Kun muutaman sadan metrin mittaisella radalla kilpaillaan jarruttomilla moottoripyörillä, jotka kulkevat parhaimmillaan 120:en kilometrin tuntinopeudella, niin kolaroinnilta ja loukkaantumisilta ei vältytä. Lajin luonteesta kertovat osaltaa myös kuljettajien sairaskertomukset.
Niska on kerran päässyt vähän murtumaan ja selkä
Appe Mustonen
– Itse olen yllättävänkin vähillä vammoilla selvinnyt. Viimeisin on neljä kertaa leikattu polvi. Niska on kerran päässyt vähän murtumaan ja selkä. Taitaa siinä vähän rannemurtumaakin olla, avartaa omaa sairaskertomustaan varkautelainen speedwaypilotti Appe Mustonen, 25.
– Kun puhutaan kontaktilajista ja erittäin agressiivisesta moottoripyöräilystä ilman jarruja, niin kolareilta ei voida välttyä. Niitä tulee aika paljon, välillä esimerkiksi edellä menevälle tulee laiterikko, eikä ehditä väistää kun ollaan niin lähellä.
Vaikka äkkinäinen voisi helposti sellaisenkin johtopäätöksen tehdä, niin speedwayhuiput eivät suinkaan ole kuolemaahalveksuvia rämäpäitä.
– Tämä on järkilaji, rämäpäiset kaverit eivät tule koskaan pärjäämään tässä. Siellä pitää olla jonkunlaista rämäpäisyyttä, mutta se pitää osata käyttää oikein, se ajamisen koordinointi ja silmä on tärkein. Pelkkä vauhti ei riitä, älyä pitää olla todella paljon, puntaroi Varkaus Racing Teamin puheenjohtaja Sakke Häyrinen, joka oli varkautelaisen speedwayn pioneereja 1970-80 luvuilla.
– Joistakin ei tule koskaan kuskia. Se vaatiin niin paljon intensiteettiä ja itsekuria, kuinka niitä asioita tehdään.
Appe Mustosen pahin tälli tapahtui Saksassa ajetuissa ruohoratakisoissa.
– Kevät oli siellä sen verran edellä, ettei päästy yhtään treenaamaan ja mentiin kylmiltään ensimmäiseen kisaan. Toisessa erässä sain jo vähän vauhtia päälle, ja siinä saksalaiskuski ajoi etupyörän alta suoran päässä ja kaaduin 140-150 km/h vauhdista. Siinä pikkuisen tärskähteli, muistelee Mustonen.
Ensimmäisen maaottelun ajoin erikoisluvalla 10-vuotiaana
Appe Mustonen
Varkautelainen Aki-Pekka "Appe" Mustonen istui ensimmäistä kertaa speedwaypyörän sarvissa kolmivuotiaana.
– Isä ajoi pitkän uran ja jo pikkupoikana olin siellä mekaanikkona. Ensimmäisen maaottelun ajoin erikoisluvalla 10-vuotiaana, muistelee Mustonen.
Nykyään mies on, pikkuveljensä Jessen tavoin, maailmaa kiertävä huiputekijä. Repertuaariin kuuluu myös päälajina maarata-ajo, missä yli kilomertin mittaisilla radoilla vauhdit nousevat 170-180 kilometriin tunnissa.
– Maarata on minulla päälaji, mutta hyvän maarata kuskin täytyy olla vähintään keskiverto speedway-kuski myös. Maarata vie pääosan ajasta, Varkauden Ankkureissa ajan kotimaista SM-liigaa ja erilaisia kutsukilpailuja ajan 5-10 kesässä, luettelee Mustonen.
Suomessa speedway tai maarata-ajo ei ole suurien massojen laji, mutta Keski-Euroopassa ovaalia kierretään kymmenien tuhansien katsojien edessä.
Pojathan on tuolla Saksassa ihan täysiä julkkiksia
Sakke Häyrinen
– Esimerkiksi Apen arvoa ei ehkä täällä niin tunneta, mutta pojathan on tuolla Saksassa ihan täysiä julkkiksia. Nillä kulkee monta sataa ihmistä perässä pyytämässä nimmaria, kun ollaan siellä, että se on pikkaisen toisenlaista toimintaa kuin täällä on. Täällähän meitä pidetään lähinnä kylähulluina, kertoo Varkaus Racing Teamin puheenjohtaja Sakari Häyrinen.
– Tosin kyllähän tämä jonkun verran kylähulluutta vaatii. Meidän täytyy tehdä tämä itse. Tuntuu, että muille lajeille kaupunki ja yhteiskunta myöntää tukea mutta meidän täytyy tehdä tämä itse.
Junioritoimintaan panostetaan
Varkaudessa speedwayta on ajettu 70-luvulta lähtien ja tällä Suomen vanhimmalla edelleen käytössä olevalla radalla on vuosien saatossa ollut enemmän ja vähemmän käyttöä. Tällä hetkellä taas enemmän, sillä myös junioritoiminta on nostanut päätään.
– Junior Speedway Academy on yksi niistä asioista johon me panostetaan. Ilman juniorityötä ei ole kyllä millään lajilla tulevaisuutta.
Varkauden rata on myös Suomen ensimmäinen rata, johon tulee ilmatäytteiset turvalaidat.
– Niiden ilmalaitojen myötä kaatumiset ja kolarit ovat edelleen näyttäviä mutta kuskeille erittäin paljon turvallisempia, pohtii Appe Mustonen.