On tämä hirveää. Kun tajuaa, että tämmöiseksi ihminen on muuttunut. Se hamuaa vain viihdettä, jolla turruttaa aistinsa. Alle jäävät kaikki tärkeät ajatukset, jotka estyvät jatkojalostumasta. Oikeat arvokeskustelut ja elämän kipupisteet lakaistaan rallin alle. Onneksi tulee apuun turkulainen biologi Irma Saloniemi. Hän vaatii, että viihdekäyttö tulee lopettaa saman tien.
Irma puhuu rikkaruohomyrkky glyfosaatin viihdekäytöstä, mutta yhtä kaikki, hän herätti kroonisesti nokkuvan! Suomessa ei viihdekäytetä rikkaruohomyrkkyä pullosta naukkailemalla. Vaikka varmasti se sama kanjoninaamainen kesämies, se joka kulautteli testimielessä muutaman Mennen-pullonkin, saattoi maistaa Rounduppiakin. Ei, kun moni viihdekäyttää tutkijan mielestä rikkaruoholitkua laatoitusten putsaamiseen ja muuhun kitkentään ja näin äkkiä visuaalista nautintoa saadakseen saastuttaa maaperää pitkäksi aikaa.
Viihdekäyttö on se juttu. Se on itsekästä puuhaa. Kun viihdekäyttää riittävän tanakasti, unohtaa kohta kaikki läheisensä ja turta olo saastuttaa aloitekyvyn.
Isoisä ei viihtynyt missään.
Isoisä ei viihtynyt missään. Kaikkein vähiten huonosti liiterissä, mistä oli jotain iloa muillekin. Kun ihminen katoaa, jää hyvä määrä klapeja.
Juuri näin lomien alla huomaa, että aivot eivät toimi. Ne eivät kehitä mitään. Pussukka tuntuu tyhjältä, mutta käsi hamuaa silti, kuin Saksan päävalmentajalla.
Luulen, että tähän rappeuttavaan standby-tilaani on omalta osaltaan syynä viihdekäyttöni. Huomaan viihdekäyttäväni television jalkapallo-otteluita. Eilen viimeksi kolme ottelua. Nettokäyttönä neljä ja puoli tuntia. En muista joukkueita, en kannata ketään ja pelistä en tajua taktisesti juurikaan, mutta siinä huomasin viipyväni. Nauttien pallon pyörityksestä ja vihreästä estetiikasta. Niiden noin viiden tunnin aikana olisin voinut siivota tai tehdä perheelle terveellistä ruokaa, tai keskustella parisuhteen pelisäännöistä, mutta kun ei. Oma viihtyminen ja viihdyttäminen nielaisi taas järeän palan elämästäni.
Ihmiset käyttävät kuuriluontoisesti television huutokauppakeisaria.
Tiedän kyllä miten ihmiset käyttävät kuuriluontoisesti television huutokauppakeisaria. Keisari on niin viihdyttävä. Hän on tällä hetkellä Suomen suosituin. Jos Suomi muuttuisi vielä karvan verran amerikkalaisemmaksi, voisimme alkaa haaveilla Palsanmäestä presidenttiä.
Ylimääräinen aika ja raha sen tekevät. Viihteen hamuamisen.
Vaatteet olivat karvan korvike. Nyt viihdekäytämme kertakäyttövaatteita maanisesti. Ruokamme oli pitkään samannäköistä kuin nykyisin koirille tarjottava. Pupeloa ja soossia, sattumilla. Hyvänmakuista toki, mutta sitä syötiin nälkään. Nyt annokset viihdyttävät kaikkia aistejamme ja hupi- ja lohtusyöminen vaihtelevat päivän mittaan.
Aikuisillakin on napit korvissa. Itseään pitää viihdyttää viihdemusiikilla koko ajan. Pysäyttävä pultsari tai feissari ei viihdyttäisi samalla varmuudella, se ruinaisi vain jotain.
Esimerkkejä viihdekäytöstämme on loputtomasti. Edes kirkko ja sauna eivät säästy.
Ei kirkkoon ole perinteisesti menty viihtymään, vaan tuntemaan oma pienuutensa. Nyt on konsertit, metallimessut ja kohta kaikki mikä saattaisi viihdyttää.
Edes kirkko ja sauna eivät säästy.
Onneksi Suomessa on yli kolme miljoonaa saunaa. Jos niistä vaikka puolet valjastetaan jonkun englanninkielisen yhdistyksen toimesta elämykselliseen viihdekäyttöön, niin puolet jää vielä hyvälle käytölle.
Stanley Cup –voittaja Olli Määttä lupasi saunottaa pokaalia Suomessa huolellisesti. Vaikka saman kylän poikia ollaankin, meidän mökkisaunan lauteille on valitettavasti pokaalikielto. Ainakaan koko muu pingviinijoukkue ei lauteille könyä.
Viihdekäytöstä emme pääse enää eroon, mutta jotain voisi yrittää. Huomaan kyllä, että pelkkä pakkomielteinen viihtyminen peittää muita ihmisyyteen kuuluvia vinkeitä, kuten merkityksien, ymmärryksien ja syvyyden tuntemuksia.
Kesällä on onneksi aikaa synkistellä, piehtaroita omassa liemessään ja vaikka pyöräytellä itseään mättäältä mättäälle!
Maallikkosaarnaaja Maasola