Elinkeinoministeri Olli Rehnin (kesk.) väsyneiltä kasvoilta näki, että päivä ei ole ministeripestin mukavin. Talvivaaraa koskevan tiedotustilaisuuden alku oli viivästynyt parikymmentä minuuttia, koska Rehnin oli pitänyt setviä myös Microsoftin jätti-irtisanomisten aiheuttamia toimia.
Pitkän lehdistötilaisuuden aikana Rehn kävi läpi Talvivaaran menneisyyttä ja valtion Terrafamen toimia. Hän jakoi kiitosta työntekijöille ja erityisesti Terrafame Oy:n hallituksen puheenjohtajalle Lauri Ratialle.
Vaikutti selvältä, että Rehn aikoo puheen päätteeksi kertoa kaivoksen alasajosta. Toisin kävi. Rehn kertoi hallituksen päätöksestä, jonka mukaan valtio alkaa nyt suunnitella alasajoa. Se tarkoittaa muun muassa ympäristövaikutusten selvittämistä. Samalla voi toki ihmetellä, miksi suunnitelmia ryhdytään tekemään vasta nyt, kun kaivoksen toiminta on ollut epävarmalla tolalla jo vuosikausia.
Paperihommia on siis tiedossa, mutta Rehnin mukaan kaivoksen toiminta jatkuu entisenlaisena ainakin vuoden loppuun asti. Tähän tarkoitukseen valtio antaa Terrafamelle 144 miljoonaa euroa. Louhintaa ei lopeteta. Rehnin mukaan se on tärkeää ympäristösyistä – jotta bioliuotuskasat toimivat ja ensi talvesta selvitään ilman ympäristövahinkoja. Tämä sama perustelu kerrottiin myös silloin, kun konkurssipesä käynnisti viime kesänä louhinnan. Ministeri ei selvittänyt tänään lehdistölle, missä vaiheessa vuodenkiertoa louhinnan lopettaminen olisi mahdollista.
Yksityistä rahaa ei ole toistaiseksi löytynyt veronmaksajien rahan rinnalle, mutta tämän suhteen Terrafamen miehillä on näytönpaikka vielä vuoden loppuun asti.
Toisin sanoen, hallituksen päätös antaa Talvivaaralle vielä seitsemän kuukautta armonaikaa.
Näitä seikkoja hallitus on joutunut pohtimaan:
Poliitikoilla on ollut valittavanaan Talvivaarassa vain huonoja vaihtoehtoja. Käytännössä harkintaa tehdään näiden seikkojen perusteella.
1. Työllisyys
Kainuussa on vaikea työllisyystilanne ja Talvivaaran sulkeminen pahentaisi sitä entisestään. Tämä on erityisesti keskustalle vaikea poliittinen kysymys. Sotkamossa toimiva kaivosyhtiö työllistää omia ja kumppaniyritysten työntekijöitä miltei 1 000.
Työpaikat ovat kuitenkin tulleet kalliiksi veronmaksajille. Jos rahoitus jaetaan karkeasti työpaikkojen määrällä, valtio maksaa yhdestä työpaikasta tällä hetkellä noin 26 000 euroa kuukaudessa. Valtion kannalta kaivosyhtiön pyörittäminen on siis hyvin kallista työllisyyspolitiikkaa. Valtion tehtäviin ei ylipäätään kuulu tukea tappiollista liiketoimintaa, vaan sen täytyy jollain aikavälillä muuttua kannattavaksi.
2. Nikkelin hinta
Kaivoksen päätuote on nikkeli. Sen maailmanmarkkinahinta on tällä hetkellä alhainen eikä liiketoimintasuunnitelmaa voi perustaa liian optimististen hintakehitystoiveiden varaan. Viime syksynä Terrafame kertoi pohjaavansa suunnitelmansa Maailmanpankin ennusteeseen, jossa tuolloin arvioitiin, että nikkelin hinta olisi vuonna 2020 noin 16 000 dollaria tonnilta. Sittemmin Maailmanpankki on päivittänyt arviotaan tuhansia dollareita alaspäin.
Rehn kertoi pyytäneensä päätöksenteon tueksi optimistisen laskelman rinnalle toisen arvion, joka perustuu hinnan pysymiseen nykylukemissa. Nikkelin viimeisin hinta on noin 8 300 dollaria tonnilta.
3. Yksityinen raha
Talvivaaran kaivoksen pyörittäminen on ollut jo pitkään eloonjäämistaistelua. Varsinaista kaivostoimintaa pyörittävä Talvivaara Sotkamo ajautui konkurssiin loppuvuodesta 2014. Kaivoksen omistukset päätyivät valtion käsiin.
Valtio on etsinyt kiivaasti yksityistä rahaa mukaan kaivoshankkeeseen, mutta sijoittajat eivät ole ainakaan toistaiseksi uskaltautuneet mukaan. Yksityisen rahan hankkiminen vaikeutui entisestään, kun Vaasan hallinto-oikeus kiristi kaivoksen ympäristölupia ja muutti ne määräaikaisiksi. Ministeri Rehnin mukaan oikeuden päätös "tappoi neuvottelut" yksityisen rahoituksen saamiseksi.
Sijoittajien näkökulmasta kaivos on riskisijoitus, josta täytyisi riskin vastineeksi saada hyviä sijoitustuottoja. Talvivaaran kohdalla tämä on hyvin epävarmaa.
4. Ympäristöongelmat
Ilman vesienhallintaongelmaa valtio tuskin pyörittäisi kaivosta. Se ei voi vain poistua paikalta, vaan veronmaksajan on joka tapauksessa hoidettava ympäristöasiat.
Terrafamen hallituksen puheenjohtaja Lauri Ratia arvioi maanantaina Ylen haastattelussa, että kaivoksen alasajo maksaa vähintään puoli miljardia euroa. Summa koostuisi varsinaisesta 300 miljoonan euron alasajokulusta, minkä lisäksi Ratian pitää mahdollisena, että viranomaiset voivat lupaprosessissa vaatia jopa 200 miljoonan euron puhdistusjärjestelmän rakentamista. Toisaalta Rehn myönsi tänään tiedotustilaisuudessa, että ympäristöviranomaiset voivat esittää vastaavan vaatimuksen, vaikka tarkoituksena olisi toiminnan jatkaminen.
Ympäristöministeriön kansliapäällikön Hannele Pokan arvion mukaan alasajo on teknisesti mahdollinen ja se veisi viitisen vuotta.