Jäniksiä, karhuja, kauriita, kenguru, kurkia, joutsenia ja tiikereitä. Kaikki poikastensa kanssa. Pieksämäkeläisen Veikko Koukosen piha on täynnä eläimiä, perheellisiä eläimiä.
– En minä halua niistä mitään yksinäisiä erakkoja tehdä, Koukonen kertoo ja näyttää vieressä olevaa kurkiperhettä. Siinä kurkiemo opettaa poikastaan syömään suurta sammakkoa.
Koukonen ei jäänyt eläkkeellä toimettomaksi. Hän alkoi veistää eläimiä puusta.
Olemme molemmat eläintensuojelijoita.
Veikko Koukonen
– Aikaa oli niin hirveästi. Johonkin se täytyy tuhlata. Ja kun aikaa on, ajattelin että teen tämmöisiä, Koukonen kertoo.
Yhdessä Leila-vaimon kanssa Koukonen valitsee, mitä pihalle tulee. Eläimiä, tottakai, sillä molemmat ovat eläintenystäviä.
– Olemme oikeastaan eläintensuojelijoita. Emme tapa niitä, sääskiä korkeintaan. Eläimet saavat olla omillaan.
"Oravakin käyttää tätä siltaa"
Kolmella tasolla olevan pihan pohjalle on rakennettu lampi. Siinä on lumpeita ja ympärillä, mitäs muutakaan, monenlaisia eläimiä. Saukot kurkistelevat rantakaislikossa. Vastarannalla on amerikankurki ja hieman taaempana krokotiili ja alligaattori.
– Sen häntä heiluu, Koukonen kertoo ja potkaiseee maassa olevaa alligaattoria.
Lammen yllä on uusin työ. Vastavalmistuneen kaarisillan kädensijaa koristavat joutsenet, orava, rapu ja jousimies.
– Se on Leilan horoskooppi. Minä taas olen rapu. Oravan tein, koska sekin käyttää siltaa ja joutsenet siksi, että eräänä kesänä joutsenpariskunta laskeutui kylpemään lampeemme, Koukonen kertoo.
"Moni ohi ajava pysähtyy ne nähdessään, kääntyy ja peruttaa kuvaamaan"
Kolme tasoa ylempänä kohoaa eläinveistoksista korkein: 4,75-metrinen kirahvi. Koukosta naurattaa. Ei, hän ei noussut kirahvia tehdessään tikapuille.
– Se on kyllä ihan oikean kokoinen, mutta makuultaan sen tein. Vannesahalla, veitsellä ja kirveellä. Minä oon vannesahamiehiä, Veikko nauraa.
Myös suuren kirahvin vieressä on kirahvin poikanen. Molemmat on asemoitu katse taloa kohti, jotta pariskunta voi katsella niitä kotinsa ikkunasta. Kirahvien takapuoli on tiellepäin.
Olen vannesahamiehiä.
Veikko Koukonen
– Moni ohi ajava pysähtyy ne nähdessään, kääntyy ja peruttaa kuvaamaan, Koukonen kertoo.
Moni ei uskaltaudu Koukosten pihalle eläimiä katsomaan. Siksi Koukoset ovat päättäneet pitää avoimien ovien päiviä koko kesän. He pitävät vieraista.
– Pidämme myös kekkereitä. Kerrankin oli samalla kertaa 150 vierasta, Koukonen nauraa. Hän tosiaan nauraa paljon.
Karjalaissuku tunnettu käsityötaidoistaan 1700-luvulta asti
Kädentaidot tulevat Koukoselle verenperintönä. Karjalasta kotoisin olevan miehen suku on tunnettu käsityötaidoistaan jo 1700-luvulta lähtien.
Karjalan ajoilta tulee myös kiintymys eläimiin.
– Minä oon 6-vuotiaasta lähtien käynyt paimenessa. Siellä on ollut lehmiä, sikoja, lampaita, kaikenlaisia eläimiä ollut matkassa. Niin minä olen oppinut ja tutustunut eläimiin, Koukonen kertoo.
Eläkepäivien alettua eläinten oli aika palata Koukosen ympärille. Nyt niitä on pihamaalla jo 60.
– Minä haluan niitä kuvata ja muistaa. Ne on minun sydäntäni lähellä olevia juttuja. Ei minulla muuta ole kuin nämä eläimet ja tietysti tämä ihana vaimo.