100-vuotiasta itsenäistä Suomea edustavat ensi vuonna valkokankaalla Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas, Dome Karukosken Tom of Finland, Klaus Härön elokuva Suomen kuninkaaksi aiotusta prinssistä ja Antti-Jussi Annilan elokuvaversio Antti Tuurin Ikitie-romaanista. Miehistä on siis tarjolla monenlaista tarinaa, mutta naisaiheet ja -ohjaajat loistavat poissaolollaan.
Näyttelijä, näyttelijäntyön professori ja nyt myös naisten elokuva-alan järjestön puheenjohtaja Elina Knihtilä pitää ensi vuoden elokuvakattausta esimerkkinä laajemmasta epätasa-arvosta alalla.
– Kertoohan se ylipäätään siitä, millaisia elokuvia ensi vuonna rahoitetaan.
– Elokuvissa voisi olla useampia näkökulmia. Hankkeet ovat kunnioitettavia, mutta jos 100-vuotias Suomi edustaa miehen sankaritarinaa, niin tietysti se on yksiulotteista.
Valtioneuvoston Suomi 100 -hanke myöntää vain pieniä tukia juhlaohjelmistoon mukaan hakeneille elokuville. Varsinainen rahoituskuvio elokuvilla on täytynyt kuitenkin olla valmiina. Suuri rahoitustuki tulee valtiolta, jonka jakamisesta vastaa Suomen elokuvasäätiö. Julkisen tuen lisäksi rahoitus voi tulla esimerkiksi tuotantoyhtiöltä, levittäjältä, tv-oikeudet ostaneelta televisiokanavalta ja yksityiseltä sijoittajalta.
– Onhan se myös osoitus meidän kenttämme ajattelusta, jos ei ole muunlaisilla elokuvahankkeilla haettu mukaan. Mutta hakuhan on edelleen voimassa, eli rohkeasti vaan myös hakemaan mukaan laatikon ulkopuolelta, huomauttaa Knihtilä.
Epätasa-arvo täytyy syynätä tarkkaan
Knihtilän mielestä sukupuolten epätasa-arvosta on jouduttu pitkään puhumaan mututuntuman pohjalta. Nyt Women in Film and Television Finland -järjestön myötävaikutuksesta opetus- ja kultturiministeriö on tilannut tutkimuksen tasa-arvon toteutumisesta elokuvanteossa.
– Kun tutkimustulokset valmistuvat, voidaan ottaa todella kantaa tilanteeseen.
Esimerkiksi Ruotsissa elokuva-alalla on käytössä sukupuolikiintiöt. Suomessa kiintiöistä on puhuttu, mutta vasta valittu elokuvasäätiön uusi toimitusjohtaja, elokuussa tehtävässä aloittava Lasse Saarinen ei usko niiden tarpeellisuuteen.
– Ruotsissa kiintiöt ovat toimineet tosi hyvin. Kun Suomen tutkimus valmistuu, haluan keskustella Lassen kanssa tasa-arvon varmistumisesta. Kiintiöt tai mahdolliset tasa-arvoa edistävät hankkeet voivat olla varteenotettava vaihtoehto meilläkin, sanoo Knihtilä.
Knihtilä toivoo, että tulevaisuudessa kotimaisten elokuvien naisaiheet ovat paljon muutakin kuin romanttista komediaa. Tuleville elokuva-alan tekijöille moninaisuus on jo selvä juttu.
– Teatterikorkeakoulun professorina pääsen seuraamaan aitiopaikalta nuoren sukupolven ajatuksia. Tasa-arvoaihe ja toiseus ovat opiskelijoiden keskuudessa todella pinnalla, sekä naiset että miehet ovat näistä kiinnostuneita.
Tasa-arvon näkökulmasta toimiva Women in Film and Television Finland edistää jäsentensä ammatillista toimintaa, koulutusta ja verkostoitumista. Jäseniksi voivat liittyä sekä naiset että miehet.