Vaikka Queenin alkujuuret juontavat aina -60-luvulle saakka, on yhtye vieraillut ennen tätä päivää Suomessa vain kerran. Tuolloin, marraskuussa 1974, yhtyeen toi Suomeen juuri ilmestynyt kolmas levy, Sheer heart attack.
Kulttuuritalon keikalla ollut Anne Achté sanoo kiinnostuneensa Queenistä jo edellisen, Queen II -levyn vuoksi. Niinpä tästä kummallisesta yhtyeestä ja sen ihmeellisestä laulajasta oli etsitty tietoa kaikin keinoin.
– Luin kovasti englantilaisia musiikkilehtiä, New Musical Express oli silloin. Kuuntelin Radio Luxembourgia ja musiikkikanavia. Jos sattui kuulemaan Radio Luxembourgista jonkun biisin, niin sitten marssittiin levykauppaan ja katsottiin, että sattuisiko löytymään.
Tuohon aikaan ei ollut kovinkaan tyypillistä lähteä keikalle oman pitäjän ulkopuolelle. Jostain syystä teini-ikäinen Anne Achté, hänen kaksi koulukaveriaan, tuore poikaystävä sekä "säälistä" mukaan päässyt pikkuveli kuitenkin päättivät katsoa, millainen tämä levyiltä kuunneltu brittiyhtye on livenä.
Juna toi joukkion Helsinkiin hyvissä ajoin. Kulttuuritalon istumapaikat löytyivät keskeltä kolmatta riviä. Ympärillä parveilleet yrmyt järjestyksenvalvojat pitivät huolta siitä, että rockin tahtiin ei tanssittu tai käytävillä pompittu.
Sali oli alle puolillaan
Suomessa lähes tuikituntemattoman Queenin keikkaa mainostettiin lehdissä sanoilla "Uusi Led Zeppelin". Yhtyeen sanottiin myös olevan todella "heavy", jolle Queenin fanit nauroivat jo tuolloin.
– Ei se mitään heavyrockia kyllä ollut vaikka olikin raskaita soundeja. Siinä oli kuitenkin Mercuryn tuoma satumaisema tai sellainen hieman omituinen, mystinen fiilis, maalailee Anne Achté.
Siinä oli kuitenkin Mercuryn tuoma satumaisema tai sellainen hieman omituinen, mystinen fiilis.
Anne Achté
Ilmeisesti mainoslauseet eivät juuri purreet suomalaiseen keikkakansaan, sillä Kulttuuritalon istuimet olivat täyttyneet alle puoliksi.
– Permannon etuosa oli täysi, yläriveillä oli enää hajanaisia paikkoja.
Kulttuuritalon lavalle ei oltu rakenneltu mitään suurta lavashowta. Lavalle olisi voinut Annen sanoin nousta vaikkapa sinfoniaorkesteri tai trubaduuri.
– Ne värivalotelineet siellä lavan takana, ne minä muistan. Ja savukoneet siellä sivussa, koska se savu leijaili vähän siihen meidän eteenkin. Vähän kotikutoisen oloinen se silloin oli, mutta mahtava kokemus.
Karisma puri heti
Ennen keikkaa kaverukset huomasivat, kuinka solisti Freddie Mercury ja kitaristi Brian May lavan sivussa viittilöivät puolityhjää salia kohti. Porukan mielessä ehti käydä, että minkähänlainen keikka tästä mahtaa tullakaan, mutta pelko lyhyestä setistä tai puolivillaisesta soittelusta oli turha.
Etenkin nuoressa Freddie Mercuryssä karisma oli jo olemassa, vaikka suuri maailma ei häntä vielä tuntenutkaan. Todellinen showmies ja suurten areenoiden hallitsija Mercury ei vielä ollut, mutta kovaa vauhtia matkalla huipulle.
– Hän ei ollut ihan tavallinen teini-idoli. Kyllä hänessä oli se karisma jo silloin, jotain kiehtovaa, vaikka se oli vielä hyvin hillittyä verrattuna myöhempiin vuosiin.
Jähmeä suomalaisyleisö ei kuitenkaan lämmennyt solistin huudatusyrityksille. Freddie yritti kesken kappaleen saada yleisöä huutamaan, mikä on biisin seuraava sana. Sali kuitenkin hiljeni.
– Minäkin olin, että minä tiedän, uskallanko huutaa, mutta hetki meni ohi enkä minäkään huutanut. Freddie kohautti olkaansa ja jatkoi laulamista, nauraa Anne.
Kitaristi kuin peura ajovaloissa
Vaikka käytävillä ei periaatteessa saanut liikkua, sallittiin ihmisten sentään käydä lavan edessä ottamassa kuvia yhtyeestä. Anne tuhlasi filmiruutuja vanhalla järjestelmäkameralla, jota pystyi säätämään vain filminvalinnalla ja salamavalolla.
– Otin paljon kuvia ilman salamaa, että tuli nämä valot ja savut kuviin. Sitten ajattelin, että kyllä minun täytyy salamallakin ottaa, jos ne eivät pian onnistukaan ilman salamaa.
