Tänä keväänä tuli kuluneeksi 40 vuotta arkkitehti Alvar Aallon kuolemasta ja 100 vuotta hänen ylioppilaskirjoituksistaan. Pyöreitä viettää myös Aalto-maljakko, joka juhlii 80-vuotisuuttaan.
Monille juuri maljakko on se, mistä hänet muistutetaan, mutta Alvar Aalto -museon johtaja Tommi Lindhin mukaan Aalto oli ennenkaikkea arkkitehti: kaikki design-esineet on alunperin suunniteltu jotain rakennusta varten.
Jyväskylä on Aallon kaupunki, ja Lindh toivoo, että arkkitehdin perintöä vaalitaan myös jatkossa lämmöllä: tällä hetkellä moni kohteista on äskettäin korjattu tai tulossa korjausvuoroon.
Lindhin mukaan Aalto oli omaleimaisuudestaan huolimatta moderni ajatusmaailmaltaan ja uutta tekniikkaa arvostava, mutta hän ajatteli aina käyttäjää ja tarpeita.
Jyväskylässä Valtiontalo ja Säynätsalon kunnantalo kaipaisivat uusia käyttäjiä, mutta ketä tahansa tiloihin ei huolita.
– Asetelma tavallaan kääntyy päinvastoin arkkitehdin ajatuksesta: nyt pitää löytää käyttäjä, joka soveltuu Aallon kohteelle. Syynä tähän on tietysti se, että näillä nähdään olevan niin paljon arvoa.
Valtiontalon historiassa taas ratkaisun paikka
Vuosia tyhjillään ydinkeskustassa Kilpisenkadun ja Vapaudenkadun risteyksessä olleen Valtiontalon luvussa on jälleen tiistaina ratkaisun paikka: rakennusta on esitetty Jyväskylän seurakunnan uudeksi pääpaikaksi, ja kirkkovaltuusto päättää asiasta huomenna.
Ratkaisu kelpaisi Lindhillekin.
– Seurakunta olisi hyvä käyttäjä. Toimistotalohan se on ollutkin. Alunperin suojeluskuntatalo Suojaksi rakennettu, mutta se ehti olla sitä vain muutaman vuoden, kunnes valtio osti sen toimistokäyttöön ja muun muassa postiksi.
Vuonna 1929 valmistuneen Suojeluskuntatalon eli Valtiontalon myyjinä ovat Järvi-Suomen asunnot Oy ja Royal House Oy. Yritykset vastaisivat myös kiinteistön saneerauksesta seurakunnan tarpeisiin.
Muuramen kirkko palasi alkuperäiseen väritykseen
Yksi juuri remontoiduista Aalto-kohteista on vuonna 1929 valmistunut Muuramen kirkko, joka avaa tarkasti Museoviraston ohjeistaman peruskorjauksen jälkeen ovensa lähiviikkoina.
Kirkko on palautettu takaisin mahdollisimman lähelle alkuperäistä, Aino ja Alvar Aallon suunnittelemaa värimaailmaa. Lindh epäilee, että kirkon vuoden 1979 remontissa muuttuneessa värityksessä nähnyt tulee yllättymään voimakkaista sävyistä.
– Siellä on nyt ultramariinin sinistä, oranssia, vahvaa pompeijin punaista. Alttaritaulukin saa uudenlaisen merkityksen, kun kirkko värittyy samoihin sävyihin.
Muuramen seurakunnan kirkkoherra, lääninrovasti Simo Lampela on tulokseen tyytyväinen.
– Näyttää tosi hyvältä. Paljon paremmalta kuin ajattelin tai odotin tai pelkäsin.
Säynätsalon kunnantalo voisi olla maailmaperintökohde
Toinen uutta käyttäjää kaipaava Aalto-kohde on vuonna 1952 valmistunut Säynätsalon kunnantalo. Rakennus on ollut pari vuotta kunnostusta kaipaavien Aalto-kohteiden listalla. Osa tiloista jäi tyhjäksi vuodenvaihteessa, kun yhteispalvelupiste lakkautettiin.
