Aurinkorannalla:
Sadie Jones: Ehkä rakkaus olikin totta
Brittiläisen kirjailijan Sadie Jonesin romaani on viihdyttävä, mutta koskettava. Jones tavoittaa 1960 ja 70-lukujen Lontoon tunnelman, johon on helppo upota. Nostalgiset kasvutarinat vievät teatterimaailmaan ja taidepiireihin, joissa Lontoo svengaa. Jones kirjoittaa uskottavasti nuoruuden palosta ja rakkauden kaipuusta.
Karl Ove Knausgård: Taisteluni I - VI
Jos et ole vielä tutustunut viime vuosien kirjalliseen puheenaiheeseen, niin nyt on viimeistään aika. Knausgårdin omaelämäkerrallisen kirjasarjan viimeinen eli kuudes osa suomennettiin keväällä. Knausgård on tutkiskellut elämäänsä tuhansien sivujen verran säästämättä läheisiäkään. Vaikka usean niteen kirjoittaminen omasta elämästä tuntuu jo ajatuksena vaivaannuttavalta, onnistuu Knausgård kirjoittamaan jollain tapaa vilpittömästi. Jos auringossa lukiessa silmä luppaisee, se ei haittaa, sillä Taisteluni-romaaneja voi surutta harppoa. Juonikuvio ei karkaa käsistä.
Monika Fagerholm: Ihanat naiset rannalla
Tämän kesäisempää kirjaa ei ole. Ihanat naiset rannalla kertoo ystävysten elämästä suomenruotsalaisessa kesäparatiisissa. Kirja huokuu nostalgiaa ja ihanan kesäistä raukeaa tunnelmaa. Chet Baker soi ja cocktaillaseja kohotellaan. Kirjan päähenkilöitä ovat ystävykset Bella ja Rosa, vaikka näkökulma onkin Bellan pojan. Kirja on Fagerholmin läpimurtoteos ja on huomattavasti helppolukuisempi kuin hänen myöhemmät monisyisemmät teoksensa.
Sadepäivänä mökillä:
Antti Hyry: Uuni
Hiljattain edesmenneen Antti HyrynUunion mökkilukemista parhaimmillaan. Tuhdissa romaanissa kuvataan seikkaperäisesti leivinuunin rakentamista. Välillä tuumaillaan, makoillaan ja tietenkin saunotaan. Finlandia-palkittu teos lumoaa hitaudellaan ja kauniilla kielellään.
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Mökillä on hyvä pohtia vettä, sen puhtautta ja ylipäätään veden olemassaoloa. Teemestarin kirjassa makea vesi on loppumaisillaan ja veden hankkiminen määrittää ihmisten elämää ja maapallon sotia. Itäranta kuvaa esikoiskirjassaan synkkää tulevaisuutta, joka on valitettavan uskottava. Maailmallakin menestystä saavuttanut Itäranta kirjoittaa sujuvasti ja uskomattoman kauniisti. Kirja antaa paljon pohtimisen aihetta.
Jonathan Franzen: Vapaus
Jonathan Franzen on Yhdysvaltain merkittävimpiä nykykirjailijoita, jonka uudet romaanit ovat aina tapauksia. Franzenin viides romaani on tiiliskivi, mutta sen lukee ahmien. Franzen kirjoittaa suurta tarinaa, joka kuitenkin muotoutuu yksityiskohdista ja tunnistettavista asioista. Vapaus kertoo hyvin tavallisista ihmisistä, jotka ovat kuitenkin ihastuttavan ainutlaatuisia. Franzenilta on ilmestynyt uudempikin romaani Purity, mutta sen henkilöhahmot eivät ole yhtä rakastettavia kuin Vapauden.
Tärpit uutuuskirjoista:
Tommi Melender: Onnellisuudesta
Melender pohtii esseekokoelmassaan onnellisuutta. Miten onnesta on tullut suurta bisnestä, ja miten ylipäätään ollaan onnellisia. Melender kirjoittaa viisaasti ja jakaa valtavan lukeneisuutensa lukijan kanssa. Runoilijana uransa aloittanut Melender osaa kiteyttämisen taidon. Lyhyitä esseitä voi lukea paloissa ja ne antavat polttoainetta pohdinnoille iltanuotion ääreen.
Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa
Leena Parkkinen vie lukijan 50-luvun Helsinkiin, jonka sodasta toipuva ilmapiiri on tavoitettu hienosti. Kirjassa on viileää eleganssia ja arvoituksellisuutta. Parkkinen on upottanut romaaninsa taitavasti myös tämän päivän trendin: ruualla on tärkeä rooli kerronnassa. Kuten nimikin viittaa, kirja kertoo aikakautensa rakkausnormeista ja säädyllisyyden vaatimuksista.
Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista
Ruotsin tärkeimpiin nykykirjailijoihin kuuluva Jonas Hassen Khemiri sai tällä teoksellaan Ruotsin Finlandian eli August-palkinnon. Romaanin ytimessä on muistaminen. Tarinan "kirjoittaja" yrittää haastattelemalla selvittää auto-onnettomuudessa kuolleen Samuelin viimeisten päivien tapahtumia. Ristiriitaisten lausuntojen perusteella päähenkilö alkaa hamottua. Samalla Khemiri tulee kuvanneeksi nyky-Tukholmaa ja sen luokkarakenteita. Sujuvasti kirjoitettu teos haastaa lukijaa ja pitää omalaatuisessa epävarmuuden tilassa.
Klassikoita, jotka sopivat kesään:
William Shakespeare: Kesäyön uni
Shakespearen kuolemasta on kulunut 400 vuotta ja mestarillista näytelmäkirjailijaa juhlitaan monin tavoin. Jos Shakespearen kuningasdraamat ovat liian raskaita, kannattaa tarttua hulluttelevaanKesäyön uneen. Fantasiassa on suven huumaa ja keijukaisia, mutta ajoittain teksti kääntyy roisiksi ja muistuttaa kesäistä puskafarssia. Shakespearen rakkausnäytelmä on oivaa luettavaa, vaikkapa kesähäitä viettäville.
Leonid Tsypkin: Kesä Baden-Badenissa
Jos ei halua lukea Dostojevskia, voi lukea Dostojevskeista._ Kesä Baden-Badenissa_ kertoo Fjodor ja Anna Dostojevskin elämästä. Vastanainut pariskunta matkustaa Baden-Badeniin pakoon velkojiaan. Teos noudattelee Dostojevskin elämää, mutta se on itsenäinen ja taidokkaasti rakennettu fiktiivinen kuvaus pariskunnan suhteesta. Leonid Tsypkin jäi tuntemattomaksi elinaikanaan. Hän oli lääkäri, mutta menetti työnsä Neuvostoliitossa. Sen seurauksena hän ryhtyi kirjoittamaan ja silloin syntyi Kesä Baden-Badenissa. Kirjaa ei tietenkään julkaistu Neuvostoliitossa, mutta Tsypkin salakuljetutti sen ystäviensä mukana Yhdysvaltoihin. Teos julkaistiin hieman ennen Tsypkinin kuolemaa venäläisemigranttien lehdessä. Hieno romaani sai uuden elämän, kun arvostettu kirjailija Susan Sontag hehkutti sitä, ja kirjoitti esipuheen uuteen painokseen.
Hannu Salama: Juhannustanssit
Kaikki tietävät Juhannustanssit, mutta kuinka moni on lukenut tämän aikansa kohuteoksen? Juhannustanssit kertoo juhannusjuhlista, joissa perisuomalaiseen tapaan lotrataan alkoholilla ja puheet muuttuvat sen mukaisiksi. Salama sai kirjan takia syytteen jumalanpilkasta ja aiheutti kiivaan kulttuurikeskustelun. Kirjaa lukiessa voi pohtia, miten kiivailujen aiheet ovat muuttuneet vuosikymmenten kuluessa.
