Tunnelma hotelli Seurahuoneen kabinetissa Helsingin keskustassa on vaimea. Huippu-urheiluväki istuu vakavana toisella puolella pitkää pöytää, toimittajat vastapäätä. Jos urheilutoimittajia on syytetty liiallisesta kaveeraamisesta urheiluvaikuttajien kanssa, se ei tästä tilaisuudesta välity.
Pöydän ääressä käydään läpi KIHU:n eli Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen kyselyn tuloksia. Siiinä on kartoitettu, miten urheilijat ja muut huippu-urheilun kanssa tekemisissä olevat kokevat uudet panostukset huippu-urheiluun. Paikalla on KIHU:n kanssa läheistä yhteistyötä tekevän Olympiakomitean työntekijöitä.
Huippu-urheilua rahoitettiin ja organisoitiin aikaisempina vuosikymmeninä kotikutoisesti. Rahoitusta lisättiin 2000-luvulla veikkausvoittovarojen kasvun myötä ja uusia organisaatioita pystytettiin.
Se kuinka fiksusti valtion rahaa on käytetty, näyttää jääneen vähemmälle huomiolle. Jo vuonna 2012 valtiontalouden tarkastusvirasto VTV antoi moitteet opetus- ja kulttuuriministeriölle sen jakamien avustusten valvonnasta.
Syy Seurahuoneen tilaisuuden nihkeään tunnelmaan saattaakin löytyä muutaman viikon takaisesta uutisoinnista koskien Olympiakomitean rahankäytön epäselvyyksiä.
Uusi tarkastuspäällikkö
Viime syksynä opetus- ja kulttuuriministeriöön asteli uusi tarkastuspäällikkö. Kansainvälisestä tilintarkastusyhtiöstä Ernst & Youngista rekrytoidulla Viivi Lajusella on kovan luun maine. Hänen tiiminsä oli määrä uudistaa avustusten tarkastustoimintaa, jonka puutteista VTV:kin oli moittinut ministeriötä.
Heti ensi töinään tarkastuspäällikkö käänsi katseensa Suomen Olympiakomiteaan ja sen vuoden 2014 rahankäyttöön. Olympiakomitea pyörii pääosin valtion rahalla: tarkastusvuonna se sai erilaisina tukina noin yhdeksän miljoonaa euroa.
Tarkastuspäällikkö Lajunenkin teki nopeasti keskeisen havainnon, joka on itse asiassa aika yksinkertainen. Olympiakomitea oli raportoinut ministeriölle eri avustusten käyttöön liittyviä kuluja rutkasti enemmän kuin mitä järjestön kirjanpidon tileillä on yhteensä kuluja. Se näytti mahdottomalta tilanteelta.
Viime tammikuussa tarkastusyksikkö vietti pari päivää Olympiakomitean tiloissa käyden läpi järjestön papereita. Raportti valmistui toukokuussa ja aiheutti mediamylläkän.
Raportti on tylyä luettavaa. Siinä kerrotaan myös selityksiä sille, miksi ministeriölle ilmoitettujen kulujen määrät eivät täsmänneet kirjanpitoon. Olympiakomitea oli esimerkiksi raportoinut samoja kuluja useampiin eri avustuksiin.
“Tarkastuksen edetessä kuitenkin huomattiin, että (huippu-urheiluyksikön) hankeraportti sisältää myös sellaisten hankkeiden kuluja, joita opetus- ja kulttuuriministeriö on erikseen rahoittanut muilla erityisavustuksilla.”
Suomen Olympiakomitea ry:n opetus- ja kulttuuriministeriöltä saamien avustusten käytöstä annettujen selvitysten tarkastus 11.5.2016
Moitteita ja takaisinperintää
Tarkastusyksikkö katsoi, että Olympiakomitealta pitäisi periä avustuksia takaisin peräti 1,3 miljoonaa euroa. Ministeriö kuitenkin kohtuullisti summaa noin 400 000 euroon, jotta järjestö ei joutuisi talousahdinkoon.
Tarkastusraportti nosti myrskyn urheiluväen keskuudessa. Uutisointi keskittyi mehukkaisiin yksityiskohtiin – kuten Olympiakomiteassa toimivan huippu-urheiluyksikön johtajan Mika Kojonkosken yli 2 000 euron syntymäpäivälahjaan. Arvokkaan polkupyörän tilaajaksi tositteessa oli merkitty Kojonkoski itse.
