Tässä vaiheessa kevättä talven yli selvinneet kimalaiskuningattaret ovat lähteneet liikkeelle. Ne katsastavat pesäpaikkoja tulevan yhteiskuntansa pohjaksi. Eteen tulee ongelma: kimalaisten määrä on vähentynyt.
– Viime vuodet ovat valitettavan hyvin nostaneet esiin tämän mesipistiäisten siis tarhamehiläisten ja kimalaisten määrän huolestuttavan vähenemisen. Siitä, kuinka paljon määrä on vähentynyt, ei minulla tai Suomessa millään taholla kauhean tarkkaa tietoa ole, Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutin tutkija Kimmo Saarinen kertoo.
Tarkkaa tietoa etsitään parhaillaan. Ympäristöhallinnon alaisuudessa toimiva ammattilaisten ja harrastelijoiden muodostama Suomen pistiäistyörymä on lanseerannut valtakunnallisen seurannan, jolla kartoitetaan kimalaisten ja muiden mesipistiäisten kannan suuruutta. Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutti on seurannassa mukana. Kimmo Saarinen innostaa kaikkia muitakin mukaan.
– Pistiäistyöryhmän sivuilta löytyvät niin hyvät tunnistusohjeet, että amatöörikin pystyy osallistumaan. Kimalaiset ovat helposti huomattava, että ei muuta kuin tunnistusopas kouraan ja pihalle. Piste- tai linjalaskennalla seurantaan voi osallistua kuka tahansa.
Kimalaiset katoavat monimuotoisten elinympäristöjen mukana
Tarkkaa tietoa siitä, mikä kimalaiskantaa on kutistanut, ei ole. Mahdollisia syitä on monia.
– Varmasti tämä elinympäristön muutos, umpeenkasvu. Tämä vanhan perinteisen maatalouden katoaminen ja sen luomien monimuotoisten elinympäristöjen katoaminen on osaltaan vaikuttanut kimalaisten vähenemiseen, Saarinen luettelee.
Se vanha, perinteinen maatalous oli pienviljelyä, muutaman lehmän navettoja. Ne ovat kadonneet tehomaatalouden myötä. Pienten maatilojen mukana alkoivat kadota myös niityt – kimalaisten suosimat monimuotoiset elinympäristöt.
– Ja sitten nämä, hienosti sanottuna kasvinsuojeluaineet, suomeksi sanottuna hirvittävät ympäristömyrkyt. Kaikista näistä rakentuu varmasti se kokonaisuus, että näillä pistiäisillä elämä on varmasti vaikeampaa kuin "vanhoina hyvinä aikoina".
"Kun kimalaisia on paljon, ei ihmisillä ole mitään hätää"
Pieneen kimalaiseen kilpistyy paljon. Sanontaan, että ihmisiltä loppuu ruoka, jos mehiläiset katoavat. Se pitää paikkansa.
– Näiden mesipistiäisten takana on merkittävä osa meidän viljelykasveista ja muista hyötykasveista, että niiden sadot turvataan vain ja ainoastaan tällä ilmaisella työvoimalla, Saarinen kertoo.
Saarisen mukaan luonnon pölytyspalveluiden järjestäminen on kimalaisten ja mehiläisten ehdottomasti tärkein tehtävä. Mehiläisten ja kimalaisten määrän väheneminen on myös raha-asia.
– Silloin puhutaan Euroopan tasollakin miljardien eurojen vuotuisesta hyödystä. Meidän ravinnosta merkittävä osa lepää näiden luonnon pölytyspalveluiden varassa. Jos tämä systeemi ei jatkossa toimi ja nämä palvelut pitää järjestää jotain muuta kautta, niin siinäpä onkin melkoinen haaste ratkaistavaksi.
Mehiläisten ja kimalaisten kantaa aletaan seurata valtakunnallisesti, määrien lisäksi myös ihan uudesta näkökulmasta. Kimalaiset, mehiläiset ja perhoset voivat kertoa ihmisille paljon.
– Ne on ikään kuin meidän ympäristön tilan mittari, joka kertoo siitä mitä ympärillä tapahtuu. Hyönteiset reagoivat niin nopeasti ympäristön tilan muutokseen. Ihmiset ovat tavattoman huonoja näkemään, kokemaan, huomaamaan tällaisia hitaita muutoksia. Sen takia kimalaiset, mehiläiset, perhoset ja muut hyönteiset palvelevat meitä tässäkin tarkoituksessa, Saarinen selvittää.
– Silloin kun on kimalaisia paljon, silloin kun on perhosia paljon, niin ihmisillä ei ole mitään hätää.