Suomussalmen Hossan Värikalliossa olevat kalliomaalaukset on tehty noin 2 500–5 000 vuotta sitten, mutta ne ovat edelleen melko hyvässä kunnossa. Osa maalauksista on kärsinyt tuhansien vuosien saatossa, mutta kalliosta on yhä erotettavissa kuvia.
– Kalliomaalaukset säilyvät, kun kalliosta irtoaa mineraaleja, jotka valuvat veden mukana kallion pintaa pitkin alas. Näin muodostuu piioksidikerros, mikä säilyttää värin kalliossa, kertoo Metsähallituksen tiedottaja Hanna Kelola-Mäkeläinen.
Kerrostuma suojaa maalauksia, mutta ei kestä kulutusta tai jos joku tekee pinnalle jotain, mikä tuhoaa maalauksen.
Hanna Kelola-Mäkeläinen on ammatiltaan arkeologi ja toimi vielä viime vuoden puolella erikoissuunnittelijana kulttuuriperintöinventoinnissa Pohjanmaan ja Kainuun alueilla.
Muinaisjäännösrekisterissä on listattu noin 150 kalliomaalausta eri puolilta Suomea. Kaikki ne on maalattu samalla aineella, punamullalla, johon sidosaineena on voitu käyttää verta, rasvaa tai munankeltuaista.
Ratkaisiko akustiikka maalausten paikan?
Hossan Värikallion maalaukset on tehty joko veneestä käsin tai talvella jään päältä. Suomessa kalliomaalaukset on tehty melko samankaltaisiin paikkoihin eli pystysuoriin kallioihin, jotka ovat vesireittien varrella tai muuten tärkeitä solmukohtia.
Helsingin ja Oulun yliopistojen arkeoakustinen tutkimus yrittää selvittää, onko paikan akustiikalla ollut merkitystä maalausten paikan valitsemiseen, sillä kaikkiin pystysuoriin kallioihin ei ole maalauksia tehty.
Se on myös erikoista, ettei siellä ole veneitä, mikä on aika yleinen aihe muualla.
Hanna Kelola
– Värikalliolla tutkimusta tehtiin vuonna 2013, ja käsittääkseni hyvin kaikui, Kelola-Mäkeläinen naurahtaa.
Kelola-Mäkeläinen ei ole ollut itse tekemässä tutkimusta, mutta hän tietää, että tutkimusta tehdään kokeilemalla kaikua erilaisilla äänillä. Tutkimuksessa mitataan eri pisteistä kuinka ääni kaikuu ja minne se kantaa.
Tutkimusta on tekemässä myös Oulun yliopiston tutkijoita. Tutkimuksen oletuksena on, että mitä parempi paikan akustiikka on, sitä todennäköisemmin sinne on maalattu kuvia.
– Maalausten tekemiseen olisi siis liittynyt myös ääntä, vaikkapa rummutusta tai laulua. Arkeologinen aineisto ei tätä kerro, koska äänimaailma on täysin sen ulkopuolella. Tutkimuksessa siis pohditaan äänen merkitystä maalauksissa ja uskomuksissa.
Veneiden sijaan kolmiopäinen ihminen
Hossan Värikallio on yksi Suomen suurimmista kalliomaalauksista ja toiseksi pohjoisin. Maantieteellinen sijainti onkin yksi Värikallion erikoisuuksista.
– Suurin osa kalliomaalauksista on etelämpänä, ja Suomen pohjoisin kalliomaalaus, Julma-Ölkyn kalliomaalaus, löytyy vain 3,5 kilometrin päästä Värikalliosta, Kelola-Mäkeläinen mainitsee.
Kalliomaalaukset säilyvät kun kalliosta irtoaa mineraaleja, jotka valuvat veden mukana pintaa pitkin alas.
Hanna Kelola
Myös itse maalauksessa on erikoisia piirteitä. Värikallioon on maalattu ihmishahmo, jolla on kolmion muotoinen pää. Sellaista ei muualta Suomesta löydy.
– Sitten siellä on saukon tai sisiliskon kuva sekä karhun kuva, joka on aiheena hyvin harvinainen. Se on myös erikoista, ettei siellä ole veneitä, mikä on aika yleinen aihe muualla. Eniten kuvissa on ihmishahmoja ja toiseksi eniten hirvieläimiä.
Värikalliossa on 40–60 kuvaa, joiden koko vaihtelee 15–20 senttimetriin. Mukana on myös kohtia, joissa useampi kuva kuuluu yhteen. Niiden koko on noin 30–50 senttiä. Kaikkiaan maalaukset sijaitsevat 10,5 metriä kertaa 2,5 metriä kokoisella alueella.