Teknisesti GSM-verkko olisi voinut olla pystyssä jo vuonna 1986, uskoo Elisan kehitysjohtajan paikalta eläkkeelle viisi vuotta sitten jäänyt Pertti Vepsäläinen. Sama mies oli 1985 tyrmäämässä Helsingin puhelinyhdistyksen matkapuhelinverkon taajuushakemusta. Vepsäläinen oli nimittäin tuolloin vielä Posti- ja telehallituksen palveluksessa.
Suomessa oli monopoli. Helsingin puhelinyhdistys HPY haki 1985 NMT-900-taajuuksia omalle alueelleen. Posti- ja telehallitus vaati, että liikenneministeriö ei hakemusta hyväksyisi. Tilanne oli hankala. Suomen valtiollinen Tele oli yhtä aikaa sekä NMT-matkapuheluita ainoana Suomessa tarjoava operaattori että regulaattori.
Uusi teletoimintalaki tuli voimaan 1987. Se mahdollisti kilpailun kännykkäverkoissa ja monopoli alkoi murtua. Saman vuoden syksyllä Pertti Vepsäläinen vaihtoi leiriä ja siirtyi HPY:lle kehittämään langatonta liiketoimintaa. Sen seurauksena perustettiin seuraavana syksynä Radiolinja-puhelinoperaattori, jonka pääosakkaina oli HPY:n lisäksi suuryrityksiä ja pankkeja.
Toimilupatappelua kulisseissa
NMT-puhelimet olivat Suomessa suosittuja yrityskäytössä, mutta puhelut olivat kalliita. Kun NMT-450-taajuudet loppuivat, tuli NMT-900. HPY:llä oli 1985 vahva visio digitaalisesta verkosta, kun se samana vuonna haki toimilupaa.
Ensimmäinen GSM-verkko olisi Vepsäläisen mukaan ollut valmis jo vuoden 1986 loppuun mennessä, jos lupa olisi myönnetty. Tekniset valmiudet olivat olemassa, ja kokemuksia digitaalisista radioverkoista oli jo saatu. Nokia olisi varmasti saanut myös puhelimen aikaiseksi, jos tarvetta olisi ollut.
Monopolin murruttua alkoi kahden vuoden kinastelu radiotaajuuksista. Radiolinjalla ei ollut edes toimilupaa GSM-verkolle, kun se tilasi tammikuussa 1989 Nokialta 200 miljoonaa markkaa maksaneen verkon. Valtavan riskin ottanut Radiolinja uhosi laskevansa puhelujen hinnat puoleen, jos se saa toimiluvan.
Valtiollinen Tele ei ollut innostunut GSM-puheluista, mutta tilasi vuotta myöhemmin kuitenkin oman verkkonsa. Lokakuussa 1990 Radiolinja sai luvan.
Holkeri GSM:n kätilönä ja kummina
Harri Holkeri avasi maailman ensimmäisen GSM-verkon heinäkuun 1. päivänä 1991 soittamalla Tampereen apulaiskaupunginjohtaja Kaarina Suoniolle Nokia 6050 -autopuhelimella. Elisan museossa Helsingissä salkussa säilytettävä puhelin toimii edelleen, mutta siihen pitäisi askarella jättikokoinen SIM-kortti, jos sillä haluaisi soittaa.
Aivan ensimmäinen GSM-puhelu soitettiin kuitenkin jo maaliskuussa, kun HPY:n toimitusjohtaja Kurt Nordman soitti Puhelinlaitosten liiton toimitusjohtaja Arno Tanhuanpäälle verkon toimintaa testanneen koesoiton.
Holkerin valtaisaa julkisuutta saaneen kesäisen soiton jälkeen tuli hiljaista. Puhelimia ei heti ollut. Tyyppihyväksyntöjen saamisen kanssa oli ongelmia, mikä viivästytti puhelimien saamista markkinoille. Pertti Vepsäläinen muistelee, että ”jarrumiehiä" riitti. Se oli sitä eri maiden välistä teollisuuspolitiikkaa.
Maailman ensimmäinen GSM-tilaajaliittymä allekirjoitettiin tammikuussa 1992. Allekirjoittajana oli niin ikään Suomen edellinen pääministeri Holkeri.
Holkerin käyttämän Nokia 6050 -autopuhelimen massatuotanto alkoi myös tammikuussa 1992, mutta toimitukset asiakkailla alkoivat tyyppihyväksynnän saavuttua vasta kesällä. Elokuun lopussa 1992 Nokia oli jo saanut kymmeniä tuhansia tilauksia viidestä eri Euroopan maasta.
