Kemi herää huhtikuiseen aamuun koleanharmaana ja hiljaisena. Keskustassa neuvolan, Huvikummun, pihalla kuitenkin tapahtuu: pakettiautot tuovat kaupoista ylijäämäruokaa, jota vapaaehtoiset lastaavat lajittelua varten. Pahvilaatikoissa on esimerkiksi kaakaojauhetta, vehnäjauhoja, karkkia, majoneesia ja muropaketteja.
Työtön Hannu Kellokangas on ollut aamuyhdeksästä lähtien vapaaehtoisena lajittelemassa ruokaa, jota jaetaan iltapäivällä Kemin vähävaraisille.
– Leipää tulee aika paljon. Tarvetta olisi varmasti enemmän tuoretuotteille eli jääkaappitavaralle, Kellokangas sanoo nostaessaan kaakaopurkkilaatikkoa pöydälle.
Samaan aikaan kun Hannu Kellokangas nostelee kaakaopurkkilaatikkoa, parin kilometrin päässä Mäntylän kaupunginosassa Eetu Kinnunen istuu olohuoneessaan. Hän odottaa, tuleeko kännykkään tänään viestiä, jossa pyydetään hakemaan Hannu Kellokankaan pakkaamat ruokakassit Huvikummusta.
Kinnunen on vienyt aamulla lapset kouluun ja isänsä tämän kotiin.
Televisiosta tulee uusintana Emmerdale. Sarjan pitkäaikainen hahmo, kahden veljeksen kanssa suhdekiemuroissa vellonut, nukenkasvoinen Katie Sugden on juuri kuollut.
Kahta päivää aiemmin Kinnunen hautasi äitinsä. Kauempaa tulleita sukulaisia on hautajaisviikonlopun jäljiltä vielä kylässä. Valkoiset hautajaiskukat olohuoneen maljakossa muistuttavat menetyksestä. Kun äiti kuoli, isä ei halunnut olla yksin kotonaan.
– Isä asui täällä nelisen viikkoa. Nyt kun tuo kovin koettelemus on ohi, hän ajatteli, että voisi jo mennä kotiin.
Isä on oikeastaan Kinnusen isäpuoli, mutta on kulkenut mukana niin pitkään, että häntä voi luontevasti kutsua isäksi.
Eteenpäin sinnillä ja särkylääkkeillä
On kulunut yli seitsemän vuotta siitä, kun Kinnunen on ollut viimeksi oikeissa palkkatöissä. Erilaisia hanttihommia metsätöistä kiinteistönhuoltoon tehnyt Kinnunen ei usko enää palaavansa töihin. Polvet ja selkä vihoittelevat ja lääkärissä täytyy käydä usein.
– Eivät ne enää tämänikäistä ota töihin, 49-vuotias Kinnunen kertoo ja varoittaa, että kohta täytyy istua kipujen takia sohvalle.
Muutaman minuutin päästä hikinoro alkaa virrata miehen ohimolta.
– Ei kukaan ole tullut sanomaan, että työllistetään. 25 vuotta sitten työkkäristä saattoi tulla puolen vuoden hommia. Jos kertoo, että polvissa on vähän vikaa, ne ajavat jo pois.
Olohuoneen seinällä on kuva Kinnusen kolmesta pojasta, ”Karhukoplasta”, kuten isä katrastaan kutsuu. Eron jälkeen päätettiin, että 12-, 11- ja 8-vuotiaista pojista keskimmäinen asuu isänsä luona, muut pojat äidillään.
Ulko-ovi käy ja jalkoihin pelmahtaa perheen uusin jäsen, seitsenkuinen sekarotuinen Lola-koira. Lapset kinusivat koiraa pitkään ja viimein Kinnunen heltyi. Sillä ehdolla, että koiranulkoilutus ei jää ainoastaan isän hommaksi. Tosin isä hoitaa pennun yöpissatuksen. Edellinen omistaja oli ajanpuutten takia jo lopettamassa koiraa.
Arkipäivisin Kinnunen laittaa lapsille ruokaa, käy lääkärissä ja käyttää koiraa ulkona. Viimeksi arkirutiinia rikkoivat Napapiirin sankarit 2 -elokuvan kuvaukset. Harrastelijanäyttelijä Kinnusen jälkikasvu on ollut ylpeä, kun isä vilahtaa 15 sekunnin ajan elokuvassa hotellivieraan roolissa.
Kinnunen on ollut silloin tällöin myös vapaaehtoistöissä kriisipuhelimen päivystäjänä. Moni soittaja valittaa yksinäisyyttä tai rahanpuutetta.
Ei pelkkää makaronivelliä ja kaurapuuroa
Se raha mikä tulee, menee saman tien. Kun Kinnunen on maksanut kuukausittaiset laskunsa, hän toimittaa kuitit sosiaalitoimistoon. Tämän jälkeen sosiaalitoimisto päättää, paljonko toimeentulotukea maksetaan.
Ruoka-apua on tarjolla 2-3 viikon välein. Yksi pojista lähtee mielellään mukaan kauppojen ylijäämäruokaa hakemaan. Isä on kertonut suoraan, miten homma toimii, eikä poika pidä asiaa nolona. Kun asuu yksin, pärjää vaikka makaronivellillä ja kaurapuurolla. Perheellisellä tilanne on eri.
