Panaman tietovuodon nostattaneen veronkiertokeskustelun melskeessä valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.) on joutunut vastaamaan myös kysymyksiin verohallinnon resursseista valvoa veroparatiisien avulla tapahtuvaa veronkiertoa.
Viime viikon maanantain A-studiossa harmaan talouden asiantuntija, verotusneuvos Markku Hirvonen toisti usein kuullut moitteensa siitä, että Ruotsin verohallinnossa tätä työtä tekemään on osoitettu 200 virkamiestä, kun Suomessa heitä on 15. Samaa kritiikkiä hän on esittänyt ainakin vuodesta 2013 alkaen.
Eduskunnassa viime viikon torstaina Stubb sanoi näin:
“Itse asiassa julkisuudessa esitetyt arviot Suomen ja eräiden muiden Pohjoismaiden verohallinnon resursseista, jotka liittyvät rajat ylittävien tilanteiden verovalvontaan, ne luvut eivät ole enää ajan tasalla. Meillä tähän toimintaan käytetään Verohallinnon eri yksiköissä 95 henkilötyövuotta.”
Jäin ihmettelemään huimalta tuntuvaa resurssien lisäystä. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana. Yleensä nimittäin on puhuttu “veroparatiisien torjunnasta” tai “kansainvälisestä sijoitustoiminnasta”, kun on vertailtu Suomen 10–20 verovirkailijaa Ruotsin 200:een. Nyt ministeri puhui “rajat ylittävien tilanteiden verovalvonnasta”.
Jäin ihmettelemään huimalta tuntuvaa resurssien lisäystä.
Pyysin ministeriä selventämään, mistä luvuissa oikein on kysymys. Ministerin esikunta pani verohallinnon vastaamaan puolestaan.
Verohallinnosta selvisi, että lukuun on laskettu koko vuonna 2014 käynnistyneen veropakohankkeen kaikkien viiden käynnissä olevan projektin henkilöstö. Hankkeen tehtävänä on ehkäistä kansainvälisistä ilmiöistä syntyvää verovajetta. Siihen kuuluu muun muassa sähköisen kaupan projekti, jossa kehitetään tapoja esimerkiksi ulkomaisista nettikaupoista Suomeen tilattujen tavaroiden veronmaksun valvontaan.
Luvussa on mukana myös Kiinteät toimipaikat -projekti. Siinä esimerkiksi pyritään ohjaamaan Viroon rekisteröityjä rakennusyrityksiä maksamaan veronsa Suomeen silloin, kun niiden toiminta Suomessa muodostaa lain mukaan “kiinteän toimipaikan”, eli urakka vaikkapa kestää yli puoli vuotta.
Veropakohankkeen meneillään olevissa projekteissa työskennellään koko- tai osa-aikaisesti 32 henkilötyövuoden edestä. Sen lisäksi Stubbin esittämään lukuun on laskettu kuusitoista henkilötyövuotta projekteista, jotka eivät vielä ole käynnistyneet.
Näillä veropakohankkeen nykyisillä ja tulevilla projekteilla on selvitetty Stubbin antamasta luvusta 48 henkilötyövuotta, eli puolet. Toinen puoli on saatu arvioimalla, minkä verran eri yksiköissä tehdään “rajat ylittäviä tilanteita koskevaa verovalvontaa” osana päivittäistyötä.
Suurimmaksi osaksi tämä koostuu verohallinnossa siirtohinnoittelun parissa tehtävästä työstä. Siihen käytetään verohallinnon laskujen mukaan 32 henkilötyövuotta.
Siirtohinnoittelu tapahtuu esimerkiksi siten, että kansainvälinen konserni siirtelee voittoa eri maissa olevien tytäryhtiöidensä välisten kauppojen hintoja apuna käyttäen. Kun suomalainen yhtiö ostaa kalliilla ja myy halvalla ja toisessa maassa oleva myy kalliilla ja ostaa halvalla, Suomessa syntyy tappiota ja toisessa maassa voittoa. Usein tällä tavalla pyritään siirtämään Suomessa syntyneitä voittoja matalamman verotuksen maihin.
Stubbin luvut ovat lukuja nekin, mutta koskevat aivan eri asiaa ja ovat totta vasta tulevaisuudessa.
Loput luvusta muodostuu, kun lasketaan mukaan Uudenmaan yritysveroyksikön kansainvälisen verotuksen ryhmä, eli 15 henkilötyövuotta. Sinne on keskitetty ulkomaalaisten yritysten verotus ja asiakaspalvelu.
Esimerkiksi Uudenmaan yritysveroyksiköllä, kiinteillä toimipaikoilla tai sähköisellä kaupalla ei ole mitään tekemistä veroparatiisivalvonnan kanssa. Siirtohinnoittelu sentään usein liittyy matalan verotuksen maihin.
Toisaalta tällaista säännönmukaista siirtohintavalvontaa ei kuitenkaan ole laskettu mukaan Ruotsinkaan 200 hengen veroparatiisitorjuntaan.
Näiden 200 verovirkamiehen tehtäväkentästä ruotsalaiset käyttävät nimitystä utlandstransaktioner, ulkomaiset transaktiot. Sattumalta Suomen verohallinnon veropakohankkeessakin on tämän niminen projekti.
Suomen verohallinnon Ulkomaiset transaktiot -projektin tehtävänä on muun muassa “selvittää torjuntamenettelyitä erityyppisissä veronkiertojärjestelyissä, joissa hyödynnetään ns. matalan verorasituksen tai tiukan pankkisalaisuuden valtioita”. Se myös “suunnittelee ja tekee verotarkastukset valittuihin kohteisiin”. Tämä on Suomessa se porukka, joka jahtaa veroparatiiseihin rahojaan kätkeviä miljonäärejä. Projektissa työskentelee 15 henkilöä.
Voidaan siis sanoa, että Hirvosen luvut ovat selvästi lähempänä totuutta, mitä tulee esimerkiksi Panama-vuodon paljastamien toimintatapojen valvontaan ja selvittämiseen. Stubbin luvut ovat lukuja nekin, mutta koskevat aivan eri asiaa ja ovat totta vasta tulevaisuudessa.