Kalastuksen ilo saattaa loppua kalankäsittelyyn tottumattomalta tilanteeseen, kun saalis pitäisi teurastaa. Kalaretkeltä saatujen kalojen säilytys esimerkiksi veneen pohjalla olevassa ämpärissä ei ole hyvä idea. Kalojen uiskentelun katselu voi tuottaa iloa etenkin pienille lapsille, mutta kaloille se on huono vaihtoehto.
– Kalat kokevat suurta stressiä, kun ne uivat pienessä tilassa. Happi loppuu sangosta äkkiä, kalat tukehtuvat kuoliaaksi ja alkavat pilaantua nopeasti lämpimässä vedessä, selventää kalastuksen ohjaaja ja kouluttaja Aki Hirvonen.
Hirvonen antaa ohjeet, mitä kalalle tulee tehdä pyydystämisen jälkeen:
1. Tainnuttaminen
Tainnutuskohta löytyy heti silmien takaa, johon lyödään kättä pidemmällä napakasti. Yksi isku riittää.
Kun kala on tainnutettu, se nukkuu mutta sen sydän silti toimii ja pumppaa veren pois kalan lihaksistosta. Kala kuolee pikkuhiljaa, kun sydän lakkaa toimimasta ja veri loppuu lihaksistosta.
2. Pistäminen
Tainnuttamisen jälkeen pistetään välittömästi eli lasketaan kalasta veret pois.
Pistokohta löytyy esimerkiksi hauelta, kun kokeillaan kiduskannen kaariluuta. Se tarkoittaa kiduskannen avaamista ja kokeilua sormeilla, mistä kalan ruumis lähtee – siinä missä tuntuu kova kohta, tehdään viereen pieni pisto.
3. Säilöminen
Kun pisto on suoritettu, kala säilötään viileään, kylmään paikkaan. Kalareissulle kannattaa varata mukaan erillinen kylmälaukku, vettä ja pari kylmäkallea. Kalan säilyttäminen kylmässä vedessä edesauttaa veren poistuloa ja parantaa säilyvyyttä.
4. Suolistaminen
Kun kala on kuollut niin se suolistetaan. Silloin poistetaan kidukset, joka on kalan bakteerisin alue, otetaan sisälmykset pois ja mielellään kaavitaan pois myös munuainen. Tämän jälkeen kala säilötään kylmälaukkuun tai vastaavaan.
Pienemmät kalat kuolevat jäävedessä
Pienempiä kaloja varten Hirvonen vinkkaa helpon keinon esimerkiksi verkoilla kalastaessa.
– Mukaan kannattaa ottaa 5–6 kylmälallea tai pakastaa valmiiksi jääharkko, niillä vesi saadaan jäähtymään tosi nopeasti. Kalat voi heittää veteen ja ne kuolevat lämpötilan nopeaan muutokseen kivuttomasti.
Kuitenkin kaikki yli 100 grammaiset kalat kannattaa tainnuttaa. Jos suurempi kala pyristelee paljon vastaan, tulee olla varovainen kiduksien kanssa. Esimerkiksi haukea ei kannata koskea kiduskannen alle, sillä kiduslehdykässä on haavoja aiheuttavat piikit, joista saatavalla haavoilla on tulehdusriski.
– Tukeva niskaote on kaikkein fiksuin ja haavin käyttäminen on hyvä ratkaisu, Hirvonen ohjeistaa.
Käsittele kala mahdollisimman nopeasti, jotta siitä olisi syötäväksi
Kalan maku kärsii ja säilyvyys kärsii, jos sitä ei tainnuteta tai säilötä heti.
– Kun kala on rypistellyt siiman päässä ja sitä on väsytetty pitkään, niin se alkaa mennä maitohapoille. Jos verestyskin on mennyt vähän pieleen, niin veri jää kalan verisuonistoon ja veri on hyvä mikrobien kasvualusta
Kala ei säily hyvänä kovin pitkään.
– Ei siihen kuole, mutta omaan silmään näyttää karskille, jos paistettaessa vaaleassa lihassa näkyvät kaikki verisuonet, joihin se veri on hyytynyt.
Jos kalan tappaminen ahdistaa, kannattaa mukaan ottaa kalakaveri. Aki Hirvonen kuitenkin rohkaisee aloittelijoita.
– Pientä harjoittelua se vaatii, mutta ei se mitään rakettitiedettä ole. Kun kaikki vaiheet tekee maltilla, niin siitä selviää taatusti.