Yhdysvaltain kansallisen turvallisuusarkiston viime vuoden lopulla julkistamassa luettelossa on satoja sivuja. Siinä on aakkosjärjestyksessä ja koordinaatteineen kaupunkeja, kyliä, lentokenttiä ja muita kohteita silloisessa Neuvostoliitossa, Itä-Euroopassa ja Kiinassa. Läheltä Suomea itärajan takaa löytyy tuttuja paikannimiä pienestä Alakurtista miljoonakaupunki Leningradiin.
Ydinaseiden maaliluetteloissa uutta on tutkijan mukaan juuri niiden virallinen julkistaminen. Tähän asti luetteloilla on ollut ”TOP SECRET” – luokitus. Valtiotieteen tohtori Pekka Visurin mukaan yksityiskohtaiset luettelot todentavat virallisesti sen mikä muiden lähteiden varassa on aiemmin tiedetty. Listat vastaavat aiempaa kuvaa, mutta ovat yksityiskohtaisempia. Visurin mukaan tutkijoilla riittää myös paljon tekemistä luetteloiden yksityiskohtaisten tietojen avaamisessa.
Täysimittainen ydinsota ja täysi tuho
Satoja sivuja pitkässä luettelossa maalipaikkakunnat ovat aakkosjärjestyksessä syrjäkylistä suurkaupunkeihin. Täysimittaisen ydinsodan tuho olisi ollut käsittämätön.
– Tämä kertoo sen, että maaleja oli riittävästi, eli kaikki tiedossa olevat lentokentät, kaikki kaupungit, kaikki merkittävät liikenneristeykset, satamat, suuret sillat kuuluivat tähän suunnitelmaan. Jos lyhyesti sanotaan, niin kysymys oli täystuhosta, sanoo tohtori Pekka Visuri.
Luettelo on laadittu 1950-luvun lopulla. Tuolloin ydinpommeja kuljetettiin lentokoneilla, Yhdysvaltain käytössä olivat strategiset B-47 ja B-52 pommikoneet. Niiden lentoreitit pommituslennoilla Neuvostoliittoon olisivat kulkeneet myös Suomen alueen yli.
Turvallisuuspolitiikan asiantuntijan Pekka Visurin mukaan kaikki tämä teki 1950-luvun lopun ja 1960 luvun alkupuolen vuosista ydinaseiden aikakauden vaarallisimpia vuosia koko maailman ja myös Suomen kannalta.
Mannertenvälisten ydinohjusten kehittely ja niiden laukaiseminen maatukikohdista ja sukellusveneistä muuttivat ydinasestrategioita myöhemmin 1960-luvulla. Visurin mukaan ohjukset ja sukellusveneet muuttivat 1960-luvun puolivälistä lähtien ydinasevarustelun luonnetta. Täysimittaisen ydinsodan tilalle tuli oppi valikoivista ydiniskuista.
– 1960-luvulla tilanne muuttui hiukan. Silloin Yhdysvallat muutti ydinaseoppia eli doktriinia siten että voidaan tehdä myös valikoivia iskuja, mutta 1950-luvun lopulla, josta nämä maaliluettelot kertoo, niin ei ollut olemassa muuta kuin yksi iskusuunnitelma eli kyse oli siitä että aloitetaanko täysimittainen ydinsota vai ei.
Suomen nykyasema paljon vakaampi ja turvallisempi
Myöhemmin suurvallat ovat tehneet lukuisia sopimuksia ydinaseiden käytön estämiseksi, valvomiseksi ja vähentämiseksi. Visurin mukaan nykyistä kiristynyttä kansainvälistä tilannetta ei voi lähimainkaan rinnastaa kylmän sodan ajan massiiviseen voiman kasaamiseen ja taisteluvalmiuksien ylläpitoon.
– Tällä hetkellä erityinen huoli on siinä, että ydinaseita leviää sellaisille valtioille, jotka ovat epävakaita tai suorastaan hajonneita. En näe niinkään sitä vaaraa, että Yhdysvallat ja Venäjä menettäisivät ydinaseiden kontrollin ja rupeaisivat todella käyttämään niitä.
– Tilanne tänä päivänä on ihan toista. En haluaisi verrata millään lailla nykyistä, voisi sanoa kiristynyttä kansainvälistä tilannetta, kylmän sodan aikaiseen valtavaan voimien keskittämiseen ja jatkuvaan taisteluvalmiuteen. Se oli aivan eri luokkaa myös Suomen alueella. Suomi oli todella uhanalaisessa tilanteessa, kun Yhdysvaltain pommikoneiden reitit kulkivat Suomen yli ja Neuvostoliitto oli valmistautunut puolustautumaan niitä vastaan kaikilla mahdollisilla aseistuksilla. Suomen nykyasema paljon vakaampi ja turvallisempi kuin silloin, arvioi valtiotieteen tohtori Pekka Visuri.