Harva sana lupaa yhtä paljon kuin "biotalous".
Se on toiveiden tynnyri, jonka on määrä jauhaa työpaikkoja ja puhtaampaa energiaa taantuma-Suomelle.
Biotalous on yksi hallituksen kärkihankkeista ja henkilöityy voimakkaasti Juha Sipilän nousuun ensin keskustan johtoon kesällä 2012 ja pääministeriksi keväällä 2015 keskustan napattua vaalivoiton.
Hallitus aikoo korvata puuenergialla fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja luoda tehtaita ja työpaikkoja maakuntiin.
Mutta biotalous ei ole yhtä ristiriidaton asia kuin hallitus sen mielellään esittää.
Biotalous nousi kansalliseksi projektiksi
Sipilä määritteli biotalouden aluepoliittiseksi vastavoimaksi vihreiden politiikalle, sanoo tutkija Mikko Rissanen.
– Biotaloutta lähdettiin tuomaan aika voimakkaasti politiikan keinoin. Vuonna 2013 se ei ollut kovin vahva käsite kansalaiskeskustelussa, Rissanen sanoo.
Dialog Basis -ajatushautomossa Saksassa työskentelevä Rissanen on tutkinut asiaa. Hän teki vuonna 2013 työ- ja elinkeinoministeriölle, maa- ja metsätalousministeriölle sekä ympäristöministeriölle yhteisen selvityksen Suomen silloisesta biotalouskeskustelusta.
Biotaloudelle luotiin heti vahvat mielikuvat: puhdas, kestävä ja ennen kaikkea kotimainen ratkaisu. Tämä peitti äänet, joiden mukaan Suomen olisi pitänyt Saksan ja muiden Pohjoismaiden tavoin panna paukkuja tuuli- ja aurinkovoimaan.
– Biotalous kuulostaa jo sanana hyvältä. Nykyäänkin monessa puheenvuorossa ajatellaan sen vuoksi lähtökohtaisesti, että biotalous on aina kestävää ja ympäristön kannalta hyvä asia, Rissanen sanoo.
Sipilä on luvannut biotaloudella jopa 100 000 työpaikkaa pääasiassa maakuntiin. Hallituspuolueista etenkin keskusta ja perussuomalaiset ovat aktiivisia perinteisen puunkäytön kannattajia.
Metsätalous, tai ainakin paperilla uusi biotalous, loksahti siis sopivasti pitkittyneen taantuman Suomeen, joka janosi kasvualoja?
– Näin voi sanoa. Biotalous on samalla hyvä kansallinen tarina. Sen kautta on hyvä sanoa, että ollaan aktiivisia ja kehitetään ratkaisuja omiin haasteisiin ja globaaleihin ongelmiin, Rissanen sanoo.
Itse termi on kuitenkin jäänyt hahmottumattomaksi.
Biotalous käsittää kaikki kotimaisiin uusiutuviin luonnonvaroihin liittyvät toimet, myös ruokatuotannon ja vesi- ja kalatalouden, mutta pääpaino on metsäteollisuudessa ja polttoaineen sekä energian tuotannossa.
Sipilän hallitus ajaa puuta metsästä
Istuva hallitus on käärinyt hihat. Se ajaa voimakkaasti puuta metsistä teollisuuslaitoksiin.
Uusiutuvan energian ja biopolttoaineen lisäystavoitteet on sidottu voimakkaasti puuhun. Tavoitteena on lisätä hakkuiden määrää 15 miljoonalla kuutiolla vuodessa vuoteen 2025 mennessä.
Biotaloudelle kärkihankkeena ohjataan 300 miljoonaa euroa. Siitä suunnilleen puolet on varattu metsähankkeisiin.
Monessa puheenvuorossa ajatellaan lähtökohtaisesti, että biotalous on aina kestävää ja ympäristön kannalta hyvä asia.
Hakkuut ovat viime vuosina olleet noin 65 miljoonaa kuutiota vuodessa, joten 15 miljoonan kuution lisäys olisi merkittävä, noin 20–25 prosenttia. Luonnonvarakeskuksen virallisen arvion mukaan metsää voi kestävästi hakata runsaat 80 miljoonaa kuutiota vuodessa, joten lisäys veisi sen ylärajoille.
Metsä Groupin ensi vuonna valmistuva uusi Äänekosken biotuotetehdas syö vuodessa yli neljä miljoonaa kuutiota puuta. Myös kiinalaisen Kaidin biopolttoaineen jalostamohanke Kemiin on lähellä toteutumista. Sen on laskettu käyttävän noin kaksi miljoonaa kuutiota puuta.
