Luonnonvarakeskus Luke selvitti nelivuotisissa FootprintBeef-tutkimuksessa ensi kertaa suomalaisen naudanlihantuotannon ympäristövaikutuksia. Maitoa ja lihaa tuottavien lehmien ympäristövaikutukset ovat lihakarjaa pienemmät, mutta pelkästään pihvilihaksi kasvatettava karja voi hoitaa muun muassa maisemia eli sillä on muita kuin nyt mitattuja ilmasto-, vesistö- tai happamoittavia vaikutuksia.
Karjan rehu vaikuttaa huomattavasti siihen, miten ympäristövaikutukset syntyvät. Myös karjan kyky käyttää ravintoa hyväkseen ja hyvä viljely auttavat. Peltojen kunto ja korjuuaika vaikuttavat säilörehun laatuun. Rehun pitää olla myös helposti sulavaa, jotta siitä saadaan paras hyöty.
Luonnonvarakeskuksen tutkija Hannele Pulkkinen sanoo FootprintBeef-hankkeessa käytetyillä malleilla saatavan huomattavia vähennyksiä eri päästölajeihin.
– Ilmastovaikutuksissa potentiaalia on neljänneksen vähentämiseen ja rehevöittämisvaikutuksissa jopa kolmanneksen, Hannele Pulkkinen kertoo.
Nämä vähennykset voidaan saavuttaa, jos lisätään väkirehun käyttöä nykyisestä. Toisaalta myös tehokkaalla nurmilaidunnuksella vähennetään rehevöitymispäästöjä. Jos eläinten kasvua nopeutetaan, kaikki päästöt vähenevät.
Happamoittava vaikutus syntyy, kun lantaa levitetään pelloille.
Rehu ja tuotanto vaikuttavat keskeisesti päästöihin
Naudanlihantuotannon aiheuttamien ilmastovaikutuksien leikkaamisessa tehokkaita keinoja ovat tutkija Hannele Pulkkisen mukaan hyvin sulava säilörehu, viljely hyväkuntoisilla kivennäismaapohjaisilla pelloilla sekä runsaat sadot. Lyhyesti sanottuna tehokas viljely luo vähemmän päästöjä.
Turvemaiden raivaamista pelloiksi tulisi välttää, sillä raivaamisesta ja viljelystä syntyy merkittävästi enemmän kasvihuonekaasupäästöjä
rehuntuotannossa kuin kivennäismaiden viljelystä.
Yhdistetty maidon- ja lihantuotanto tuottaa noin kolmanneksen vähemmän päästöjä kuin pelkkä pihvikarjan kasvatus. Yli 80 prosenttia naudanlihasta saadaan lypsykarjan uudistamisesta eli sonnivasikoista ja poistettavista lehmistä ja hiehoista.
Rehun hinta ratkaisee
Kirkkonummelalainen karjankasvattaja Harri Taberman kertoo teurastamoilta tulleen aina välillä erilaisia ohjeita, miten nautoja pitää ruokkia. Kun viljan hinta oli korkealla, suosittiin nurmi- ja säilörehua. Nyt viljan hinta on taas laskenut ja sitä käytetään enemmän.
– Säilörehua, kuivaa heinää, panimoteollisuudesta mäskiä, sitten väkirehua, viljaa. Väkirehuprosentti pyörii siinä reilussa 60:ssä. Metaanipäästöt pitäisi olla kunnossa ainakin tämän uuden tutkimuksen mukaan, sanoo Harri Taberman.
Karjasuojassa mylvii parisataa lypsykarjarotuista sonnia. Yksi karsina on tyhjä, siitä lähti teurastamolle viikolla 20 kuukauden ikäisiä nautoja. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan kasvatusta nopeuttamalla saadaan myös vähennettyä päästöjä. Tämä on haaste eläinjalostukselle. Tabermanin sonnit kasvavat suositusten mukaan hyvin.
Tähän asti viljelijät ovat joutuneet miettimään enemmän vesistöhin valuvia ravinnepäästöjä. Ympäristötuen ehtoina joka peltolohkon saama lannoitus on tarkkaan laskettava. Harri Taberman arvioi, että sadon mukana suurin osa lannoistuksesta saada pois pelloilla.
Lisää karjankasvatusta Suomeen?
Punaisen lihan tuotannon synneiksi lasketaan maailmanlaajuisesti suuret kasvihuonepäästöt, vedenkäyttö ja ylilaidunnus. Luonnonvarakeskuksen professori Perttu Virkajärvi on ollut mukana FootprintBeef-hankkeessa arvioimassa suomalaisen naudanlihantuotannon ympäristövaikutuksia. Hän sanoo, etti kaikkia globaaleja syntejä voi laittaa suomalaisten karjankasvattajien niskaan.
– Se, että säästämme täällä vedenkulutuksessa, ei auta yhtään Keski-Aasian tai Afrikan kuivilla alueilla. Meidän on parempi keskittyä omiin ongelmiimme ja vain osa globaaleista ongelmista koskee selkeästi meitä, kuvailee Perttu Virkajärvi.
Lehmä märehtijänä on siitä erinomainen eläin, että se pystyy muuttamaan muille kelpaamattoman nurmirehun arvokkaiksi eläintuotteiksi.
Perttu Virkajärvi, professori, Luonnonvarakeskus
Itämeren ja sisävesien rehevöityminen on seikka, johon suomalainen karjankasvatus voi vaikuttaa. Professori Perttu Virkajärvi puhuu kuitenkin nurmipeitteisten laitumien puolesta, sillä ympärivuotinen kasvipeite hidastaa valumia.
– Lehmä märehtijänä on siitä erinomainen eläin, että se pystyy muuttamaan muille kelpaamattoman nurmirehun arvokkaiksi eläintuotteiksi. Halvin hinta siitä on lehmien pötsin tuottama metaani, selventää professori.
Kotimaisen jauhelihan syönti on professorin mukaan ekoteko. Suomessa ja muualla Pohjoismaissa voisi lisätä tehokasta karjankasvatusta, sillä ympäristö kestää sen paremmin kuin muualla. Tällä hetkellä eläintiheys Suomen karjatiloilla jää yleensä 0,6 hehtaarilla. Perttu Virkajärven mukaan muualla Euroopassa tiheydet ovat huimasti isommat.
Karjankasvattaja Harri Taberman ei heti innostu lisäämään tuotantoaan. Teurastamot maksavat noin kolme euroa kilolta tuottajalle eikä kannattavuus ole kovin hyvä. Ruotsissa tuottaja saa naudanlihakilolta Tabermanin mukana euron enemmän.
– Tällä hetkellä taloudellinen kannattavuus on sen verran heikko, ettei montaa lisääjää löydy.
FootprintBeef-hanke oli osa laajempaa Tekesin Green Growth -ohjelman rahoittamaa Suomi kestävän ravinnetalouden mallimaaksi -hankekokonaisuutta. Hanketta rahoittivat myös HKScan Finland Oy, Raisioagro Oy ja Yara Suomi Oy.
Lisäys 25.4.2016: Lisätty tieto tutkimuksen rahoituksesta ja rahoittajista.
Lisäys 25.4.2016 kello 14:50: Lisätty tieto, että grafiikassa olevat tiedot koskevat naudanlihan tuotannon kokonaispäästöjä.
Lisäys 25.4.2016 kello 16:50: Lisätty otsikkoon "ulkomaiseen lihaan verrattuna"