
– Eihän Suomi pysty yksin tälle mitään tekemään.
"Ihmisten moraalinen paheksunta ei johda mihinkään."
Kuisma ei kuitenkaan sano näitä osoittaakseen, että vallitseva tilanne on paras mahdollinen – tai edes siedettävä. Hän tarkoittaa, että veroja kierretään, koska järjestelmä tarjoaa siihen keinot. Moraalinen paheksunta taas on hänestä täysin riittämätön vastaus ainakin poliitikoilta, jotka edustavat sitä ainoaa tahoa, jolla on valta vaikuttaa järjestelmän sääntöihin.
Suomi ei voi sitä yksin tehdä, mutta nyt hallitus on Kuisman mukaan perustelemassa EU:n vaatimuksilla talousrikoksia helpottavaa lainsäädäntöä Suomeen, kun sen pitäisi olla vaikuttamassa siihen, että koko EU tekee lainsäädäntöä, joka torjuu veronkiertoa.
Kuisma sanoo, että veroja on kierretty niin kauan kuin niitä on ollut, eli vuosituhansia. Sen sijaan nykyisenkaltaiset veroparatiisit alkoivat syntyä samassa tahdissa hyvinvointiyhteiskuntien kanssa. Toisen maailmansodan jälkeen verorasitus kasvoi ympäri maailmaa voimakkaasti, mutta se kasvoi, koska kansalaisten hyvinvointiin panostettiin luomalla hyvinvointiyhteiskuntia.
Kohonneet verot johtivat yhä suurempaan veropakoon. Jotkut maat erikoistuivat vastaamaan tähän kysyntään ja veroparatiiseja alkoi muodostua. Tietotekniikka ei kuitenkaan vielä ollut apuna rahojen siirtämisessä.
– Sen takia tapauksia oli paljon vähemmän. Silloin jouduit kulkemaan matkalaukku seteleitä täynnä tai miten sitten sen organisoitkaan. Esimerkiksi 1940- tai 50-luvulta muistan yhden kauppaneuvoksen, joka jäi kiinni Sveitsiin tehdyistä talletuksista. Hän jäi kiinni ihan tavallisessa rajatarkastuksessa, Kuisma sanoo.
Rahan liike nopeutuu
Varsinainen lähtölaukaus veroparatiisitaloudelle oli Kuisman mukaan kuitenkin tietotekniikan ja pankit yhdistävien tietoverkkojen kehitys.
– Rahaa pystyikin 1980-luvulta alkaen ja 1990-luvulla kiihtyen siirtämään napin painalluksella paikasta toiseen. Erilaiset finanssilaitokset tulivat sitten apuun tässä private banking -toiminnassa tehden sen asiakkaalle erittäin helpoksi, Kuisma kuvaa.
Nykyisen Nordean suomalaisedeltäjien, eli Kansallispankin ja Yhdyspankin 1970-luvulla Luxemburgiin perustamat pankit alkoivat keskittyä juuri private banking -toimintaan, eli rikkaiden yksityisasiakkaiden varainhoitoon juuri 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa.
Kuisman mukaan vasta tuolloin talouden maailmannäyttämölle marssivat myös eksoottiset veroparatiisit, kuten Panama tai Caymansaaret.
– Tämän mahdollisti juuri teknologia sekä pääoman liikkeiden kansallisen sääntelyn purkaminen oikeastaan lähes kaikkialla, Kuisma selittää.
Sen jälkeen rahan liikkeitä on ollut vaikea valvoa. Tämä markkinatalouden kansainvälistyminen on synnyttänyt valtavia omaisuuksia. Globalisaation seurauksena rikastuneet taas ovat halunneet omaisuuksilleen tuottoa. Toisaalta he ovat halunneet saada omaisuuttaan turvaan – monet myös verottajalta. Pankit ovat vastanneet kysyntään.
– Rahan liikkeiden valvonta on "mission impossible" tavallaan, ellei sitten tehdä jotain erittäin voimakkaita toimenpiteitä, Kuisma sanoo.
Eliitti sallii veroparatiisit
Pääomien liikkeiden valvontaa lisäävät toimet eivät Kuisman mukaan ole teknisesti mahdottomia. Valtarakenteet tekevät niistä hänen mukaansa poliittisesti ainakin lähes mahdottomia.
– Se edellyttäisi esimerkiksi EU:n ja Yhdysvaltojen ja ehkä muutamien muidenkin yhteistä toimintaa. Kaikkia valtioita kuitenkin hallitsee keskimäärin tällainen oligarkkien ja poliittisen vallan symbioosi, minkä Venäjällä näkee selvästi. Ei ne oikein tuppaa omaa polveaan potkimaan, Kuisma täräyttää.
Veroparatiisien kuriin laittaminen ei tunnu onnistuvan, vaikka sen takana olisi kansalaisten tahto ja vielä kansanedustuslaitostenkin tahto – "ainakin puheiden tasolla", kuten Kuisma asian ilmaisee.
– Ei sitä tosissaan yritetä ennen kuin viimeisessä hädässä, jos paine alhaalta kasvaa niin suureksi, että on aivan pakko. Mistä tämä kertoo, että Jyrki Katainen nyt hurskastelee veronkierrosta, mutta hänen hallituksensa ei tehnyt mitään asian hyväksi, Kuisma sanoo.
Kuisma myöntää, että Suomi ei yksinään pysty tekemään asialle mitään.
