“Onko ruotsalaispankin röyhkeydellä enää mitään rajaa? Liittyneekö tällainen ylimielisyys Suomen Nordean alentamiseen sivukonttoriksi, vai onko kyseessä hybridisodankäynti?”
Suomen entisen pääministeri Paavo Lipposen jyrähdys liittyy Nordean maaliskuussa julkaistuun talousennusteeseen, jossa annetaan ymmärtää Suomen olevan “toivoton tapaus”.
Ennusteesta vastuun ottaa Nordean tutkimusjohtaja Aki Kangasharju, joka on tullut tunnetuksi maan epävirallisena taloudellisten madonlukujen esittäjänä.
Ennusteen mukaan talousuudistukset jäävät puolitiehen, eikä orastavasta yhteiskuntasopimuksestakaan ole riittävästi apua Suomen kustannuskilpailukyvylle.
Madonlukujen takia Kangasharjua on nimitelty uusliberalistiksi, joiden yleensä katsotaan kannattavan muun muassa tiukkaa talouskuria, valtion omaisuuden yksityistämistä ja hyvinvointivaltion purkamista.
Osa vasemmistopoliitikoista on suuttunut Kangasharjun leikkauspuheista niin paljon, että he ovat uhanneet viedä säästöt Nordeasta kilpaileviin pankkeihin.
Kangasharju on kuitenkin ymmällään entisen pääministerin lausunnosta.
– En aidosti ymmärrä, mitä sen taustalla on.
Uusliberalistin leima tuntuu ristiriitaiselta, jos sitä vertaa Kangasharjun lapsuuteen. Siellä poliisi ja koulun keittiön pääemäntä toivat leipää pöytään.
Koulu, poliisilaitos ja kirjasto
Pohjois-Pohjanmaalla Haapavesi elää kukoistuksen kauttaan 1980-luvun kasinotalouden pyörteissä. Kaupunkiin on rakenteilla maailman suurin turvevoimala ja Suomen talous vetää kovempaa kuin koskaan aiemmin.
Aki Kangasharjun äiti työskentelee paikallisen koulun keittiön pääemäntänä, isä viettää eläkepäiviään poliisin virasta ja sisko opiskelee Jyväskylässä kotitalousopettajaksi.
Ajattelen itseni liberaaliksi mutta myös porvariksi, joka ei ole keynesiläinen.
Abivuonna 1988 Kangasharju ihmettelee keittiönpöydässä, mitä tekisi isona. Isosisko kertoo taloustieteilijäpojista, jotka hän on tavannut illanvieton aikana baarissa Jyväskylässä.
Kangasharju panee ensimmäistä kertaa elämässään merkille sanan kansantaloustiede.
Hän pyöräilee alkukesän tuulen viimassa Haapaveden kaupunginkirjastoon, ja hän ryhtyy selaamaan ihmetellen Pekka Sutelan ja Jukka Pekkarisen kirjaa Kansantaloustiede. Opus avaa uuden maailman.
Sutela ja Pekkarinen selittävät yhteiskuntaa ja taloutta newtonilaisella mekaniikalla, jossa ilmiöillä on syyt ja seuraukset. Kangasharjua kiinnostavat enemmän selitykset kuin yhteiskunnalliset ilmiöt.
Kangasharju päättää hakea useisiin yliopistoihin lukemaan taloustiedettä. Hän pääsee niistä jokaiseen, mutta valitsee joukosta Jyväskylän.
”Kuollutta miestä on turha elvyttää”
– Kuollutta miestä on turha elvyttää. Kyllä tässä tarvitaan uudelleensyntyminen. Kaikki puheenvuorot, jotka tässä käytetään elvytyksen puolesta, ovat absoluuttisen vääriä, Kangasharju sanoo.
Hän istuu Yleisradion studiossa äärimmäisenä oikealla ja hänen vieressään vasemmalla järjestyksessä ovat professorit Sixten Korkman ja Markus Jäntti. Tukholman yliopiston professori Jäntti ei näytä pysyvän housuissaan ja vaatii puheenvuoroa.
Kangasharju, Korkman ja Jäntti kommentoivat suorassa lähetyksessä eduskuntapuolueiden puheenjohtajien puheenvuoroja. Käynnissä on eduskuntavaalien 2015 suuri puheenjohtajatentti ja puheenjohtajat ottavat kantaa siihen, pitäisikö vaalien jälkeen elvyttää vai ei.
Jäntin mukaan ”akateeminen taloustiede” on yksiselitteisesti elvytyksen kannalla, sillä leikkaukset johtavat kasvun leikkaantumiseen ja suhteellisen velkaantumisen kasvamiseen.
Kangasharju perustelee väitettään elvytyksestä Suomen nopealla velkaantumisella ja jotakin sille on tehtävä. Elvytys vain lisäisi Suomen velkaantumista. Samaa mieltä hän on yhä.
Kuollutta miestä on turha elvyttää.
Kangasharju hieman epäröi, kun häneltä kysyy, mihin talouskoulukuntaan hän itsensä sijoittaisi.
