1
Geenimuunnellut tomaatit ja muut elintarvikkeet pääsevät TTIP:n myötä suomalaisten ruokakauppojen hyllyille.
Erittäin epätodennäköistä.
Geenimuuntelu on EU:lle iso, periaatteellinen kysymys. Vaikka Yhdysvallat haluaisikin tuoda geenimuunneltuja elintarvikkeita EU-alueelle, on EU:n jyrkkä kanta tiedossa.
Komission mandaattiin ei sisälly sellaista neuvottelumahdollisuutta, joka lopulta toisi geenimuunnellut tuotteet ruokakauppoihin.
Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.
Rehumarkkinoiden jättituote on geenimuunneltu soija, jota käytetään etenkin Yhdysvalloissa valtavasti. Eurooppa on useamman kuukauden vuodesta riippuvainen Yhdysvalloista tuotavasta soijasta, joka on pääosin geenimuunneltua. Vaikka geenimuunneltu kasvituote ei pääse myyntiin eurooppalaiseen ruokakauppaan, on geenimuuntelu globaalilla tasolla jo osa ruokaketjua, TTIP-neuvotteluiden tuloksesta riippumatta.
2
Suomalaisesta maataloudesta ja elintarviketuotannosta katoaa työpaikkoja TTIP:n myötä.
Vaikea sanoa.
Työpaikkoja voi kadota tulevina vuosina, tuli TTIP:stä sopu tai ei. Tähän vaikuttaa esimerkiksi Venäjän tilanne sekä se, miten Yhdysvaltojen ja Tyynenmeren alueen maiden kauppasopimus TPP muuttaa Aasian markkinoita.
Suomalaisen maatalouden ja elintarviketeollisuuden työllistävä vaikutus on kiinni myös suomalaisten kuluttajien valinnoista. TTIP voi helpottaa suomalaisyritysten tilannetta silloin, jos kilpailupaine Euroopassa purkautuu Yhdysvaltojen markkinoille.
Nykyisellään Suomen elintarvikevienti Yhdysvaltoihin on pientä. Vapaakauppasopimuksen myötä elintarvikevientiin hyvin todennäköisesti panostettaisiin enemmän. Esimerkiksi suomalaisten terveystuotteiden toivotaan päätyvän varakkaiden yhdysvaltalaiskuluttajien käsiin.
Toisaalta, Yhdysvaltojen maatalous hyötyisi avoimemmasta markkinasta hieman enemmän kuin EU. Kun katsotaan kaikkea kauppaa, vie EU tällä hetkellä Yhdysvaltoihin enemmän kuin Yhdysvallat tuo EU-alueelle. EU vie enemmän jalosteita, Yhdysvallat tuo enemmän raaka-aineita.
3
Suomalaisten pk-yritysten pääsy Yhdysvaltain markkinoille helpottuu ratkaisevasti TTIP:n myötä.
Melko todennäköistä.
TTIP:n puolustajat viittaavat mieluusti sopimuksen myötä poistuviin tullimaksuihin. Maksut ovat jo nykyisellään monin osin pieniä, vaikka poikkeuksia esimerkiksi elintarviketeollisuuden tuotteiden kohdalla onkin.
Tullimaksuja merkittävämpi asia onkin sääntelyn poistaminen. EU:n ja Yhdysvaltojen erilaiset rajoitukset lainsäädännössä ja viranomaistoiminnoissa ovat kalliita ja monimutkaisia. Pk-yritys ei siis marssi Yhdysvaltojen markkinoille noin vain, vaan tie on täynnä mutkia ja sillä kulkemiseen tarvitaan rahaa. Jos kaupan esteitä puretaan riittävästi, on sillä merkitystä.
Yhdysvaltain julkiset hankinnat on suojattu vanhalla Buy American Act -mallilla. Isommalla yrityksellä on rahaa selvittää, mitä suojauksen kiertämiseksi pitää tehdä ja siten ryhtyä toimimaan Yhdysvalloissa. Mahdotonta tämä ei ole. Tällä hetkellä esimerkiksi Suomen palveluviennistä noin puolet menee Yhdysvaltoihin.
Poliittiset päätökset ovat vain mahdollistajia tai rajoittajia: jos Suomessa ei ole yrityksiä, jotka haluavat lähteä uusille markkinoille, ei TTIP luo sellaisia. Kävi vapaakauppasopimuksen kanssa miten vain, voivat suomalaisyritykset menestyä maailmalla vain hyvillä, uudenlaisilla tuotteilla. Bulkin tekeminen täällä ei ole kannattavaa.
4
Yhdysvaltalaisyritys voisi tulevaisuudessa haastaa Suomen oikeuteen, johtuen TTIP:n kansainvälisestä investointisuojasta.
Mahdollista, mutta vaikea sanoa, kuinka todennäköistä.
Mahdollista tämä on jo nyt. Yhdysvaltalaisyritys voi perustaa tytäryhtiön johonkin niistä yli 60 maasta, jonka kanssa Suomella on kahdenvälinen investointisuojasopimus.
Investointisuojan puolustajat näkevät sen eräänlaisena avioehtona. Se otetaan ehkäisemään ongelmia, joita ei toivota tulevan.