Now I'm heren aikana Anne pääsi vain puolen metrin päähän aivan lavan reunalla seisoneesta Brian Maysta. Anne tähtäsi kamerallaan ja räiskäisi otoksen salamavalon kanssa. May säpsähti ja hyppäsi taaksepäin, mutta onnistui kuitenkin soittamaan soolonsa loppuun keskeytymättä.
– Hän katsoi minua, alkoi nauraa ja iski silmää, että voi hemmetti, sinäkö minut pelästytit! Hän ei vihastunut siitä ollenkaan, vaan hän rupesi nauramaan. Sen minä muistan. Ja kuva on tallella!
Takaovella suuren maailman malliin
Teini-ikäisen Annen oli sanojensa mukaan "pakko" mennä takaovelle kyttäämään, josko bändiä pääsisi tapaamaan keikan jälkeen. Heidän lisäkseen ovelle tuli vain muutama ihminen, alle kymmenen siis kaikkiaan.
Bändi tulikin ulos, mutta näyttäytyi vain lasien ja kookkaiden Kulttuuritalon turvamiesten takana. Joukkio pääsi niin lähelle, että he pystyivät kuuntelemaan jäsenten jutustelua.
– Eturivissä katselin ja kuikuilin ja huomasin, kun Freddie sanoi Brian Maylle, että 'Look at that girl... oh, she's got her boyfriend with her.'
Nauratti ihan hirveästi, kun suomalaiset Kultsan turvamiehet pitivät bändiä näpeissään.
Anne Achté
Sen jälkeiset tapahtumat saavat Annen vielä tänäkin päivänä hersyvään nauruun.
– Sitten turvamiehet sanoivat, että auto on tullut, ja viskasivat yhtyeen autoon sillä tavalla, että he suojasivat heitä meiltä kuudelta tai kahdeksalta ihmiseltä. Nauratti ihan hirveästi, kun suomalaiset Kultsan turvamiehet pitivät bändiä näpeissään.
Maailmanmaineeseen Bohemian rhapsodylla
Yhtyeen kotimaassa bändin maine alkoi kasvaa juuri julkaistun Killer queen -hitin myötä. Maailmanmaineesen Queenin musiikki räjähti vuotta myöhemmin, jolloin julkaistiin yksi rock-historian tunnetuimmista ja rakastetuimmista kappaleista, Bohemian rhapsody. Kappale nosti Queenin viikkokausiksi listojen kärkeen eri puolilla maailmaa.
Yhtye ei kuitenkaan jäänyt yhden jättihitin ihmeeksi, vaan kuolemattomia klassikoita syntyi aina -90 luvun alkuun saakka.
Mitäs sitten kun kaikki loppuu, mutta shown täytyy jatkua.
Anne Achté
– Esimerkiksi Show must go onissa on sellaiset sanat, että mitäs sitten kun kaikki loppuu, mutta shown täytyy jatkua. Freddie Mercuryn ääni joissakin kappaleissa on vain niin koskettava. Vastaavaa ei ole kenelläkään, toteaa Anne.
Vuonna -91 musiikkimaailmaa järkytti laulaja Mercuryn yllättäen tullut kuolema. Vaikka Mercuryn hiv-positiivisuudesta ja aidsista oli huhuttu jo pitkään, annettiin sairastumisesta julkinen tiedonanto vain päivää ennen hänen kuolemaansa.
Luukutusta ja kyyneliä
Perjantai-iltana Helsingin Kaisaniemessä esiintyvässä kokoonpanossa alkuperäisjäsenistä ovat mukana vain kitaristi Brian May sekä rumpali Roger Taylor.
Anne Achté on ilman muuta menossa keikalle itsekin, vaikka kokoonpano onkin muuttunut teinivuosista.
– Kyllähän se on selvää, että ei tämä ole se Queen, mikä oli se minun Queenini. Freddie Mercuryn puuttuminen on niin iso pala, että ei sitä pysty kukaan korvaamaan.
Solistina on paljon mielipiteitä suuntaan ja toiseen herättänyt Adam Lambert. Anne Achté pitää valintaa nerokkaana. Adamissa ei Annen mukaan ole aivan Freddien lahjakkuutta, mutta kuitenkin samantyyppisiä show-elkeitä, rohkeutta ja piittaamattomuutta ja laulutaidotkin "ihan fine". Freddie, mutta pienessä mittakaavassa.
Keikalla kiinnostaakin juuri se, kuinka vaativat kappaleet sujuvat nykymiehitykseltä.
– Totta kai sitä siinä samalla voi hieman nostalgisoida sitä nuoruutta. En minä odota mitään suurta ahaa-elämystä, enempi hyvän mielen nostalgiakeikkaa.
Queenin biisien monitulkintaiset sanat ja Freddien uskomaton ääni nostavat tunteet pintaan edelleenkin. Juuri tullessaan haastatteluun Anne sanoo kuunnelleensa Show must go onin autoradiosta.
Aika jännä, miten sitä heti rupesi ajattelemaan sitä nuoruuden aikaa.
Anne Achté
– Pistin tietysti nupit kaakkoon ja luukutin autossa täysillä. Aika jännä, miten sitä heti rupesi ajattelemaan sitä nuoruuden aikaa. Tuli suunnilleen kyyneleet silmiin, että voi vitsi. Tietysti se Freddien kohtalo, mutta sitten myös nostalgia. Silloin oli nuori.