– Kyllä minä ajattelen itseni liberaaliksi mutta myös porvariksi, joka ei ole keynesiläinen.
Keynesiläisyydessä uskotaan vastasyklisyyteen: Huonoina aikoina valtion ja kuntien pitää laittaa rahaa investointeihin kuten rakennushankkeisiin ja hyvinä aikoina maksaa velkoja pois. Ideana on tasoittaa esimerkiksi työttömyyden kasvua laskusuhdanteessa.
Kangasharju pitää ajatusta sinänsä kannatettavana, mutta sanoo todellisuuden olevan ajatuskulun vastainen. Useat poliitikot osaavat elvyttää huonoina aikoina, mutta harvat malttavat maksaa velkoja hyvinä aikoina.
Kangasharju ei kuitenkaan vastusta kaikkea elvytystä. Hän kannattaa esimerkiksi veroalennuksia, jos työmarkkinaosapuolet saavat kilpailukykysopimuksen aikaiseksi.
Tässä on yhteiskunnallista näkemystä enemmän kuin tykötarpeiksi. Kun Kangasharju valmistui tohtoriksi 29-vuotiaana Jyväskylän yliopistosta, hänestä ei olisi saanut puristettua ulos yhteiskunnallisia näkemyksiä.
Ei vaikka hän tutki väitöskirjassaan alueellisten erojen kehitystä pitkällä aikavälillä.
Yhteiskunnallinen herätys
Kangasharjusta tuli keynesiläisyyden vaaroista saarnaava ekonomisti vasta keski-iän kynnyksellä. Sitä ennen hän teki vierailun Yhdysvaltoihin Massachusettsiin, jossa hän toimi Massachusetts Institute of Technology MIT:ssä vierailevana professorina.
Massachusetts Institute of Technology MIT:ssä Kangasharju törmäsi ensimmäistä kertaa elämässään poliittisten päätösten vaikutuksia arvioiviin tutkimuksiin. Tällaista ei tehdä Suomessa, Kangasharju ajatteli.
Hänen mielenkiintonsa kohdistui tutkimuksen ekonometriaan eli tilastotieteellisten menetelmien soveltamiseen yhteiskunnallisten asioiden tutkimisessa.
Tutkimuksen tekeminen muistutti tietokonepelien pelaamista. Alussa luodaan laskentamalli ja lopussa painetaan enteriä. Jos tulos näyttää erikoiselta, mallia pitää muokata ja yrittää uudelleen.
Vuoden vierailun jälkeen Kangasharju palasi Suomeen ja alkoi soveltaa menetelmiä muun muassa asuntotukien ja hintojen välisen vuorovaikutuksen tutkimiseen.
Valtiotaloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimusjohtajana Kangasharju eli uraputkessa, jossa hänen voimavaransa kohdentuivat tieteellisten artikkelien kirjoittamiseen. Hän tähtäsi professorin titteliin, johon vaaditaan yliopistokollegoihin verrattavia tieteellisiä näyttöjä.
Taitekohta Kangasharjun elämässä tuli vuonna 2008, jolloin hän saavutti professorin tittelin. Enää hänen ei tarvinnut ajatella seuraavaa tieteellistä artikkeliaan.
Sen sijaan Kangasharju mietti, miten hän voi hyödyntää osaamistaan. Hän aloitti selvitystöiden tekemisen ulkopuolisille tahoille muun muassa verotuksesta, vanhuspalveluiden tuottavuudesta ja työvoimatarpeen ennakoinnista.
Selvitystöiden tilaajina olivat muun muassa valtiovarainministeriö, Kuntaliitto, Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra sekä työ- ja elinkeinoministeriö.
Selvitystöiden kautta Kangasharjusta tuli yhteiskunnallinen keskustelija vasta 39-vuotiaana.
Toivoton tapaus
Kun vertaa finanssikonserni OP-ryhmän tammikuussa ja Kangasharjun Nordean maaliskuussa julkaisemaa suhdannekatsausta, suurin ero kasvuennusteissa on otsikoissa.
OP-ryhmä puhuu taloudesta pienellä liekillä, kun taas Nordea pitää Suomea toivottomana tapauksena.
Eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kun Nordea ja Kangasharju esittävät ennusteitaan raflaavasti. Pankkikonserni on puhunut halvaantuneesta Suomesta ja siitä, kuinka pankin ekonomistit ovat väsyneet odottamaan kasvua.
Provosoitko tahallasi, Aki Kangasharju?
– Jos provokaatio tarkoittaa sitä, että yrittää keksiä ärsyttävän yksinkertaistuksen ilman perusteluita, sitä en ole harrastanut koskaan. Mutta totta kai kaiken tutkimani haluan sanoa napakasti.
Olen Nordeassa vapaampi lausumaan näkemyksiäni kuin Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen johtajana.
Kangasharju myöntää, että Nordeassa on harjoiteltu sanomisen iskevyyttä. Hän on tutkimusjohtajana istuttanut pankin analyytikot puhe- ja kirjoituskursseille, joilla on pyritty raivaamaan akateemiset kompastuskivet pois ymmärrettävyyden tieltä.
