Aikamatka Kajaanin linnan historiaan alkaa takaperin kulkemalla. Linnan sillassa on apuna köysi, jossa on neljä solmua, yksi aina sataa vuotta kohden.
Yli satapäisen vierasjoukon linnan uumeniin johdattaa Kajaanin matkailuoppaat ry:n puheenjohtaja Ritva Kemppainen kreivitär Kristiina Brahen asussa.
– Kajaanin matkailuoppaat täytti tänä vuonna 40 vuotta, ja joka vuosi linnaa on esitelty, mutta ei näin lasten näkökannalta. Lapset ovat kiinnostuneita historiasta, mutta myös siitä aarteesta, mikä täällä linnassa on. Se on aina yllätys lapsille.
Täällä voi käydä uudelleen, kiertää ja tutkia kaikki kolkat.
Kirsi Mikkonen
– Lapset ovat hyvin aitoja, sieltä tulee ihmeellisiäkin kysymyksiä ja hauskoja juttuja. Joskus kysyin lapsilta, että mitä muuta linnassa oli kuin tykkejä. Vastaus oli, että kännykkä ja hammasharja, että pikkuisen erilaisia ajatukset ovat nykyajan lapsilla, Kemppainen jatkaa hymyillen.
"Jos vaikka kuningas sattuisi tulemaan"
Linnakierroksella on mukana myös linnan henkilökuntaa tärkeässä roolissa.
– God dag, god dag, linnan piika Hannele Taurovaara sanoo ja oikoo kreivittären puvun pitsikaulusta.
– Hannele puhuu vain ruotsia, hän auttaa minua ja katsoo, että kaikki lapset ovat kasassa eikä kukaan putoa jokeen tai kiipeä raunioille. Lapsia on niin paljon, eli turvallisuus ennen kaikkea. Linnan piika katsoo myös, että kreivittären vaatteet ovat kuosissa, Kemppainen kertoo nauraen.
Kierroksen aikana vieraat liikkuvat eri puolilla linnasaarta. Samalla Kemppainen esittelee linnan historiaa sen rakentamisesta alkaen sekä kertoo linnan huoneista ja niiden käyttötarkoituksesta, kuuluisista vangeista ja linnan tavoista.
– Opettelemme hoviniiauksen, jos vaikka kuningas sattuisi tulemaan paikalle, Kemppainen sanoo kreivitär Kristiina Brahena ja näyttää itse mallia.
"Se onkin ollut ruotsalainen"
Kajaanin keskustassa sijaistevasta linnasta on jäljellä vain rauniot. Linnasaari on monelle kajaanilaiselle tuttu näky, mutta sen historia voi olla vieras.
– Tästä ajaa kyllä usein ohi, mutta se on jäänyt käymättä. Nyt huomasin, että täällä on opastettu kierros, joten ajattelin, että se on lapsille varmasti mukava ja sattui vielä hyvä keli, kajaanilainen Kirsi Mikkonen kertoo.
Lapset ovat kiinnostuneita historiasta, mutta myös siitä aarteesta, mikä täällä linnassa on.
Ritva Kemppainen
Mikkonen tuli kierrokselle Ainon, Viivin ja Saanan kanssa. Lapsista Aino on käynyt linnanraunioilla kerran aikaisemmin, Viivi kaksi kertaa ja Saanalle vierailu oli ensimmäinen.
– En ensin edes tiennyt, että tämän nimi on ollut Kajaanin linna. Luulin koko ajan, että tämä on suomalainen linna, mutta se onkin ollut ruotsalainen, Saana pohtii ja jatkaa, että rakennus on kyllä hieno.
Myös Viivin mielestä linna on hieno. Aino puolestaan miettii sitä, miksi linna edes aikoinaan rakennettiin.
– Minun mielestä tämä on rakennettu ihan turhaan. Jos ne kerran tiesivät sen, että se tuhotaan, niidenhän piti vahtia sitä, Aino napauttaa.
Tuolla on se vankityrmän ikkuna, se oli hauska paikka.
Aino
Tyttöjen mielestä linnakierroksella oli hauskaa, vaikka ihmisiä olikin hieman liikaa.
– Minusta tämä oli tosi kiva kokemus. Harmi vain, että täällä on paljon väkeä, en aina kuullut kauheasti sitä, mitä sanottiin, Saana kertoo.
– Vankityrmä oli kiinni, se oli vähän ikävämpää sitten, Aino jatkaa.
Tarinat värittävät historiaa
Linnakierroksella tuodaan paikallista historiaa lapsille ja aikuisille tutuksi. Kirsi Mikkosen mielestä leikinomainen historian tunti oli mukava kokemus.
– Ehkä se tarttuu näin paremmin päähän myös lapsille. On kiva, että tänne pääsee tutustumaan opastetusti, sittenhän täällä voi käydä uudelleen, kiertää ja tutkia kaikki kolkat omalla ajalla, Mikkonen sanoo.
Kierroksen lopuksi lapset etsivät linnaan piilotettua aarretta.
– Se oli aluksi hauskaa, mutta se löytyi hirveän nopeasti. Me emme päässet alkuunkaan, se kesti vain pari sekuntia, niin se löytyi, Saana kertoo.
Luulin koko ajan, että tämä on suomalainen linna.
Saana
Ainosta aarteen etsiminen ei ollut hauskaa, koska hän lähti väärään suuntaan. Aino löysi linnasta kuitenkin jotain muuta ihmeteltävää.
– Tuolla on se vankityrmän ikkuna, se oli hauska paikka. Ensin ihmettelin, että mikä se on. Yritin katsoa sinne taskulampulla, mutta se ei onnistunut, se on niin pimeä paikka, Aino kertoo ja kipaisee tyttöjen kanssa tutkimaan linnaa uudelleen.