Hyppää sisältöön
Artikkeli on yli 6 vuotta vanha

Suomalaiseen kartanokulttuuriin kuuluvat kummitustarinat – "Eihän se voi olla vain niin, ettei mitään olisi"

Aavetaloja ja ihmiskohtaloita -opas kertoo tarinoita suomalaisten rakennuksien kummituksista.

Ketäpä eivät kiinnostaisi kunnon kummitusjutut? Aiheesta kirjoittanut Mauri Karvonen osaa kertoa muun muassa, miksi Aleksanterin teatterin tyhjillä käytävillä kuuluu raskaita askelia tai kenen kasvot ilmestyvät Hovimäki-sarjasta tutun Brinkhallin kartanon lastenhuoneen ikkunaan.
Mikael Mikkonen
Avaa Yle-sovelluksessa

Suomalaiseen linna- ja kartanokulttuuriin kuuluvat erottamattomasti kummitustarinat. Tämä ilmenee tuoreesta oppaasta, joka kertoo kahdentoista suomalaisen rakennuksen kummituksista.

Kirjan on kirjoittanut Ylen aamu-tv:n vieraana ollut Mauri Karvonen. Usein aavetarinat ovat köyhän väestön kansanperinnettä.

Urajärven kartanon sisätilaa julkaisussa "Aavetaloja ja ihmiskohtaloita".
Urajärven kartanon sisätilaa julkaisussa "Aavetaloja ja ihmiskohtaloita". Kuva: Kustannusosakeyhtiö Nemo

– Suurimmassa osassa vanha kartanonherra kummittelee. Harvoin tulee juttuja vastaan, jossa köyhä maatyöläinen kummittelee jossain, Karvonen kertoo.

Lähteinä teoksessa on käytetty lehti- ja arkistoaineistoa sekä kirjoja ja haastatteluja. Lähdekritiikki on ollut tiukka, yhden tarinan perusteella kertomus ei ole päätynyt kirjaan.

Karvonen uskoo itsekin aaveisiin ja on niitä kertomansa mukaan myös kohdannut. Teoksessaan Karvonen etsii vastausta, miksi henget ovat jääneet kummittelemaan ihmisten keskuuteen.

– Olen satoja kohteita kiertänyt, kyllä siellä se 95 prosentissa varmasti on luonnolllinen selitys. Sitten on se viisi prosenttia, jolloin ainakaan itsellä ei ole järki laulanut, että mikä se selitys mahdollisesti on, Karvonen sanoo.

– Vuosisatoja on havaintoja tehty ympäri maailmaa, niin eihän se voi olla vain niin, ettei mitään olisi.

Louhisaaren kartanolinna
Louhisaaren kartanolinna Kuva: Kustannusosakeyhtiö Nemo

Suosittelemme sinulle