Suomi uusi sähkönkulutuksen seurantansa vuosina 2009–2013 ennen kuin EU-tasolla kaavailluista uudistuksista oli mitään tietoa. Maahan asennettiin yli kolme miljoonaa etäluettavaa mittaria. Samalla kulutuksen seurantaa muutettiin reaaliaikaisemmaksi siten, että mittarit kirjaavat kulutuksen kerran tunnissa.
Uudistus maksoi suunnilleen 800 miljoonaa euroa. Unionin kaavailu viidentoista minuutin seuranta-ajasta aiheuttaisi Suomessa energiayhtiöille ja niiden asiakkaille jopa 250 miljoonan euron kustannukset, ilmenee Energiateollisuus ry:n jäsenyrityksien antamista tiedoista, joita myös työ- ja elinkeinoministeriö käyttää.
Energiateollisuudessa lasketaan, että noin neljäsosa mittareista menisi vaihtoon. Lisäksi kustannuksia syntyisi, kun kaikki mittaustietoa käsittelevät järjestelmät pitäisi päivittää. Tietoa liikkuisi uudistuksen myötä neljä kertaa niin paljon kuin nykyisin.
Paikallisia sähköyhtiöitä edustavan Paikallisvoima ry:n toiminnanjohtaja Toivo Hurme kertoo, että uudistuksesta tulisi laskua myös kuluttajille.
– Uusien mittareiden kustannukset per sähkönkäyttäjä olisivat suunnilleen haarukassa 100–150 euroa riippuen siitä, paljonko mittareita pitää uusia. Näin siis silloin, jos kustannukset jakautuvat tasan myös niille, joiden mittareita ei tarvitse vaihtaa.
Teollisuus ja ministeriö kamppailevatkin nyt kiivaasti saadakseen komission ja muiden maiden energiayhtiöt ymmärtämään Suomen tilannetta. Tavoitteena on saada esitykseen kansallinen poikkeus tai vähintään riittävän pitkä siirtymäaika. Nykyinen mittarikanta tulee käyttöikänsä päähän pääosin 2025–2030. Uuteen mittausjaksoon siirtymisen aikatauluksi on kuitenkin kaavailtu vuotta 2019.
Suomalaiset toivovatkin, että nykyisiä mittareita ei tarvitsisi vaihtaa ennen aikojaan. EU:n kaavailut taseselvitysjakson eli kansanomaisemmin kulutuksen seuranta-ajan lyhentämisestä ovat työ- ja elinkeinoministeriön ylitarkastaja Tatu Pahkalan mukaan markkinoiden kannalta oikeansuuntaisia. Suomen kannalta ongelmaksi saattaa kuitenkin muodostua lyhyt siirtymäaika.
– Haluaisimme, että komissio ottaisi huomioon kaksi asiaa: riittävän pitkän siirtymäajan ja mahdollisuuden sopia asiasta alueellisesti. Pohjoismaissa on käytössä yhteiset säätösähkömarkkinat, joilla on käytössä tunnin taseselvitysjakso. Haluaisimme jatkossakin sopia aikajaksoista yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa.
Pahkalan mukaan Pohjoismaissa on sovittu, että tuntia pidetään edelleen yksikkönä kaupankäynnissä. Ruotsille ja Norjalle asia ei kuitenkaan ole samalla tavalla ongelma kuin Suomelle, sille ne ovat uusineet tai uusimassa mittarinsa uutta tasejaksoa silmällä pitäen.
Taustalla uusiutuva energia
Komission esityksen taustalla on uusiutuvan energian lisääntyvä tuotanto. Uusiutuvien energialähteiden tuotanto saattaa heittelehtiä esimerkiksi tuuli- ja aurinko-olosuhteiden mukaan.
Lyhyempi yhtenäinen tasejakso laskisi hintaa, jonka sähköyhtiöt maksavat säätösähköstä silloin, kun niiden hankkima sähkö ei riitä kattamaan kulutusta. Yhtiöt ostaisivat ja myisivät sähköä tunnin sijaan viidentoista minuutin jaksoissa.
Suomessa uusiutuvan energian tuotanto on aurinko- ja tuulivoiman osalta vielä verrattain pientä. Lisäksi säätösähköä ostetaan pohjoismaisilta markkinoilta esimerkiksi Ruotsin vesivoimaloista, joiden tuotantokapasiteetti on Pahkalan mukaan vakaa.
Konsulttiarvio alakanttiin?
Asiaa komissiolle valmistellut eurooppalaisten sähkön kantaverkkoyhtiöiden järjestö ENTSO-E teetti aiheesta kustannus–hyöty-analyysin. Suomalaisten mukaan konsulttiyrityksen tekemässä arviossa esitetyissä luvuissa on epäselvyyksiä.
Energiateollisuuden asiantuntija Markus Piispanen katsoo, että analyysi jättää huomiotta selkeitä haittoja ja kustannuksia, joita esitetty malli synnyttäisi. Esitetyistä skenaarioista ainoastaan yksi vastaa hänen mukaansa niitä lukuja, jotka Suomesta on selvitystä varten toimitettu.
– Konsulttiyhtiö on hieman omavaltaisesti muokannut sinne toimitettuja lukuja. Suomalaiset toimijat ovat vastanneet alkuperäisen ohjeistuksen mukaan siltä pohjalta, että tasejakso harmonisoidaan varttiin myös mittauksen osalta. Konsultin raportissa kuitenkin esitetään parhaana vaihtoehtona sekamallia, jossa käytettäisiin sekä mitattua että arvioitua tietoa. Se olisi Suomen kannalta vihoviimeinen malli, sillä olemme juuri päässeet eroon vanhanaikaisista arvioinneista, Piispanen summa raportin ongelmia.
– Ihmettelin itsekin selvityksen lukuja. Joissain kohdissa oli jaettu suomalaisten esittämä kustannusarvio kolmella ja käytetty sitten sitä lukua, säestää työ- ja elinkeinoministeriön Pahkala.
Komissio arvioi kesän mittaan, kuinka tasejaksojen uudistamisessa edetään.