Puhetta riitti myös kestityksistä ja kilometrikorvauksista. Monelta jäi huomaamatta, että moitteista huolimatta ministeriö ei vaatinut näihin käytettyjä rahoja palautettavaksi.
Hankintoja tutuilta
Tarkastuksessa puututtiin myös kilpailuttamisen laiminlyöntiin. Se näyttää olleen toistuvaa. Koska Olympiakomitean toiminta on pääasiassa valtion rahoittamaa, sen pitäisi noudattaa hankintalakia.
– Näin jälkikäteen ajateltuna, osassa hankinnoista meidän olisi tullut noudattaa hankintalakia, Olympiakomitean pääsihteeri Teemu Japisson myöntää.
Hänen mukaansa käytäntöjä on jo muutettu.
Olympiakomitean ostot ovat myös osuneet huippu-urheilun tuttavapiirin ihmisten yhtiöihin. Olympiakomitea esimerkiksi valitsi varustetoimittajakseen vuonna 2012 Sultrade Oy:n, jonka hallituksen puheenjohtajana oli tuolloin Olympiakomitean entinen puheenjohtaja Roger Talermo. Hän on kommentoinut epäilyjä epäasiallisesta yhteydestä “höpö höpöksi”.
Hankinta on kyllä Olympiakomitean mukaan kilpailutettu, mutta papereita kilpailutuksesta ei ainakaan toistaiseksi ole löytynyt.
– Kun hankintoja on tehty, on pyritty saamaan parasta mahdollista laatua ja paras mahdollinen hinta-laatusuhde. Jos siellä on huippu-urheilusta tuttuja nimiä, en minä niin yllättynyt ole. Ei se asiantuntevien huippu-urheilun tekijöiden piiri niin valtavan laaja Suomessa ole, selittää Olympiakomitean pääsihteeri Teemu Japisson.
"Jokainen itse hankittu euro söisi avustusta"
Suurin osa Olympiakomitean saamista rahoista menee erityisavustuksena huippu-urheiluyksikölle. Vuonna 2014 potti oli noin 6,8 miljoonaa euroa. Tätä rahaa yksikkö jakaa myös eteenpäin, muun muassa valmennustukina.
Tarkastuspäällikkö Lajunen kiinnitti huomiota siihen, että Olympiakomitea ei ollut raportoinut ministeriölle lainkaan tuottoja, joita Olympiakomitea oli hankkinut huippu-urheiluyksikölle muulla varainhankinnallaan. Tällaista rahaa kertyy esimerkiksi yritysten kanssa tehtävän yhteistyön kautta.
Kun tarkastuspäällikkö ynnäili tuotot mukaan, huippu-urheiluyksikön ja Sotshin kisojen tuista katsottiin palautettavaksi miltei miljoona euroa, mutta summaa kohtuullistettiin lopulta noin 40 000 euroon.
Olympiakomitean pääsihteeri Teemu Japisson ei hyväksy ratkaisua.
– Tämä aiheuttaa isoja ongelmia järjestöille, jos tähän mennään. Jokainen itse hankittu euro vähentää avustusta. Ei se motivoi, toteaa Teemu Japisson.
Tarkastuspäällikkö Lajusen mukaan erityisavustus on viimesijaista rahoitusta.
– Tämä on sanottu erityisavustusten ehdoissa ihan selkeästi. Kaikki omat tuotot huomioidaan avustuksissa, Lajunen sanoo.
"Tarkastuspäällikkö ei vain ymmärrä"
Lajunen asettelee sanansa haastattelussa tarkasti. Hän tuntuu tietävän saman, jonka itsekin olen kuullut monta kertaa juttua tehdessäni: tarkastusraporttia on vähätelty, tarkastuspäällikköä on kutsuttu ikävillä nimillä, on heitetty vitsiä kilpailuttamisesta. On sanottu, että Lajunen ei vain ymmärrä järjestöjen käytännön toimintaa.
Samaa sanomaa kuulen Seurahuoneella, jossa on koolla KIHU:n ja Olympiakomitean väkeä.
Lajunen ei halua kommentoida puheita, mutta hän sanoo kuunnelleensa tarkasti Olympiakomitean selvityksiä.
