Nuoret tutkijat vieroksuvat eläinkokeita – korvaako koeputki 150 000 koe-eläintä?

– En ehkä pystyisi tekemään eläinkokeita, tutkija Outi Huttala perustelee suuntautumistaan eläinkokeille vaihtoehtoisiin menetelmiin.

Hän istuu Tampereen yliopiston FICAM-keskuksen laboratoriossa, jossa työn alla on liikalihavuusmalli. Muovisessa astiassa olevaa soluviljelmää on työstetty päiviä. Seuraavaksi rasvasolut laitetaan pyörimään inkubaatoriin, ja pian on hetki tarkistaa, miltä tulokset näyttävät.

On Huttalalla toinenkin syy suuntautumiselleen. Hän uskoo, että ihmiselle tarkoitettujen lääkkeiden ja kemikaalien testaus ihmissoluilla antaa tarkempia tuloksia. Siten pystytään kehittämään parempia lääkkeitä, vähemmän haitallisempia kemikaaleja ja tuntemaan tautien mekanismeja täsmällisemmin.

Tampereen yliopiston vaihtoehto eläinkokeille -keskuksen FICAMin johtaja Tuula Heinonen on väitellyt toksikologiasta 1980-luvun alussa. Heinonen on nähnyt kolmen vuosikymmenen aikana uuden sukupolven asennemuutoksen.

– Kun minä aloitin näissä hommissa, valtaosa tutkimuksesta oli eläinkokeita. Niitä tehdään edelleen paljon, mutta etenkin nuoret tutkijat uskovat eläinkokeettomien menetelmien antavan parempaa tietoa, Heinonen sanoo.

Monet nuoret tutkijan Outi Huttalan ystävät ovat alkaneet kyseenalaistaa omia eläinkokeitaan.

– Viime vuosina on siirrytty testaamiseen kärpäsmalleilla ja seeprakaloilla, jotka mielletään lievempiin eläinkokeisiin. Kollegat kyselevät toisinaan, löytyisikö heidän tutkimukseensa vaihtoehtoa eläinkokeettomista menetelmistä, väitöskirjatutkija Outi Huttala jatkaa.

Tuula Heinosen pitkän uran aikana tutkimuksista on saatu tietoa, että eläin- ja ihmisbiologia eroavat merkittävästi toisistaan. Heinosen ja Huttalan mukaan on tapauksia, joissa eläimillä tehdyt kokeet ovat johtaneet jopa ihmisen kannalta vääriin tuloksiin.

Suomen toksikologiyhdistyksen puheenjohtaja ja Itä-Suomen yliopiston tutkija Risto Juvonen sanoo, että yleisen asennemuutoksen lisäksi kyse on koulutuksesta. Vaihtoehtoiset menetelmät ovat uudempia, ja perustutkinto-opiskelijat tutustuvat niihin jo opintojen alkuvaiheessa. Vanhemmille tutkijoille nykyaikaiset menetelmät ovat vieraampia.

Miksi eläinkokeista ei sitten ole luovuttu kokonaan? Vaikka soluviljelmien ja muiden koeputkessa tehtävien kokeiden suosio on kasvanut, Risto Juvosen mukaan eläinkokeita ei voida vielä täysin korvata vaihtoehtoisilla menelmillä.

– Eläinkokeiden hyöty on siinä, että lääkkeen tai kemikaalin vaikutusta voidaan tutkia koko eliössä. Lisäksi eläinkokeilla voidaan selvittää haitaton annos kemikaalien riskinarvioinneissa. Näitä kahta asiaa ei saada suoraan soluviljelmistä.

Avaa kuvien katselu

Eläinkokeita valvovan Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristöterveydenhuoltoyksikön päällikkö Eila Kaliste sanoo, että vaihtoehtoisilla menetelmillä on potentiaalia nimenomaan kemikaalien ja lääkkeiden testaamisessa.

Suomessa käytetään vuosittain noin 150 000 koe-eläintä, kertovat eläinkoelautakunnan tilastot. Kaliste näkee, että määrä saattaa olla vähenemässä yliopistojen rahoituksen tiukentuessa.

– Eläintallien ylläpitäminen ja eläinkokeiden tekeminen on kallista, joten niistä tutkimuksista saatetaan luopua ensimmäisenä, Kaliste pohtii.

Myös solumallien kehittäminen maksaa, mutta pitkällä aikavälillä vaihtoehtoisten menetelmien käyttäminen tulisi Heinosen mukaan edullisemmaksi kuin eläinkokeet. Vaikka tutkimuskohteita olisi lukuisia, FICAMiin jatkuvasti yhteyttä ottaville nuorille väitöskirjatutkijoille ja lopputyön tekijöille joudutaan sanomaan ei.

Syynä on raha. Heinosen mukaan mallien kehittäminen vaatii vuosien työn, ja rahoitusta on vaikea löytää. Solumalleja pitäisi olla enemmän, jotta tutkijat voisivat hyödyntää niitä tehokkaasti.

Myös lainsäädäntö velvoittaa toistaiseksi tutkimaan lääkeaineiden ja kemikaalien turvallisuuden tietyillä eläinlajeilla.

FICAM kamppailee edelleen rahoituksen löytämisen kanssa, vaikka Euroopassa ja Suomessa on viime vuosina ollut poliittista tahtoa siirtyä eläinkokeista vaihtoehtoisiin menetelmiin. EU:n eläinkoedirektiivi velvoittaa jäsenmaita vähentämään koe-eläinten käyttöä tutkimuksessa ja opetuksessa. Suomessa eläinkokeiden vähentäminen mainittiin jo Vanhasen hallitusohjelmassa.

Kosmetiikan testaaminen eläimillä siirtyi Euroopassa menneisyyteen vuonna 2010. Heinonen uskoo, että tulevaisuudessa myös suurin osa lääketieteellisestä tutkimuksesta sekä lääke- ja kemikaalitestauksesta voitaisiin tehdä FICAMin tapaisissa laitoksissa kehitettyjen solumallien avulla.

Eikö parinkymmenen vuoden päästä eläimiä siis tarvittaisi ollenkaan?

– Jos ajatellaan ihmisen varaosia, kuten keinoniveliä, niin esimerkiksi niitä ei voida testata näillä soluviljelmillä, Heinonen sanoo.

Myös eläinlääkkeiden kehityksessä joudutaan jatkossakin käyttämään eläinkokeita.

FICAMin laboratoriossa työstettävät rasvasolut ovat olleet neljä tuntia viljelykaapin eli inkubaattorin sisällä ihmiskehoa muistuttavissa olosuhteissa. Outi Huttala avaa laitteen.

– Teimme testauksia siitä, antaako malli oikean vasteen kemikaaleihin. Osa estää rasvan kertymistä soluihin ja yksi kemikaaleista lisää rasvan määrää soluissa. Tämä on hyvä tulos, sillä se vahvistaa aiemmin raportoituja tuloksia, Outi Huttala kertoo tarkastellessaan näytteitä solumaljalssa.

Huttala uskoo, että jonain päivänä hänen tutkimusryhmänsä kehittämän liikalihavuusmallin avulla voidaan ymmärtää esimerkiksi ylipainon ja kakkostyypin diabeteksen syntymekanismia aiempaa paremmin.

– Työnsarkaa on, mutta suunta on oikea, Huttala sanoo.