Jyväskylän kaupunki toivoisi kunnantaloon kannattavaa liiketoimintaa, mutta Lindhin mukaan käyttötarkoitus on punnittava huolella.
– Säynätsalon kunnantalon kohdalla kun on jopa mainittu, että se voisi olla maailmanperintökohde Suomessa. Se on yksi Jyväskylän julkisivuista maailmalle.
Huonoin vaihtoehto on, ettei kunnantalolle löydy käyttäjää. Lindhin mukaan on pidettävä huoli siitä, ettei Valtiontalon kohtalo toistu.
– Se on varoittava esimerkki siitä, että jos talo pidetään vuosikymmeniä tyhjillään, niin ei se sitä kovin hyvin kestä.
Molemmat museot odottavat peruskorjausta
Vuonna 1961 valmistunut Keski-Suomen museo ja vuonna 1973 valmistunut Alvar Aalto -museo kaipaavat molemmat peruskorjausta – remontteja on odotettu jo useita vuosia.
Esimerkiksi Keski-Suomen museoon oli suunnitteilla ensi vuodelle noin kahdeksan miljoonan euron remontti, jossa olisi samalla rakennettu museot samaksi sisätilaksi yhdistävä nivelosa Alvar Aalto -museoon, mutta hanketta esitetty lykättäväksi kahdella vuodella. Jyväskylän kaupungin tilapalvelu veti asian pois esityslistalta viime viikolla.
Lindhin mukaan Aalto-kohteet ovat varsin nuoresta iästään huolimatta haastavia remonttikohteita, koska niissä on harvoin "suoria seiniä tai suoria kulmia".
– Myös materiaalivalinta on laaja ja kiehtova. Lisäksi tulevat arvokysymykset: Aallon 1960-70 -lukujen kohteet saavat useimmiten korjauksissa enemmän huomiota kuin muut aikalaisensa, ja sen takia Aallon kohteissa on voitu kokeilla uusia menetelmiä ja tutkia normaalia tarkemmin rakentamisen historia ja rakenteiden tyypit.
Omaleimaisuutensa vuoksi Aallon rakennukset ovat toimineet myös esimerkkikohteina muille saman aikakauden korjauksille Suomessa.
Italialaisvaikutteinen Casa Láuren
Esiteltävän arvoisiin Aalto-kohteisiin kuuluu myös vuonna 1925 valmistunut Casa Láuren: Laurénin perheen rakennuttama pieni puukerrostalo Lounaispuiston lavan takana Vapaudenkadulla.
Neljä asuntoa ja myymälähuoneiston käsittävässä talossa on Jyväskylän työväentalon tavoin italialaisvaikutteita, esimerkiksi talon päädyssä on pylväskaarin katetut portaikot.
Vapon omistama rakennus on muutettu täysin toimistokäyttöön. Yhtiö on yrittänyt myydä taloa pitkään.
Ylioppilastalokin pesee kasvojaan
Parhaillaan on käynnissä vuonna 1964 valmistuneen Jyväskylän yliopiston ylioppilastalo Ilokiven peruskorjaus. Vuosi sitten alkanut remontti päättyy elokuussa.
Remontissa Ilokiven lounasravintolan koko kasvaa nykyisestä, ja alakerran kulttuuritilaa kehitetään monitoimitilaksi.
Lindhiä ilahduttaa, että Aallon arkkitehtuurista pidetään huolta, koska se nähdään Jyväskylässä ja Keski-Suomessa tärkeänä matkailullisena tekijänä.
– Aalto kiinnostaa ihan omaa, erityistä kävijäjoukkoa, johon kuuluu arkkitehtejä, taidehistorioitsijoita, mutta myös tavallisia ihmisiä. Meillä käy paljon ihmisiä Japanista, Yhdysvalloista ja espanjaa puhuvista maista vain Aaltoa katsomassa.
Tommi Lindhiä haastatteli Pauliina Tolvanen ja Simo Lampelaa Marja Roiha.