– Tarkastustoimen päätehtävänä on puhtaasti arvioida taloudenpitoa ja avustusselvityksillä ilmoitettujen kulujen hyväksyttävyyttä. Olympiakomitealla oli koko tarkastusprosessin ajan mahdollisuus toimittaa dokumentteja ja yhteydenpito oli tiivistä.
Ylen saamien tietojen mukaan ministeriön liikuntayksikön johtaja Harri Syväsalmi on moittinut raporttia kovaäänisesti. Hän toimi viime tiistaihin saakka yksikön johtajana. Hänen alaisensa esittelevät järjestörahan jaon ministerille. Puhelimitse tavoitettu Syväsalmi kiistää vähätelleensä raportin löydöksiä.
– Otan tämän hyvin vakavasti, hän sanoo.
Syväsalmi on nyt siirtynyt uusiin tehtäviin, vastaperustetun Suomen urheilun eettisen keskuksen pääsihteeriksi. Keskusta rahoittaa Syväsalmen entinen työnantaja eli ministeriö. Syväsalmen siirto SUEK:hon on sekin mielenkiintoinen liike, mutta palataan siihen myöhemmin.
“Kuin vettä hanhen selässä”
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki iski silmänsä liikuntarahojen jakoon, kun hän toimi urheiluministerinä Jyrki Kataisen hallituksessa vuosina 2011–2014.
– Näytti siltä, että joskus on määritelty (järjestöjen rahoituksen) tasot ja kun veikkausvoittovarat olivat kasvaneet, oli vain pantu samassa suhteessa lisää rahaa järjestöille. Me halusimme rahanjaolle selvät kriteerit, joissa näkyy erityisesti lasten ja nuorten harrastajamäärät.
Harri Syväsalmen entinen alainen, ministeriön ylitarkastaja Hannu Tolonen käsittelee liikuntajärjestöjen hakemukset ja tekee ministerille esityksen siitä, millä tavalla rahat pitäisi jakaa.
Arhinmäki määräsi Tolosen valmistelemaan rahanjakoon uusia kriteereitä, mutta ex-ministerin mukaan valmista ei tuntunut tulevan.
– Siinä vaiheessa kun valtionapuja jaettiin, näitä kriteereitä ei ollut valmisteltu niin pitkälle, että rahaa olisi voitu niiden mukaan jakaa. Silloin me jouduimme poikkeuksellisesti puuttumaan esitykseen, Arhinmäki sanoo.
Arhinmäen päätös muuttaa Tolosen esitystä herätti mediassa huomiota.
Ylitarkastaja Tolosen mukaan virkamiehet eivät ole pyrkineet hidastamaan uudistuksia.
– Prosessit eivät ole sellaisia, että niitä tehdään yhdessä päivässä tai yhdessä yössä, Tolonen sanoo.
Palkkakattoa ei noudatettu
Yksi Arhinmäen linjauksista oli palkkakatto. Se tarkoittaa, että valtion avustusrahalla saa maksaa järjestön työntekijälle vuosipalkkaa enintään 70 000 euroa sivukuluineen. Omista rahoista saa maksaa lisää palkkaa niin paljon kuin haluaa.
Olympiakomitean tarkastusraportissa todetaan, että järjestön viidestätoista henkilöstä kahdeksalla palkkakatto on ylittynyt - enimmillään 70 000 eurolla.
Järjestö itse vetoaa siihen, että sen huippu-urheiluyksikön erityisavustuspapereiden ehdoissa palkkakattoa ei mainita. Liikuntayksikön entisen johtajan Harri Syväsalmen mukaan aikanaan jäi epäselväksi, tarkoittiko Arhinmäki, että palkkakatto koskisi yleisavustusten lisäksi myös erityisavustuksia, jolla rahoitetaan muun muassa Olympiakomitean huippu-urheiluyksikköä.
– Jälkikäteen ajatellen se olisi voinut olla viisasta selvittää, että halusiko vai ei. Itse olen kyllä sitä mieltä, että ei se ole ministeriön asia puuttua siihen, millaisia palkkoja järjestöt työntekijöilleen maksavat. Ihmettelen sitäkin, miksi kulttuuripuolelle ei ole asetettu samaa rajaa, Syväsalmi sanoo.
Arhinmäen mukaan linjaus oli täysin selvä.