Investointisuojasta on keskusteltu Suomessa ja muualla Euroopassa TTIP:n myötä runsaasti. Kritiikki kohdistui muun muassa kansainväliseen välimiesoikeuteen. Syksyllä EU julkaisikin ehdotuksensa uudesta tuomioistuimesta, jossa investointiriidat ratkaistaisiin.
Tätä erillistä tuomioistuinta voi puolustaa toteamalla, että 15 pysyvän jäsenensä ansiosta se voisi muodostaa yhteisen oikeuskäytännön. Tuomioistuimen käsittelyt sekä ratkaisut olisivat julkisia ja niistä voisi valittaa.
Kritisoida voi esimerkiksi sitä, että käytäntöjen vakiintuminen vie pitkään. Kysyä voi myös, ratkaisevatko riitoja pysyvässä tuomioistuimessa parhaat asiantuntijat? Uusi tuomioistuin olisi myös julkisen vallan ulkopuolella. Sitä voi siis pitää tarpeettomana, etenkin jos lähtökohtana on, että tuomioistuimet Euroopassa ja Yhdysvalloissa toimivat hyvin ja demokraattisesti.
Argumentoida voidaan myös kanteiden nostamisesta. Se, että kanne nostetaan ei vielä tarkoita sitä, että se menestyy. Pelko siitä, että yhdysvaltalainen yhtiö nostaisi Suomea vastaan päättömän kanteen on todennäköisesti turha, sillä komission uudessa ehdotuksessa järjestelmää on korjattu niin, ettei mitä tahansa riitoja voisi nostaa. EU:n uudessa ehdotuksessa myös todetaan, ettei sama investoija voisi nostaa useita kanteita eri instansseissa.
Mutta entä jos suurin huoli eivät olekaan yhdysvaltalaiset yritykset vaan suomalaisiin yrityksiin rahojaan laittavat yhdysvaltalaiset suursijoittajat? TTIP:n voisi tällöin sanoa muuttavan yhdysvaltalaisen rahan ja eurooppalaisten valtioiden välistä voimatasapainoa merkittävästi, Yhdysvaltojen hyväksi.
Toisaalta, TTIP:n investointisuojan voi katsoa myös suojaavan valtiota. Tämä näkökanta selittyy sillä, että monet kahdenväliset sopimukset ovat vanhoja ja epätarkkoja. Jos TTIP määrittelee asian tarkemmin, voi sen antaman suojan nähdä olevan valtiolle parempi. Kun kahdenväliset sopimukset poikkeavat toisistaan, voidaan niitä tulkita myös välimiesoikeudessa eri tavalla. Ainakaan teoriassa mikään ei estä valitsemasta tulevaisuudessa TTIP:n ja vanhan kahdenvälisen sopimuksen välillä.
Ja vielä viimeinen toisaalta: neuvottelut ovat yhä kesken. Vaikka EU on ottanut huomioon saamansa kritiikin, suhtautuvat yhdysvaltalaiset EU:n ehdotukseen julkisesta tuomioistuimesta hyvin kriittisesti.
5
Lääkkeistä tulee nykyistä paljon kalliimpia TTIP:n myötä.
Erittäin epätodennäköistä.
Euroopassa kukin maa päättää itse lääkkeiden hinnasta ja niistä saatavista korvauksista. Koska päätökset lääkkeiden hinnasta tehdään kansallisesti, ei EU:n ja Yhdysvaltojen välinen sopimusmenettely ohjaa lääkkeiden hinnoittelua. Suomessa päätökset tekee lääkkeiden hintalautakunta, HILA.
Ennen kuin HILA tekee päätöksen lääkkeen hinnasta, on lääkkeellä oltava myyntilupa. Lääkeyritys esittää HILA:lle ehdotuksen hinnasta, jonka se lääkkeestä perii. Kun tästä on päästy sopuun ja kun HILA on päättänyt lääkkeen korvaustason, pääsee lääke markkinoille.
Huolta lääkkeiden hintojen noususta selittänee ajatus siitä, että TTIP:n myötä lääkkeiden patenttisuoja jatkuisi nykyistä pidempään. Suomessa ja myös Euroopassa lääkkeiden patenttisuoja on kuitenkin vakiintunut. Jo vuosikymmeniä lääkkeiden patenttisuoja on Euroopassa ja Suomessa ollut 20 vuotta, johon voi hakea viiden vuoden lisäaikaa.
On hyvin epätodennäköistä, että TTIP pystyisi muuttamaan käytäntöä. Etenkin, kun tähänastisten sopimusneuvotteluiden perusteella näyttää siltä, ettei patenttioikeuksien erilaisuuteen olla puuttumassa.
Kun lääkkeen patenttisuoja murtuu, voivat myös rinnakkaislääkevalmistajat ryhtyä valmistamaan sitä, yleensä halvemmalla. Tämän jälkeen kilpailu määrittää hintaa, mutta HILA määrittää jälleen tietyn tason, johon hinta asettuu.
Se, että periaatteita EU:ssa ja Yhdysvalloissa yhdenmukaistetaan, voisi teoriassa tuoda uuden lääkkeen markkinoille nykyistä nopeammin.