”Käsipuhelimille 80 prosenttia tulevista GSM-markkinoista”
Syyskuussa 1992 Nokia esitteli GSM-käsipuhelimen EMCOM-messuilla Saksan Essenissä. ”Käsipuhelinten osuus maailman matkapuhelinmarkkinoista nousee parin vuoden sisällä 80 prosenttiin”, ennusti Nokia Mobile Phonesin toimitusjohtaja Pekka Ala-Pietilä tuolloin lehdistötiedotteessa.
Samaan aikaan Nokia esitteli vielä Cityman 300 -NMT-puhelimen, johon oli saatavilla telefax-laite. GSM-puhelimien Nokia arvioi syksyllä 1992 puhuttelevan ehkä heitä, jotka haluaisivat käsipuhelimen autopuhelimen sijasta. Kaikki kun eivät istu aina autossa.
Uuteen 1011-malliin oli saatavilla myös lataava pöytäteline. Sellaista tarvittiinkin, sillä ensimmäisen GSM-kännykän akku oli käytännössä aina tyhjä.
”Tuokaa Gorba meille vaihdossa” raivostutti Telen
Radiolinja aloitti Suomessa valtaisan markkinointikampanjan. Slogan ”jotta suomalaiset voisivat puhua enemmän” tuli pian korvista. GSM oli hankala asia myös monille puhelinten myyjille. Kauppiaille oli kerrottava, että ensin pitää rakentaa ja laajentaa verkkoa, vasta sitten saadaan asiakkaita. Pikavoittoja ei tule.
NMT-900-puhelimet olivat vastikään siirtyneet värillisiin näyttöihin. Monilla kuluttajilla oli sen vuoksi melko tuore puhelin. Kansa pilkkasi GSM:n kuuluvuutta ja akun kestoa, mutta samalla oltiin kuitenkin kateellisia heille, joilla GSM jo oli.
Radiolinja sai Telen raivon partaalle keksimällä mainoskampanjan, jossa kansalaisia houkuteltiin tuomaan ”Gorba vaihdossa”. ”Gorba” oli Mobiran Cityman 900 -NMT-puhelin, jolla Neuvostoliiton johtaja Mihail Gorbatšov soitti Suomen vierailullaan lokakuussa 1989 kuuluisan puhelun Moskovaan.
Gorban tuojalle Radiolinja lupasi 200 markan alennuksen. Mainoksessa luki, että Radiolinja on NMT-900-puhelinten ”virallinen kierrätyspiste.” Ja siitä ainona NMT-puheluita tarjonnut Tele sitten raivostui.
Aku Ankkakin sai GSM-puhelimen
NMT-900:n tarina loppui Suomesta vuoden 2001 alussa. NMT-450-verkko oli auki pari vuotta myöhempään. Kummallakaan ei ollut enää juuri käyttäjiä 90-luvun lopulla, sillä GSM-puhelinten maailmanvalloitus tapahtui lopulta nopeammin ja rajummin kuin kukaan osasi ennustaa.
Pertti Vepsäläinen paljastaa, että Radiolinjalla oltiin jo 1993 aivan varmoja, että GSM lyö läpi. Seuraavana vuonna myyntivauhti kiihtyi, ja kun Nokia esitteli Communicator-mallinsa 1996, oli jo suurella osalla suomalaisista matkapuhelinomistajista GSM-kännykkä.
GSM-puhelinumerot olivat aivan alkuun nelinumeroisia. Lyhyistä numeroista tuli pian haluttuja, ja niistä maksettiin viisi ja myöhemmin jopa kuusi tuhatta markkaa. Radiolinjan tärkeimmät yhteistyökumppanit saivat lyhyen numeron vip-lahjana. Myös Pertti Vepsäläisellä oli aluksi lyhyt numero. Se kuitenkin myytiin maksuhaluiselle asiakkaalle, ja silloinen kehityspäällikkö joutui tyytymään vähemmän hienoon numeroon.
Eräs johtaja sai haalittua itselleen sen ehkä kaikkein halutuimman numeron 950 1234. Hänen tekstiviestilaatikkonsa täyttyi kuitenkin pian lapsellisista tekstiviesteistä, ja hän luopui numerosta. Selvisi, että Aku Ankka -lehdessä Akulla oli ollut tuo numero.
Juttua korjattu 25.7 klo 16.00: Harri Holkeri ei ollut enää pääministerinä 1.7.1991.