Rauniokoirina käytetään monen rotuisia koiria. Tärkeintä onkin koiran yksilöllinen ominaisuus. Koiran on oltava rohkea ja ketterä. Sen on pystyttävä kulkemaan hyvinkin vaikeissa paikoissa. Raunioilla kulkiessa koiran on myös tunnistettava, mistä se voi kulkea ja mitä raunion lohkareita pitää välttää. Tassutuntuman on oltava kohdallaan.
– Koiran pitää tassun alla tunnustella, onko tänne nyt turvallista mennä vai pitääkö mun kiertää tuolta. Siltä vaaditaan myös rohkeutta, mutta se ei saa olla uhkarohkea. Koirallakin pitää olla niin sanotusti järki päässä, kertoo rauniokoiria kouluttava kemiöläinen Annika Himanen.
Pahimmillaan etsintätyö saattaa kestää päiviä tai jopa viikkoja. Silloinkaan ei aina tulosta synny, jolloin koira ei ehkä saakaan sen etsimää palkkiota työstään.
– Jos me lähdemme keikalle, niin silloin ei puhuta muutamista päivistä, vaan puhutaan viikoista, kertoo Muhoksella rauniokoiraleiriä järjestävä Annika Himanen, joka kuuluu saksanpaimenkoiransa Konradin kanssa Suomen rauniokoirakoiden valmiusryhmään.
Työtä vaikeissa oloissa
Koiralle raunioissa kulkeminen on paljon muutakin kuin vain paikka, jossa on tavaraa sikin sokin. Se on myös hajujen kaaos, jossa koiran on opittava seuraamaan nimenomaan tehtävän kannalta tärkeitä hajuja, jotka voivat edetä aivan omia reittejään.
– Siellä saattaa olla menehtyneitä, ja mitä pitempään menee ja mitä vaikeammat olosuhteet ovat, sitä enemmän siellä alkaa levitä esimerkiksi mätänevän ruuan tai vainajien hajuja, kuvailee rauniokoirien kanssa pelastajana toimiva Jarno Keränen koiran kohtaamista haasteita.
Rauniokoiran kanssa toimijoiden on selvitettävä jo etukäteen kaikki asiat sen varalta, että lähtö tulee. On esimerkiksi pystyttävä irtautumaan keikalle vaikka työpaikalta.
– Jos on perhettä, niin sen pitää pärjätä reissun aikana. Ja jos kotona on vaikkapa toisia koiria, niiden hoito pitää pystyä järjestämään, kun ollaan reissussa, luettelee rauniokoiran ohjaajan omia haasteita Nina Pulli, joka kuuluu bordercollie Karkin kanssa Suomen valmiusryhmään.
Harrastajia eniten etelässä
Rauniopelastamiseen koulutettuja koiria ja niiden ohjaajia on eniten Etelä-Suomessa. Alan harrastus on kuitenkin lisääntymässä. Suomella on nykyisin valmiudessa neljä klassifioitua koirakkoa, joilla on mahdollisuus osallistua vaativiin etsintätehtäviin.