Myös Kuopio ja Kemijärvi havittelevat uutta sellutehdasta. Jos kaikki hankkeet toteutuvat, hakkuumäärien lisäys saattaa pelkästään niiden kulutuksella ylittää 15 miljoonan kuution rajan.
Hallitus myös tukee bioenergialaitosten perustamista. Työ- ja elinkeinoministeriö seuloo parhaillaan hankkeita 40 miljoonan euron biotukihaussa, ja Kaidi on yksi tukia hakeneista. Uusi 40 miljoonan euron tukikierros on luvassa ensi vuonna.
Puu ei kuitenkaan liiku metsästä tehtaille itsekseen. Koko 15 miljoonan kuution lisäys riippuu pitkälti siitä, myyvätkö yli 600 000 yksityistä suomalaista metsänomistajaa puunsa teollisuudelle (ja mihin hintaan) vai jättävätkö ne mieluummin metsiin. Lähes 70 prosenttia teollisuuden käyttämästä puusta tulee yksityismetsistä.
Hallitus valmistelee parhaillaan lakimuutoksella kannustinta yksityismetsien sukupolvenvaihdoksiin. Yksityisten metsänomistajien keski-ikä on yli 60 vuotta, eivätkä vanhemmat metsänomistajat myy puutaan yhtä herkästi kuin nuoremmat. Hallitus haluaa nuorentaa metsänomistusta ja saada puun liikkeelle.
Esitystä lakimuutoksesta odotetaan lähiaikoina.
Sellun vienti vetää kuin takavuosina
Biotaloutta liukastaa sekin, että suomalaisella sellulla menee jälleen lujaa.
Sellun vahva menekki kiteytyy kahteen asiaan. Ensinnäkin Aasian kasvavat taloudet, Kiina etunenässä, ovat kaupungistuneet vauhdilla ja alkaneet käyttää vessapaperia ja talouspaperia. Toinen syy on globaalin verkkokaupan huima kasvu: ostosten lähettämiseen tarvittavan pakkausmateriaalin kysyntä kasvaa jatkuvasti.
Uusi nousu on tullut varkain. Vain muutama vuosi sitten metsäyhtiöt vähensivät kilvan kapasiteettiaan ja sulkivat tehtaita. Nyt ne kaikki ovat jälleen nostaneet sellukapasiteettia ja tehneet lisäinvestointeja.
Yksi niistä on metsätalouden historian kallein investointi, Metsä Groupin 1,2 miljardin euron uusi sellutehdas Äänekoskelle. Tehdasta kutsutaan biotuotetehtaaksi, mutta pohjimmiltaan se on energiatehokas ja sivutuotteet kattavasti hyödyntävä sellutehdas.
Sellu tahkoaa nollakasvussa kyntävälle Suomelle rahaa.
– Jo 10–15 vuoden ajan on ennustettu, että tämäntyyppiset tehtaat ja teollisuus hiipuvat Suomesta auringonlaskun alana. Kun nyt näyttääkin, että sellun kysyntä vetää, niin totta kai se on kansantalouden kannalta hyvä asia, Helsingin yliopiston kansantaloudellisen metsäekonomian professori Olli Tahvonen sanoo.
Samalla biotalouden positiivinen imago on vahvistunut.
– Kunnat ja kuntalaiset ovat iloissaan paikallisista investoinneista, ja biotaloudelle on voitu rakentaa kansallisen projektin asemaa. Sitä kohtaan ei ole juurikaan esitetty kritiikkiä, tutkija Mikko Rissanen sanoo.
Kääntöpuoli: Metso-suojeluohjelma alas
Kääntöpuolella ovat luontoarvot.
Suurinta vastarintaa on herättänyt metsien monimuotoisuuden kohentamiseen tähtäävän Metso-suojeluohjelman joutuminen hallituksen leikkuriin.
– Tilanne on ollut yllättävän karu. Metso-ohjelman rahat ovat olleet aika pieniä, mutta nekin on leikattu olemattomiin, sanoo WWF Suomen metsäasiantuntija Annukka Valkeapää.
Metsäteollisuus ja luontojärjestöt ovat muodostaneet yllättävän allianssin, kun ne jättivät maaliskuussa yhteisen vetoomuksen Metso-ohjelman lisärahoituksen puolesta.
– Myös teollisuus tuntuu havahtuneen siihen, että positiivinen vire hukkuu, ellei myös suojelusta puhuta. Mutta hallitukselta en ole kuullut tästä asiasta mitään, Tahvonen sanoo Metso-leikkauksista.