– Ei sitä mitenkään eritelty, että joitain avustuksia koskee ja toisia ei. Jos olisi ollut joku poikkeus, niin tietenkin se olisi erikseen kerrottu, Arhinmäki sanoo.
Hän kertoo lukeneensa tarkastuspäällikön Olympiakomitea-raportin tuoreeltaan pari viikkoa sitten.
– Sen jälkeen olin hivenen tuohtunut siitä, että kun oli annettu selvät uudet linjaukset siihen, miten rahoja käytetään, se on ollut kuin vettä hanhen selässä.
Olympiakomitea: Sovittu suullisesti
Yhteistyö ministeriön ja Olympiakomitean välillä näyttää olleen jouhevaa ja toimintatavat vakiintuneita.
"Olympiakomitea on ollut hyvässä uskossa, että annettujen avustusten käyttö on ollut hyväksyttävää ja ohjeiden mukaista, koska niihin ei ole tullut erityisempää palautetta", Olympiakomitea toteaa vastineessaan tarkastajalle.
Lisäksi Olympiakomitea kertoo, että avustusten käyttöajan jatkamisesta on sovittu suullisesti ylitarkastaja Hannu Tolosen kanssa. Suulliset sopimukset ovat kuitenkin vastoin ministeriön sääntöjä.
Tolosen mukaan kyse on ollut vain ohjauskeskusteluista eikä mitään ole kirjattu ministeriön järjestelmiin suullisten puheiden perusteella.
– Aina pitää jättää kirjallinen hakemus, Tolonen sanoo.
“Olympiakomitea on ollut hyvässä uskossa, että annettujen avustusten käyttö on ollut hyväksyttävää ja ohjeiden mukaista, koska niihin ei ole tullut erityisempää palautetta.”
Olympiakomitean vastine opetus- ja kulttuuriministeriölle 15.4.2016
Miksi Olympiakomitea sitten väittää muuta?
– Sitä pitää kysyä heiltä itseltään.
Olympiakomitean pääsihteeri Teemu Japisson sanoo järjestön ottaneensa opikseen uusista linjauksista.
– Meidän pitää jatkossa toimia enemmän kirjallisesti.
Olympiakomitea ja urheilun kattojärjestö Valo ry ovat yhdistymässä virallisesti lähiaikoina ja esimerkiksi Japisson toimii myös Valon pääsihteerinä. Viime kesänä julkaistu raportti Valosta vahvistaa sekin käsitystä, että henkilökohtaisilla suhteilla on ollut keskeinen rooli yhteistyössä ministeriön suuntaan. Lausunnon tilaajana oli valtion liikuntaneuvosto.
– Kerätyn aineiston perusteella vaikuttaa myös siltä, että ns. epävirallinen, henkilösuhteisiin perustuva ohjaus, on ollut merkittävässä asemassa, lausunnossa todetaan.
Entinen virkamies kanteli
Marraskuussa 2015 opetus- ja kulttuuriministeriön entinen virkamies Timo Haukilahti teki poikkeuksellisen liikkeen. Hän kanteli oikeuskanslerille entisestä työnantajastaan ja pyysi selvittämään, ovatko ministeriön virkamiehet toimineet säädösten mukaan. Haukilahti katsoo Olympiakomitean ja Valon nauttivan ministeriössä erityiskohtelua.
Viime vuonna Haukilahti istui valtion liikuntaneuvostossa. Neuvoston tehtävänä on muun muassa ottaa kantaa ylitarkastaja Hannu Tolosen laatimaan rahanjakoesitykseen.
– Vaikuttaa siltä, että opetus- ja kulttuuriministeriö ei seuraa lainkaan avustusten kohdentumista ja tuloksellisuutta. Liikuntajärjestöjen avustuspolitiikka ei tällä hetkellä missään määrin noudata niitä periaatteita, joita viranomaisten toiminnalta odotetaan läpinäkyvyyden, avoimuuden ja tasapuolisen kohtelun osalta, Haukilahti toteaa.
Myös valtion liikuntaneuvoston pöytäkirjoista käy ilmi, että esittelijä Hannu Tolosen työn jälkeen ei olla oltu tyytyväisiä. Neuvosto on pyytänyt toistuvasti esityksiin parempaa valmistelua. Viimeksi näin on käynyt tänä vuonna.