– Haluamme olla kantaaottava keskustelija. Emme kuitenkaan lähde räksyttämään ja roiskimaan ilman perusteita. Enemminkin olemme nörttejä ja tunnemme oman alamme.
Sen sijaan kasvuennusteissa erot osoittautuvat pieniksi. Nordea ja Osuuspankki lupaavat kuluvalle vuodelle alle prosentin talouskasvua.
Suomen ensi vuotta OP-ryhmä pitää hieman valoisampana kuin Nordea. Ainoa ero pankkikonsernien ennusteissa on se, että Nordea tarjoaa omia lääkkeitään talouden kuntoon laittamiseksi. Miksi?
– Nordea on merkittävä työllistäjä ja yksi suurimmista yhteisöveron maksajista. Meillä on sekä oikeus ja velvollisuus osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Nordean ennusteen mukaan rakenneuudistuksia olisi tehtävä ja budjettivajeita pitäisi paikata ennen kaikkea menoleikkauksilla, eikä veronkorotuksilla.
Hyvinvointiyhteiskunnan kasvatti
Kolme vuotta professorin arvonimen saavuttamisen jälkeen Kangasharju nousi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen korkeimmalle pallille eli ylijohtajaksi vuonna 2011.
Kangasharju ehti johtaa laitosta vain noin vuoden, kunnes hänen puhelimensa soi. Headhunter houkutteli häntä Nordean tutkimusjohtajaksi. Ensin hän kieltäytyi pestistä.
– Erehdyin kuitenkin kahville. Sen jälkeen yksi asia johti toiseen.
Kangasharju palaa ajattelussaan kuitenkin lapsuuden lähtökohtiin. Hän myöntää, ettei hän olisi Nordean pääekonomisti ilman hyvinvointiyhteiskuntaa.
Kangasharjun vanhemmat työskentelivät julkisella sektorilla, hän pääsi ensimmäisten joukossa uudistettuun peruskouluun ja taloustiede löytyi paikallisesta kirjastosta.
– Minun jos kenen pitäisi olla suurin hyvinvointivaltion kannattaja. Ja niin myös olen.
Kangasharjun mukaan kaikki hänen viestinsä tähtäävät siihen, että suomalaisten hyvinvointi kasvaisi ja maa vaurastuisi jatkossa.
Kaikki eivät kuitenkaan usko, että pankkikonserni Nordean ekonomistit roimivat Suomen taloutta hyvää tarkoittaen. Nordean yksi omistajista ja hallituksen puheenjohtaja on Björn Wahlroos.
Wahlroos on sanonut, ettei kansalaisia voida verottaa jatkossa yhtä kovasti. Sen takia köyhien ja rikkinäisten perheiden tukemista ei voi “sietää”.
Eivätkä myöskään veroparatiiseista kantautuneet tietovuodot ole kasvattaneet Nordean mainetta yhteiskuntavastuullisena toimijana.
– Olen Nordeassa vapaampi lausumaan näkemyksiäni kuin Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen johtajana. Kun tulin taloon, sovimme, että otan edeltäjiä aktiivisemman roolin julkisessa keskustelussa.
Veroparatiisikohu Panama-paperien ympärillä kuitenkin vaiensi muutoin aktiivisen Kangasharjun sosiaalisen median palvelussa Twitterissä kuudeksi päiväksi, vaikka häneltä vaadittiin pankin puolesta vastauksia veroparatiisipalveluiden tarjoamisesta.
Haluaisin nähdä kansainvälisemmän Suomen, jossa jokainen pysyy kiinni leivän syrjässä.
Kangasharju ei mielellään vastaa työntajaansa koskeviin arkaluontoisiin asioihin, jotka eivät ole hänen vastuullaan. Eikä hän arvioi verovuodon merkitystä Suomen sopeutustarpeeseen, sillä hänen sanomisensa "tulkitaan helposti veronkierron merkityksen vähättelyksi".
Mikä on sitten Kangasharjun yhteiskunnallinen unelma?
– Haluaisin nähdä kansainvälisemmän Suomen, jossa jokainen pysyy kiinni leivän syrjässä.
Kangasharjun mukaan tämä tarkoittaa nykyistä joustavampia työmarkkinoita, jossa palkkoja voitaisiin sopia työntekijän ja työnantajan sopimuksella. Tämä puolestaa ruokkisi työllisyyttä, joka on Kangasharjun mukaan "parasta sosiaaliturvaa".
Matalapalkkatöitä vastaan luotaisiin sosiaaliturvajärjestelmä, joka takaisi nykyisen kaltaisen toimeentulon. Samalla sosiaaliturva olisi entistä vastikkeellisempaa.
Kangasharjun unelma on lähellä sosialidemokratian ajattelua. Sen sijaan vastikkeelisempi sosiaaliturvajärjestelmä ja tiukka menokuri sopivat paremmin yhteen uusliberalismin kanssa.
Ristiriita on monesta yhteiskunnallisesta väittelystä tuttu: päämäärästä voidaan olla yhtä mieltä, mutta keinot ja retoriikka jakavat mielipiteitä.