Parivuotias Aava kokkaili tällä kertaa äitinsä Heidi Salon kanssa jauhelihaa, kasviksia ja tummia nallemakaroneja. Perheessä syödään mahdollisimman monipuolisesti.
– Pyrimme omalla esimerkillämme näyttämään, että syödään terveellisesti lautasmallin mukaan ja että oma keho on sellainen, jota tulee rakastaa ja kohdella mahdollisimman hyvin, Heidi Salo toteaa.
Ravitsemusterapeutti Katja Mäkelä mukaan vanhemmilla ja kodin ilmapiirillä on todella suuri merkitys siihen, mitä lapsi ajattelee ruuasta ja omasta kehostaan. Esimerkiksi laihduttamisesta puhutaan valitettavan paljon.
– Se saattaa olla jotain pientä small talk -tyyppistä, eli siihen ei välttämättä edes kiinnitetä huomiota. Ruokailun yhteydessä voidaan sanoa, että "Voi voi, tulipas taas syötyä. Pitääpä seuraavalla aterialla syödä vähän vähemmän." Tämä on jo sitä laihdutuspuhetta. Ei siis tarvita pelkästään puhetta dieetistä ja kuurin aloittamisesta, Mäkelä toteaa.
Kodista aseet "hullutuksia" vastaan
Kokkolan syömishäiriöklinikan toiminnanjohtaja Marjo Vuorinen on samaa mieltä vanhempien vaikutuksesta. Kodin laihdustus- ja ulkonäkökeskeinen ilmapiiri on hänen mukaansa hyvin vaarallinen lapsen terveen minä- tai kehonkuvan muodostumiselle.
– Vanhempien esimerkki on korvaamaton. Jos äiti ei tykkää itsestään, kuinka minä voin tykätä? Jos iskä ei saa syödä tuota, kuinka minä saan?, Vuorinen kertoo esimerkkejä lapsen pohdinnoista.
Lapseen vaikuttavat toki muutkin asiat kaveripiiristä mediaan.
– Lapsella on kuitenkin hyvin paljon vahvemmat aseet median ja kaveripiirin hullutuksia vastaan, jos kotoa on tullut arvoperusta sekä kokemus, että riittää, kelpaa ja on hyvä.
"Olipa naapuri laihtunut"
Sekä ravitsemusterapeutti Katja Mäkelän että syömishäiriöklinikan toiminnanjohtajan Marjo Vuorisen mukaan lapsen itsetunnon sekä minä- ja kehonkuvan kannalta on tärkeää, että vanhempi oppii hyväksymään itsensä ja tykkäämään itsestään.
– Lähtökohtaisesti pitäisi keskittyä hyvinvointiin. Lapsen kanssa jutellessa tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä kaikkea keho mahdollistaa meille – eikä siihen, miltä keho näyttää, Vuorinen sanoo.
Lapsen edessä ei saisi puhua itsestään rumasti tai peilalla "vatsamakkaroita". Myös muista puhumiseen tulisi kiinnittää huomiota.
– Sekin on aika tyypillistä small talkia, että "Voi voi, kun tuo naapuri näytti vähän lihonneen tai oliko se vähän laihtunut?". Nämä ovat myös sitä puhetta, jonka lapsi kuulee ja lähtee miettimään omaa ulkonäköään ja syömisiään. Lapsi saattaa miettiä, kiinnittävätköhän aikuiset asiaan huomiota myös hänen kohdallaan, Mäkelä sanoo.
Painonhallintaa terveys ja hyvinvointi edellä
Vaikka kuinka yrittäisi pitää itsestään, painnonhallinta ja kehon tarkkailu on monelle aikuiselle arkipäivää.
– Jos vanhempi joutuu tekemään jotakin painonhallinnan eteen, esimerkiksi tsekkaamaan ruokavaliotaan ja elämäntapaansa, se tulisi perustaa terveyteen ja hyvinvointiin. Lapselle voisi sanoa, että äiti jaksaa paremmin, kun huolehtii säänöllisestä syömisestä, Vuorinen sanoo.
– On hirveän riskaabelia, jos huomiota kiinnitetään vain ulkonäkököön ja ajatellaan, että ihminen on arvokkaampi, parempi ja kauniimpi alemmassa painoluokassa, hän jatkaa.
Myös kokkolalainen äiti Heidi Salo on kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka paljon laihduttamisesta puhutaan.
– Valitettavan paljon. Olen itsekin syyllistynyt aikoinani siihen ja pyrkinyt pois siitä.
– Toivoisin, että puheet laihduttamisesta vähentyisivät, ihan lasten ja nuorten takia. Äiti ja isä ovat kuitenkin se peilikuvia ja ihania ihmisiä, joihin lapsi itseään peilaa. Tyytyväisyys omaa kehoa kohtaan opetetaan kotona, Salo toteaa.