On aurinkoinen aamupäivä Turun keskustassa Kristiinankadun päässä, kun sukeltajakaksikko Ralf Strandell ja Jouko Moisala kurvaavat autoinensa jokirantaan. Miesten tarkoituksena on aamupäivän aikana etsiä ja tunnistaa ravintolalaiva Cindyn vieressä mahdollisesti makaava hylky.
Ei sukellusturisteja hylyn takia Turkuun saada, mutta mielenkiintoista olisi kuitenkin nähdä, mitä sieltä löytyy.
Jouko Moisala
Sukeltajaharrastajat saivat tietää hylystä merivoimien robottitutkakuvista. Joen pohjaa on kartoitettu tutkalla osana Itämeri puhtaaksi -kampanjaa.
– Se on noin kuusi metriä pitkä hylky. Tuossa on keula ja tuossa ohjaushytti antenneineen, Strandell kertoo osoittaessaan merivoimien ottamaa tutkakuvaa.
Sukellusturismia Turkuun
Jouko Moisala tutkii merivoimien karttaa Strandellin kiskoessa sukellusvarusteita päällensä. Ohikulkijat katselevat kiinnostuneina.
Moisala toteaa naurahtaen, että jos hylky löytyy, turkulaisten sukeltajien ei enää tarvitse lähteä etelään hylkysukellusmatkoille. Kotoakin löytyisi oma.
– Se on 95 prosenttia vitsiä, 4 prosenttia jotain muuta ja prosentti totta. Ei sukellusturisteja tämän hylyn takia vielä Turkuun saada, mutta mielenkiintoista olisi kuitenkin nähdä, mikä siellä pohjassa oikeasti on, Moisala toteaa.
Olematon näkyvyys
Sukeltaja Ralf Strandell laskeutuu Kristiinankadun kohdalta tikapuita pitkin jokeen ja Jouko Moisala ojentaa hänelle ohjausköyden. Sen jälkeen Moisala uittaa köydessä roikkuvan Strandellin köyttä vetämällä kohti Teatterisiltaa. Kartan mukaan uponnut hylky on muutaman kymmenen metrin päässä Teatterisillalta yläjuoksuun.
Strandell lähtee kroolaamaan kohti vastarantaa. Päästyään perille hän näyttää Moisalalle käsimerkein olevansa valmis sukeltamaan. Sitten hän häviää pinnan alle.
Moisala ohjaa Stradellia köyden avulla, kun tämä etenee joen toiselta laidalta toiselle. Tästä eteenpäin miehet kommunikoivat köyden välityksellä.
– Yksi nykäys on kysymys, että onko kaikki hyvin, ja Ralf vastaa sitten yhdellä nykäyksellä, köyttä vetävä Moisala kertoo.
Otetaan sellainen kymmenen metriä ylöspäin ja yritetään uudestaan.
Jouko Moisala
Köysi on tarpeen myös sukeltajan ohjaamiseksi, sillä Aurajoen vesi on todella sameaa. Sukeltaja ei välttämättä näe valoa edes pinnassa.
Käsikopelolla puoli metriä kerrallaan
Hylkyä täytyy etsiä käsillä tunnustelemalla, eikä yhdellä sukelluksella saa tarkastettua kuin hieman yli puolen metrin levyisen kaistaleen pohjaa. Tänään sukellussää on kuitenkin erityisen hyvä ja Ralf Strandell erottaa veden alla ollessaan pinnan.
– Näkyy punertava taivas, sellainen kajastus. Toisessa päässä oli tukevaa hiekkapohjaa ja täällä vähän mutaa, mutta hyvin sileää ja nättiä. Vielä ei löytynyt mitään, Strandell huutaa Jouko Moisalalle päästyään ensimmäisen kerran takaisin keskustan puolelle.
– Otetaan sellainen kymmenen metriä ylöspäin ja yritetään uudestaan, Moisala vastaa, ja Strandell lähtee uimaan takaisin toiselle puolelle.
Strandell sukeltaa uudelleen, ja seuraava kierros alkaa. Moisala kertoo, että olisi ihmeellistä jos hylky olisi löytynyt ensimmäisellä yrityksellä. Usein joenpohjaa täytyy koluta kauan. Ensimmäinen kerta kesti vajaan vartin.
Pohjassa paljon romua
Aikaisemmin Aurajoessa oli paljon nykyistä enemmän veneliikennettä, ja veneitä oli rannoilla parkissa paljon. Kun veneitä laskettiin keväisin talviteloilta takaisin jokeen, osa veneistä jouduttiin jättämään keräämään yöksi vettä, jotta materiaali muuttuisi vesitiiviimmäksi.
Moisala arvelee, että nyt etsittävä hylky on ollut niin huonossa kunnossa, että se on illan vesillelaskun jälkeen jätetty yöksi kellumaan. Aamulla veneen omistaja ei paattiaan enää löytänyt.
Keskustan kohdalle uponnut hylky ei ole aivan tavallinen löytö, mutta paljon muuta kyllä löytyy. Strandell ja Moisala ovat kumpikin olleet nostamassa polkupyöriä joesta.
– Tandempyörä on jäänyt parhaiten mieleen. On tainnut tulla ryppyjä rakkauteen, kun pariskunta on lähtenyt eri teille ja pyörä heitetty jokeen, Moisala nauraa.
Ensimmäiset löydöt
Ralf Strandell on jo ehtinyt sukeltaa toisen kerran. Tällä kertaa keskeltä jokea on löytynyt joku pyöreä esine.
Isompaa venettä yritettiin löytää, mutta löytyi jokin kanootin tapainen.
Ralf Strandell
– Isompaa venettä yritettiin löytää, mutta nyt sieltä löytyi jokin kanootin tapainen pienempi kohde, joka kaikuluotauksen mukaan olisi isomman veneen vieressä, Strandell huutaa vedestä.
Aivan rannan tuntumasta Strandell nostaa vielä esineen, joka näyttää auton peruutuspeililtä, sekä viisimetrisen rautatangon, joka oli pohjassa pystyssä.
– Tänne ei todellakaan kannata hyppiä, Strandell huudahtaa rautatanko kädessään.