– Mutta Suomi voi luoda poliittista painetta yhdessä muiden kanssa esimerkiksi osana EU:ta, hän jatkaa.
Kuisma muistuttaa, että tämän sijaan Suomeen "tungetaan" hallintarekisteriä. Hän sanoo, että jos halu avoimuuteen on aitoa, olisi luultavaa, että Suomi pyrkisi levittämään omaa läpinäkyvien pörssiomistusten käytäntöään koko Eurooppaan.
– Nyt valtiovarainministeriö pelkää, että Suomi voidaan haastaa EU-oikeuteen, ellei hallintarekisteröintiä sallita. Suomi voisi haastaa muut EU-maat tai koko EU:n oikeuteen siitä, että siellä sallitaan tällaiset oikeat omistussuhteet piilottavat hallintarekisterit.
Sääntelyn purkaminen loi helvetinkoneen
Kuisma muistuttaa, että vähämerkityksisen Suomen kehityskulut ovat vain heijastumaa suurten maiden kehityksestä. Esimerkiksi rahoitusmarkkinoiden vapauttaminen Suomessa on osa globaalia muutosta.
Se liittyi Kuisman mukaan Neuvostoliiton heikentymiseen ja hajoamiseen sekä sitä seuranneeseen ideologisen poliittisen kilpailun häviämiseen. Hän sanoo tämän kilpailun pakottaneen Suomessa ja lännessä laajemminkin hyvinvointivaltion kasvattamiseen ja talouselämän tiukemman sääntelyn toteuttamiseen.
Kuisma sanoo, että tiukemman sääntelyn aikana rahoitusala oli “aika tiukassa ohjauksessa”. Ehkä yllättäenkin taloushistorioitsija kuitenkin sanoo säännellyn rahoitusalan toimineen verrattain hyvin.
– Se toteutti rooliaan elinkeinoelämän rahoittajana ja säästövarojen allokoijana ihan kelvollisesti, Kuisma arvioi.
Kuisma sanoo, että juuri kilpailun loppuminen Neuvostoliiton kanssa johti kuitenkin siihen, että alettiin nähdä rahan vapaat liikkeet talouskasvun keskeisenä lähteenä. Kuisma sanoo, ettei kenelläkään välttämättä ollut mitään pahoja aikeita mielessä, mutta tämä maailmanlaajuinen sääntelyn purkaminen ei kuitenkaan mennyt ihan nappiin.
– Alettiin ajatella, että vanha tapa on liian hidasta, onnetonta ja surkeata. Sitten vapautettiinkin tällainen helvetinkone, joka ei ole enää kenenkään ohjauksessa, Kuisma sanoo viitaten 2008 talouskriisiin sekä pelkoihin tulevasta romahduksesta.
Veronkierron todellinen hinta
Panama-vuotoa Kuisma pitää hienona asiana. Toisaalta esiin tulleet tiedot eivät häntä yllättäneet.
"Panama on jäävuoren huippu."
– Enemmän yllätyn, jos näitä ei tule lisää. Panama on jäävuoren huippu. Ilmiö on paljon laajempi ja mukana on paljon enemmän ja lihavampia vonkaleita kuin mitä nyt paljastuu, Kuisma sanoo uskovansa.
Pankkihistoriaa tutkinut Kuisma sanoo private banking -toiminnan ja siihen Panama-vuodonkin perusteella liittyvien erittäin epäilyttävien käytäntöjen olleen vain sivuseikka hänen tutkimuksissaan, joissa piti selvittää muun muassa pankkikriisiin johtaneet syyt. Suomalaispankeissa vasta syntymässä ollut private banking -toiminta oli nappikauppaa pankkien kasinopeleissä siirreltyjen miljardien markkojen rinnalla.
Sinänsä hän siis komppaa Björn Wahlroosin Hufvudstadsbladetin haastattelussa esittämään näkemykseen, että Panama-vuodossa esiin tulleet asiat ovat Nordean osalta luultavasti “pikkusummia” – ainakin pankkitoiminnan kokonaisuuden kannalta.
Kyse ei hänen mukaansa ole kuitenkaan kierrettyjen verojen määrästä. Suurin ja tärkein kysymys liittyy yhteiskuntamoraaliin.
– Veronkierto synnyttää tunnelman, että on kuormasta syöjiä ja välistävetäjiä. Seuraava kysymys on, että miksi minä raadan ja maksan veroni kiltisti. Sen polun päässä on yhteiskunnan romahtaminen, Kuisma summaa.
Hän korostaa, ettei tarkoita tällaisen kehityskulun olevan nopea.
– Mutta jos kuljetaan johdonmukaisesti sitä tietä, minkä tällainen avaa, niin en minä näe sen päässä muuta kuin kaikkien sodan kaikkia vastaan, joka on se yhteiskunnan romahtamista seuraava askel. Palataan takaisin historian alkuhämärään, jolloin me tipahdimme puusta ja ryhdyimme taistelemaan ravinnosta toisiamme ja luontoa vastaan, Kuisma sanoo.
Hyvinvointivaltio – toisen mielestä “paisunut”, toisen mielestä kovalla työllä rakennettu – ja sen vaatimat verot ovat siis Markku Kuismankin mielestä veronkierron todellinen syy.
Hänen puheistaan herää kuitenkin kysymys, kumpaa vastaan meidän suomalaisten pitäisi historian valossa ensisijaisesti taistella, veroja vai niiden kiertämistä?
– Vastaus lienee selvä, Kuisma sanoo.