– Potsiuden ydin on, että kaikki ovat ulkomaalaisia, kun lähtevät kotimaastaan. Että kannattaa tutustua niihin toisenlaisiin tyyppeihin, ne voivat olla hyviä tyyppejä, vaikka ovat vähän erilaisia, selittää keräilijä Pentti Väistö.
Pentti Väistö on viettänyt kesiä sukulaistensa luona Tohmajärven Akkalassa lapsuudestaan saakka. Kun aikuisen työelämä vuonna 1987 toi Väistön Pohjois-Karjalaan Joensuuhun ja sanomalehti Karjalaiseen, piti aika pian keksiä pakinoitsijalle nimimerkki.
Potsi toi potsit
Mieleen tuli tohmajärveläislähtöinen kirjailija Maiju Lassila ja teos Tulitikkuja lainaamassa. Siinä seikkailevat Vatanen ja Ihalainen Joensuun kaupungissa, mukanaan kaupungille karkaava utelias potsi. Näin syntyi nimimerkki _Vatasen Potsi _ja pian Pentti Väistön työpisteelle alkoi vaeltaa potsihahmoja työkavereiden tuomana.
Ja aika pian Väistö alkoi kerätä niitä myös itse, hän samaistui potsiin ja kokee edelleen, että potsiuden edistäminen on yksi elämäntehtävä.
Sikaan samaistuva siansyöjä
Tähän voisi laittaa vaikka hymiön, sillä Väistö pitää myös sianlihan syömisestä. Ja tässä myös sananselitys: potsi on karjalankielestä lähtöisin oleva murresana, joka tarkoittaa sikaa.
– Potsi-sanaa ei tunneta kovin laajalti, mutta sitä tietoutta haluan levittää. Mielelläni samaistun siistiin, uteliaaseen ja viisaaseen eläimeen, se sopii toimittajalle, kertoo kaikkialta maailmasta potseja nyt jo lähes 30 vuoden ajan kerännyt Väistö.
Hän sanoo, ettei ole erityisesti haalinut potseja, vaan niitä on tullut hänen luokseen. Ja kuitenkin hän on teettänyt niitä maalareilla, veistäjillä ja keraamikoilla, näyttelyssä on siis niin matkamuistopotseja, kuin taidettakin. Sikahahmo seikkailee niin vaatetettuna kuin realistisen näköisenäkin. Kaikilla potseilla on nimet. Kauimpaa ovat saapuneet kuubalainen ja meksikolainen sika. Sekin on tärkeää, potseja on kaikkialta.
Päivät potsin takana
Potsipäivät on Tohmajärven pitäjäjuhla, jossa itse hahmoa on saanut hakea muualta kuin tapahtuman logosta. Kun Pentti Väistön potsikokoelma alkoi olla niin suuri, että osapiti pitää varastossa, hän heitti ajatuksen pysyvän potsinäyttelyn kokoamisesta Tohmajärven museoalueelle.
– Ja nyt tämä on täällä navetassa, upeassa näyttelytilassa. Olen hyvin onnellinen ja tyytyväinen, että potsit saivat pysyvän kodin Tohmajärveltä, jonne ne kuuluvat. Tänne voivat nyt kuntalaiset tuoda vieraitaan katsomaan millaisia potsit ovat. Olen luvannut kartuttaa kokoelmaa myös ainakin yhdellä potsilla vuodessa, kertoo näyttelyn isä venetsialainen karnevaalinaamio kasvoillaan.
Mikäs muu se naamari olisi kuin potsi.