Pääsiäislauantaina palaneen Ylivieskan kirkon raunioita on tutkittu viime viikkoina tarkkaan. Pohjois-Pohjanmaan museon rakennustutkijat ovat koonneet valokuvien, inventointitietojen ja seurakunnan henkilökunnan avulla tietoa siitä, mitä esineitä kirkossa on ollut ja missä ne ovat sijainneet.
Tuhkan ja palojätteen keskeltä on kaivettu talteen kaikki säilyneet osat, kertoo rakennustutkija Juhani Turpeinen.
– Esineitä on etsitty sieltä, missä niiden on tiedetty olleen ennen paloa. Samoista paikoista ne ovat sitten yleensä löytyneetkin, enemmän tai vähemmän tuhoutuneina, Turpeinen sanoo.
Mukana tutkimuksissa on ollut myös museon puu- ja rakennuskonservaattori sekä korjausarkkitehti. Vaikka tuli tuhosi kirkon täysin, on raunioista tehty myös löytöjä.
Esineillä on edelleen muistoarvoa.
Juhani Turpeinen
– Pieniä ja vähän suurempiakin esineitä on jäljellä. Esimerkiksi kaikki kirkossa olleet seitsemän kattokruunua on löydetty. Osa niistä on sulanut metallimöykyksi, mutta osasta on jäänyt talteen suurempia osia. Kaikki ovat tietenkin särkyneet maahan pudotessaan ja niiden päälle on tippunut paljon palavaa materiaalia.
Raunioista löydetyille esineille ei välttämättä voida tehdä kovinkaan paljoa.
– Osia on kuitenkin paljon vielä jäljellä eli muistoja kirkosta kyllä jää. Esineillä on edelleen muistoarvoa ja niistä voi varmasti koota kauniin näyttelyn, Turpeinen arvioi.
Suurin osa löydetyistä esineistä tuhoutuneita
Kirkon raunioista on löytynyt tähän mennessä muun muassa kynttilänjalkoja, paloja konfirmaatioalboista ja jonkin verran erilaisia metalliesineitä.
– Myös palaneita ehtoollispikareita on löytynyt jonkin verran. Suurin osahan niistä oli onneksi kassakaapissa ja ne säilyivät ehjänä.
Maanantaina Ylivieskan kirkon raunioista nostettiin kirkon kellot. Kirkon kellotapuli romahti palon yhteydessä ja kellot tippuivat alas. Ne säilyivät pudotuksessa kokonaisina, mutta molemmissa on halkeamia.
– Kellot ovat säilyneet kokonaisina, mutta valitettavasti molemmissa on halkeamia ja isommassa pieni lommo, Turpeinen kertoo.
Vaikka Saksassa vuonna 1901 valmistetut kellot ovat kovaa tekoa, vielä ei kuitenkaan tiedetä, voidaanko niitä korjata. Seuraavan parin viikon ajan kellot ovat nähtävillä kirkon edustalla. Sen jälkeen Ylivieskan seurakunta tutkituttaa kellot ja päättää, korjataanko kellot vai jäävätkö ne palaneen kirkon muistomerkiksi.
Arvokkaita rakennuksia tulisi dokumentoida ahkerammin
Vuonna 1786 valmistunut Ylivieskan puukirkko oli kulttuurihistoriallisesti merkittävä kohde koko maassa. Samanikäisiä ristikirkkoja löytyy esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalta vielä muutamia.
Pohjois-Pohjanmaan museon rakennustutkija Juhani Turpeinen toivookin, että kirkkoja ja myös muita kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia dokumentoitaisiin nykyistä ahkerammin.
Toivomme, että kirkoista tehtäisiin mahdollisimman hyvin esineinventointeja.
Juhani Turpeinen
– Jonkin verran sitä on tehtykin, mutta sitä saisi tehdä paljon enemmän. Toivomme, että kirkoista tehtäisiin mahdollisimman hyvin esimerkiksi esineinventointeja, jotta tiedettäisiin, mitä esineitä niissä on.
Laserkeilausta, joka Ylivieskan kirkollekin tehtiin pari vuotta sitten, Turpeinen pitää hyvänä menetelmänä tallentaa rakennusten tietoja. Sen avulla rakennus pystytään kuvantamaan jopa sentin tarkkuudella. Lopputuloksena on kolmiulotteinen tietokonemalli.
– Ylivieskan kirkosta on sen ansiosta onneksi olemassa hyvät tiedot ja niiden avulla se voidaan mallintaa tarkasti sekä sisä- että ulkopuolelta.
Turpeinen muistuttaa, että laserkeilauksen avulla saatua kuvamateriaalia voidaan hyödyntää myös esimerkiksi korjaustöiden yhteydessä.
Kirkosta jäävät jäljelle vain kiviperustukset
Turpeinen arvioi, että loputkin kirkon jäljelle jääneistä esineistöstä saadaan kaivettua raunioista esiin tämän viikon aikana. Sen jälkeen vielä pystyssä olevat puurakenteet tutkitaan ja kuvataan.
– Niiden osalta katsotaan, löytyykö rakenteista uusia salvoksia tai liitoksia, mitä voitaisiin ottaa talteen tai kuvata.
Kirkon rauniot tullaan todennäköisesti purkamaan seuraavan kuukauden aikana. Sen jälkeen jäljelle jäävät vain kirkon kiviperustukset.