Pian onkin aika laittaa lounasta. Sitä odotellessa Eetu Kinnunen katselee parvekkeeltaan, kun naapurit hakkaavat jäätä parkkipaikalta, jotta vesi pääsee valumaan viemäriin.
Monella muullakin Kemissä on päivisin aikaa: työvoimasta lähes joka viides on työtön.
Vuosien myllerryksen jälkeen on rauhallista
Nostokurkia ei Kemin katukuvassa näy, eikä uusia rivi- tai kerrostaloja rakenneta. Vuoden alusta lähtien kaupungilta on haettu rakennuslupaa vain yhdelle omakotitalolle.
Oma koti oli unelma, joka aikoinaan toteutui kemiläisten Hannu ja Päivi Kellokankaan perheessä. Arjessa lumityöt ja lämmittäminen kävivät kuitenkin liian raskaiksi. Kellokankaat laittoivat talonsa myyntiin ja tarkastuksessa unelma paljastui hometaloksi. Päivi Kellokankaan hoitoalan opinnot keskeytyivät uupumisen takia. Samaan aikaan yksi lapsista sairastui ja joutui isoon leikkaukseen.
Hometalon kanssa taisteltiin hovioikeuteen asti. Nykyään arki rullaa 11-, 15- ja 17-vuotiaiden lasten kanssa. Tosin kaksi heistä on erityistarpeisia.
Oma elämä ranskalaisin viivoin
Lounaaksi on tänään kanasuikaleita. Niitä oli tällä kertaa ruoka-apukassissa, joita Kellokangas oli itse aiemmin lajittelemassa. Pitkään rakennusalan keikkahommia tehnyt Hannu jäi työttömäksi noin kolme vuotta sitten. Merkonomin koulutuksen saanut Päivi on ollut pois työelämästä kahdeksan vuotta.
Töitä on vaikea löytää Kemistä, jossa teollisuuden murros on vienyt väkeä ja työpaikkoja. Viimeksi maaliskuussa naapurikaupungissa toiminut Nanso ilmoitti lopettavansa 60 vuotta toimineen sukkahousutehtaan. Perämeren pohjukan kaupungit odottavat nyt, toisiko kiinalaisten Kemiin kaavailema biodieseljalostamo töitä.
Pariskunta on puntaroinut perusteellisesti, mitä he haluavat haastattelussa nostaa esille, ja ovat laatineet elämästään mind mapin. Elämä on pähkinänkuoressa kahdella paperilla. Otsikoksi Päivi Kellokangas on kirjoittanut ironisesti Me kokopäiväluuserit.
– Eräs ihminen tokaisi meille kerran, että tekin olette kaksi tuollaista kokopäiväluuseria. Kukaan ei voi tietää, minkälaista arkea elämme.
Köyhyys ei ole häpeä.
Päivi ja Hannu Kellokankaan mind map
Autottomuus säästää pitkän pennin
Hallituksen kehysriihen suunnitelma nostaa työllisyysastetta ja luoda uusia työpaikkoja hymyilyttää Päivi Kellokangasta.
– Tarkoitetaanko tässä oikeita työpaikkoja vai näitä ”ilmaiseksi töihin yhdeksällä eurolla per päivä” –töitä? Tuo on vain työttömyystilastojen kaunistelua, hän pohtii ruoanlaiton lomassa.
Perheen tulot koostuvat enimmäkseen Kelan maksamista sosiaalietuuksista.
Perhe kulkee pyörällä, sillä autosta luovuttiin yli kaksi vuotta sitten. Kevätalennuksesta löytyi lapselle sopiva, 160 euron toppatakki 30 euron hintaan.
Omista vaatteista voi säästää, lasten ei.
Päivi ja Hannu Kellokankaan mind map
– Lapsi oli kerran joulun jälkeen kuunnellut koulussa, mitä kaikkea muut olivat saaneet lahjaksi. Lopulta hän sanoi ajatelleensa, että minulla on kuitenkin perhe, joka rakastaa minua, Päivi Kellokangas hymyilee.
Kotona on aikaa haaveilla tulevaisuudesta. Lasten pärjääminen ja lottovoitto ovat unelmalistan kärjessä.
Elämän realiteetit konkretisoituvat, kun tulot ja menot sekä hyvät ja vaikeat asiat kirjaa ylös.
Kun menettää niin sanotusti kaiken, jäljelle jää vain rakkaus.
Päivi ja Hannu Kellokankaan mind map
Elämä rullaa eteenpäin, kliseisesti päivä kerrallaan.
Seuraavan viikon maanantaina Hannu Kellokangas lähtee taas lajittelemaan kaupoista yli jäänyttä ruokaa.
Samana iltapäivänä toisaalla Kemissä Eetu Kinnusen kännykkään kilahtaa tekstiviesti, jossa tarjotaan ruokakassia haettavaksi. Tällä kertaa kassissa on leipää, lihaa, maitoa ja vähän makeaa syötävää lapsille.