“Valtion liikuntaneuvosto päätti yksimielisesti palauttaa asian valmisteluun… Valo ry:n, Suomen Olympiakomitea ry:n ja Paralympiakomitea ry:n avustuksia ei ole sisällytetty avustusesitykseen muihin järjestöihin vertailtavissa olevalla tavalla, joten tältä osin esitys on puutteellinen.”
Valtion liikuntaneuvoston pöytäkirja 21.1.2015
Vastineessaan oikeuskanslerille ministeriö toteaa, että prosesseja on jo kehitetty, muun muassa valtiontalouden tarkastusvirastolta vuonna 2012 saatujen moitteiden myötä. On myös panostettu tarkastustoimintaan ja siihen, että järjestöjen toiminnan vaikuttavuutta voidaan paremmin arvioida.
Kun Tolonen toi tämän vuoden avustuksia maaliskuussa uudelleen liikuntaneuvostoon, neuvosto totesi esityksen parantuneen.
42 vuoden ystävyys
Ylitarkastaja Tolosen esimies, ministeriön liikuntayksikön johtaja Harri Syväsalmi siirtyi viime viikolla Suomen urheilun eettisen keskuksen SUEK:n pääsihteeriksi.
Syväsalmen nimitys on ihmetyttänyt: saihan mies 1990-luvun lopulla tuomion lahjuksen ottamisesta virkatehtävässään. Lahjuksen antaja oli Palloliiton puheenjohtaja Pertti Alaja.
Tuomio on jo vanha ja harva kiistää, etteikö Syväsalmen ansioluettelo olisi varsin sopiva tehtävään. Hän on toiminut muun muassa maailman antidoping-toimiston Wadan pääsihteerinä. SUEK:n toimintaan sisältyy Suomen antidoping-toiminta. Ylen saamista asiakirjoista käy myös ilmi, että Syväsalmen valinnassa on ollut mukana rekrytointikonsultti.
Mielenkiintoista kuitenkin on, että Syväsalmi on itse ollut ministeriön virkamiehenä mukana pöydissä, joissa uutta eettistä keskusta on suunniteltu. Hän kiistää olleensa rakentamassa itselleen uutta työpaikkaa.
– Ajatus tehtävän hakemisesta syntyi vasta hakuajan loppupuolella, Syväsalmi kertoo.
Syväsalmi on hyvin verkottunut vaikuttaja: ystäviä riittää. Erityisen läheinen hänelle on tarkastusraportin kohteen eli Olympiakomitean puheenjohtaja Risto Nieminen.
– Me olemme olleet hyviä ystäviä 42 vuotta, Syväsalmi vahvistaa.
Kysyn Syväsalmelta, millaisissa tilanteissa hän – urheilurahaa jakavan ministeriön korkeana virkamiehenä – on joutunut jääväämään itsensä tämän ystävyyssuhteen takia.
– Ei sellaista varmaan koskaan ole tapahtunut, en ainakaan muista. Jos tämän takia joutuisin jääväämään, minähän en olisi voinut toimia koko tehtävässä ministeriössä, koska minulla on niin paljon ystäviä urheilussa, Syväsalmi pohtii.
Virkamiehet Olympiakomitean avuksi?
Syväsalmi teki viimeisinä aikoinaan ministeriössä kovaäänisesti selväksi, mitä mieltä hän oli tarkastuspäällikön Olympiakomitea-raportista. Ylen useilta lähteilltä saamien tietojen mukaan hän myös pyysi tarkastuksen aikana alaisiaan etsimään heikkouksia tarkastusyksikön raporttiluonnoksesta.
Kuulostaa erikoiselta: onko ministeriön liikuntayksikön tehtävä pyrkiä auttamaan tarkastusyksikön tarkastuksen kohdetta? Syväsalmen mukaan kyse on väärinkäsityksestä – hän halusi oman yksikkönsä vain auttavan tarkastajaa. Syväsalmen mukaan tarkastusraportin ongelmakohdista olisi voitu tehdä lista, mutta sitä ei lopulta kuitenkaan tehty.