Luontoväen mielestä paljon kertoo se, että istuvassa hallituksessa ministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) kantaa sekä maa- ja metsätalousministerin että ympäristöministerin yhdistettyä salkkua.
Kritiikkiä on kohdistunut myös valtion oman tutkimuslaitoksen Luonnonvarakeskuksen (Luke) rooliin.
Luonnonvarakeskus on usean alan tutkimuslaitoksista vuosi sitten saman katon alle koottu hybridi. Vaikka Luke on tutkimuslaitos, sen lähtökohta on asemoitu biotalouden puolelle. Luken tehtävä on "tuottaa ratkaisuja suomalaisen biotalouden kestävään kehittämiseen ja uusien elinkeinojen edistämiseen" sekä tavoitella "biotaloudelle rakentuvaa yhteiskuntaa".
Luke on linjannut, että Suomella on riittävästi metsävaroja lisäkäyttöä varten, ja hallitus puolestaan nojaa Luken arvioihin.
Eturyhmät ovat metsätalouspolitiikassa perinteisesti vahvassa asemassa. Työryhmissä metsätalousalalla on voimakas edustus.
Tehometsätaloutta vai uusia biotuotteita?
Biotalouden yhteydessä puhutaan mielellään uusista tuotteista, kuten nanosellusta ja puurakentamisen korkean jalostusarvon tuotteista.
Uutuuksien todelliseen tilanteeseen on kuitenkin vaikea päästä kiinni, sanoo metsäteollisuuden markkinoinnin ja johtamisen professori Anne Toppinen Helsingin yliopistosta.
– Konkretiaa on vielä melko vähän. Jos katsotaan vientieuroja, niin ollaan vielä hyvinkin kiinni vanhassa metsäteollisuudessa, Toppinen sanoo.
Vanha metsäteollisuus tarkoittaa pääasiassa matalan jalostusarvon tuotteita.
Tilastokeskuksen mukaan viennin jalostusastetta mittaava viennin kilohinta on polkenut viime vuodet paikallaan ja biotalouden työpaikat ovat vähentyneet.
Metsäteollisuus välttää vanhan tehometsätalous-termin käyttöä. Mutta jos biotalouden tavoitteina on hakata mahdollisimman paljon puuta ja myydä sellua, niin kuinka lähellä biotalous on tehometsätaloutta?
Lähellä, sanoo professori Kotiaho, koska hakkuutavoitteet on asetettu lähelle metsien laskennallista maksimikäyttöä.
– Ja jos on näin, niin ei kai voi puhua muusta kuin tehometsätaloudesta. Paitsi jos kyse on jo itsekkäästä riistometsätaloudesta, hän sanoo.
Sama viesti kantautuu metsien tilaa seuraavista luontojärjestöistä.
– Ei meillä periaatteellisesti ole mitään biotaloutta vastaan. Mutta kyse on siitä, onko biotalous vain tehometsätaloutta eli business as usual vai oikeasti jotain uutta ja kestävää, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Paloma Hannonen.
– Kun kuulee sanan biotalous, voisi ajatella, että nyt toimitaan kestävästi. Mutta nyt sana vaikuttaisikin olevan mörkö, perinteisten luonnonvarojen maksimaalista käyttöä, WWF Suomen Valkeapää sanoo.
Valtio: Jäitä hattuun
Biotalouden veturin eli työ- ja elinkeinoministeriön vastaus biotalouskritiikkiin on: jäitä hattuun.
– Ilman muuta jalostusarvon nostaminen on ainoa tapa saada lisäarvoa ja työllisyyttä metsäteollisuuteen. Mutta toimimme vapailla markkinoilla, ja jos sellulla on nyt kysyntää, niin toki sitä tuotetaan, sanoo TEM:n biotalouden kärkihankkeen päällikkö Jussi Manninen.
Manninen ei usko, että selluhuuma jarruttaisi innovaatioita.
Ministeriössä luotetaan siihen, että uudet tuotteet syntyvät massatuotannon vanavedessä. Sellu ja sen kassavirrat tarjoavat kehitysalustan biouutuuksille – kuten Äänekoskellakin suunnitellaan.
– Meille on tullut ilahduttavasti pieniä yrityksiä, jotka näyttävät, mitä puupohjaisesta materiaalista voi tehdä. On tekstiilejä, on puupohjaisia vaihtoehtoja muovikasseille, on koriste-esineitä sellusta, Manninen luettelee.
Mannisen mukaan samanlaiset pikavoitot kuin vaikka pelialalla eivät ole metsäalalla mahdollisia.