Ihminen on rationaalinen olento, joka tarkastelee eteensä tulevaa tietoa kirurgin tarkkuudella, palastelee sen osiin, ja perustelee vahvoin todistein kannattaako siihen uskoa vai ei.
Joskus näinkin. Enimmäkseen kuitenkin uskomme niitä tarinoita, jotka pönkittävät maailmankuvaamme.
Tällä hetkellä yksi niistä tarinoista on se, että EU-eron puolesta äänestäneet britit ovat idiootteja, joita pitäisi suojella omalta typeryydeltään. En ole kuullut näin paljon ehdotuksia demokratiasta ja kansanäänestyksistä luopumisesta sitten eduskuntavaalien.
**Tahtoa ostaa tarina brittien typeryydestä **osoittaa ainakin hetkellinen lähdekritiikin madaltuminen. Kuulitko sinäkin siitä, kuinka britit olisivat EU:sta eroon -äänensä jälkeen kuumeisesti ryhtyneet googlailemaan, että "mikä se EU nyt olikaan"?
Tarina kuulostaa liian uskomattomalta ollakseen totta ja sitä se enimmäkseen onkin. Kuvailtuja hakuja on käynyt tekemässäarvioltatuhat brittiä. Ei ihan niin ”kuumeista”, kuin otsikoissa ja kahvipöytäkeskustelussa annetaan ymmärtää.
Brexit kumpusi halusta uskoa populistijohtajia ja halusta näyttää keskisormea rahvasta ilkkuvalle ”eliitille” jota myös EU edustaa.
Toinen suosittu tarina on juttu siitä, kuinka eron puolesta äänestäneet olisivat välittömästi alkaneet katua päätöstään. Heitä on löytynyt jokaisen brittimedian haastateltaviksi ja yksi katuvien määrää esittelevä kyselytutkimuskin on ehditty julkaista. Ailahtelevuus näin tärkeän äänestyksen kohdalla on mielenkiintoista, mutta jokseenkin merkityksetöntä sen rinnalla, että enemmistö briteistä edelleen seisoo vankasti Brexitin puolella, eikä ainakaan toistaiseksi halua toista kansanäänestystä.
Molemmat tarinat ovat tavattoman suosittuja. Kuten toimittaja Salla Vuorikoski arveli, juttuja luetaan ja jaetaan koska niihin halutaan uskoa.
**Totta kai erolla on briteille vakavia **taloudellisia seurauksia. Jep, heitä on myös johdettu harhaan. Ja ikävä kyllä liian monen äänestyspäätöstä motivoi rasismi.
Oikeamielisen päivittelyn lomassa kannattaa muistaa, että Brexit kumpusi myös turhautumisesta johtajiin, jotka eivät ole osanneet perustella työnsä tehtaalla menettäneille, miksi myös heidän pitäisi hurrata globalisaation, avoimen maahanmuuttopolitiikan tai Brysseliin siirtyneen päätösvallan puolesta. Populistit ovat tarttuneet tilaisuuteen kuten populistit aina: tarjoamalla monimutkaisiin taloudellisiin ongelmiin houkuttelevan yksinkertaisia ratkaisuja. Ja muualta tulleita syntipukeiksi.
**
Brexit kumpusi halusta uskoa** näitä populistijohtajia jahalusta näyttää keskisormea rahvasta ilkkuvalle ”eliitille” jota myös EU edustaa. Pääministeri Cameron tarjosi tähän mahdollisuuden ja siihen tartuttiin.
Tai: Tämä on se tarina mihin minä nyt uskon.
Sen sijaan olen varma siitä, että mitä suurempi osa suomalaisista kuittaa Brexitin sivistymättömien moukkien typeryytenä, sitä todennäköisempää on, että heräämme ”Fixit-krapulasta” joskus itsekin.