– Silloin kun meille toimitettiin raportin luonnoksia, pyysin ottamaan esiin sellaiset kohdat, jotka meidän mielestämme olivat väärinymmärryksiä – esimerkiksi KIHU:n kilpailutusta koskeva kohta. Halusin vain, että tarkastaja saa tietää näitä taustoja. Ja jos olisin pyytänyt tätä oikeasti, minulla olisi kaikki ne tiedot ja sellaiset selvitykset olisi tehty, Syväsalmi selittää.
Syväsalmi keskusteli tarkastuksen edetessä myös itse tarkastuspäällikkö Lajusen kanssa ja harmittelee, ettei saanut viestiään läpi. Samoin Syväsalmi myöntää keskustelleensa asiasta ystävänsä, Olympiakomitean puheenjohtajan Risto Niemisen kanssa, mutta "ei yksityiskohtaisesti".
– Emme käyneet sellaisia keskusteluita, joissa olisin puuttunut johonkin yksityiskohtaan. Totta kai hän (Nieminen) tiesi, että semmoinen on menossa ja minä tiesin, että sellainen on menossa, Syväsalmi vakuuttaa.
Lupasitko auttaa Olympiakomiteaa puolustautumaan?
– En tietenkään.
Nieminen: Tärkeintä ovat tulokset
Helteinen iltapäivä jatkuu hotelli Seurahuoneen kabinetissa. Paikalla on myös Olympiakomitean puheenjohtaja Risto Nieminen. Niemisellä on jo kiire seuraavaan palaveriin ja juoksen hänet kiinni portaikossa.
Hän on silminnähden tuohtunut tarkastusraportista, mutta ei ole nyt halukas tv-haastatteluun, koska "tilanne on hankala ja täytyy miettiä viestintästrategiaa".
Niemisellä on selvä kanta siihen, mihin suuntaan urheilujärjestöjen avustuksissa pitäisi mennä. Hänen mukaansa rahankäyttöä ei pitäisi suitsia vaan valvonnan pitäisi keskittyä tuloksiin: tärkeintä on se, mitä rahalla saadaan aikaan.
Sitä on pyritty selvittämään KIHU:n raportissa, jota Seurahuoneen kabinetissa esitellään. Valkokankaalle heijastetut pylväskuviot kertovat muun muassa, että enemmistö huippu-urheiluväestä katsoo hajanaisuuden vähentyneen viimeisen kolmen vuoden aikana. Myös asiantuntijatietoa on enemmistön mielestä aiempaa paremmin saatavilla.
Toisaalta urheilijat ja valmentajat raportoivat, etteivät resurssit näy konkreettisesti heidän arjessaan. Vain 16 prosenttia koki, että urheilijoiden ja valmentajien sosiaalinen ja taloudellinen asema on parantunut. Lisäksi vastaajista vain joka viides katsoi, että huippu-urheilun päätöksenteko on läpinäkyvää.
Näkyy mitalisaldossa 2–3 olympiadin kuluessa
Kun selvityksen tulokset on esitelty, on Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtajan Mika Kojonkosken aika esittää vastauspuheenvuoro. Hän puhuu polveilevasti uudesta tekemisen kulttuurista ja lupaa, että kyselyn tuloksiin perehdytään tarkasti. Kojonkosken mukaan tulokset ovat itse asiassa “yllättävän positiivisia” ja kriittisille huomioillekin saattaa löytyä selitys - esimerkiksi ilman tukirahaa jäävien urheilijoiden pettymyksestä.
– Ehkä se suomalainen urheilua tekevä ihminen ei lähtökohtaisesti kovin positiivinen ole. Peruskivi tehdä suomalaista urheilua eteenpäin on nyt voimakkaampi kuin aiemmin, Kojonkoski arvioi.
Tilaisuudessa muistutetaan, että suomalaiset ovat vähän liikaa eurojen ja mitalien perässä. Kysytään nyt kuitenkin: milloin panostukset alkavat näkyä mitalisaldossa?
– Tämä ei heijastu tuloksiin kovin paljon vielä, mutta toimintatapamuutokset ovat parin, kolmen olympiadin mittaisia, Kojonkoski arvioi.
Sitä ennen huippu-urheiluun tarvitaan vielä paljon valtion rahaa.
Aiheesta lisää maanantain A-studiossa, TV1 klo 21. Studiossa keskustelua jatkavat ex-urheiluministeri Paavo Arhinmäki (vas) ja Olympiakomitean hallituksen varapj. Jukka Rauhala.