Tuuli Pitkänen opiskeli Arizonassa Yhdysvalloissa 1980-luvun puolivälissä. Siellä hän sai ensikokemuksen siitä, mitä tapahtuu pitkään ja paljon kannabista käyttäneille.
– Opiskelijoiden keskuudessa kannabiksen käyttö oli yleistä. Näin, millaista pysähtyneisyyttä jatkuva käyttö aiheuttaa. Kävin siellä neljä vuotta myöhemmin, ja ihmiset olivat edelleen samassa jamassa, hän muistelee.
Kokemus on määrittänyt Pitkäsen suhdetta päihteisiin. Hän korostaa "rakkauden ja välittämisen" tuovan pitkäaikaisia vaikutuksia. Kovien arvojen yleistyminen, joka näkyy muun muassa rangaistusten vaatimisena, huolestuttaa häntä.
– Ajattelu, jossa annetaan sakkolappu ja kuitataan asia hoidetuksi, ei pidemmän päälle toimi, hän sanoo.
Sakotus kannabiksen käytöstä voi olla jollekulle herätys, mutta A-klinikkasäätiön vanhempana tutkijana työskentelevän Pitkäsen näkemys on, ettei sakko auta. Jos kannabiksen käyttörangaistuksesta luovuttaisiin, olisi tehtävä selväksi, mihin päätös perustuu. Lainsäädännön on elettävä, mutta sen on perustuttava hyvään valmisteluun, kansainväliseen kokemukseen ja tieteellisiin tuloksiin sovellettuna suomalaiseen kulttuuriin, Pitkänen listaa.
– Lisäksi olisi pidettävä huoli, että asia esitettäisiin julkisuudessa oikein. Muuten lopputuloksena voi olla menetetty ikäluokka, Pitkänen pohtii.
Vaikka kannabiksen käytöstä ei rangaistaisi, ei se kuitenkaan olisi laillista. Pitkäsen mukaan on vielä liian aikaista tehdä johtopäätöksiä kokemuksista, joita on kerätty Yhdysvaltain osavaltioissa, jotka ovat hyväksyneet kannabiksen käytön.
"Ensimmäinen työpaikka on taattava"
Pitkänen luopuisi kannabiksen käytöstä sakottamisesta ja takaisi jokaiselle ensimmäisen työpaikan.
– 16-vuotias lapseni pääsi jäätelömyyjäksi ja huomaan hänen kasvaneen valtavasti, Pitkänen kertoo.
Lapsensa aikuistumista seuratessaan hän mietti kaduilla aikaansa viettäviä nuoria. Jos esimerkiksi kunta kertoo palkkaavansa kesätöihin "parhaat hakijat", kuinka kaikki voivat saada työkokemusta? Työpaikat saavat nuoresta pitäen ne, joilla on joku tuuppimassa eteenpäin elämässä.
Samaan aikaan kunnat säästävät päihdehoidosta. Pitkänen nostaa esille esimerkiksi huumehoitojen kilpailutukset, joiden vuoksi hoidon järjestäjä voi vaihtua taajaan. Pysyvyys olisi hoidettaville ihmisille tärkeintä.
Ennen alkoholistit olivat jo iäkkäitä ihmisiä, jotka olivat menettäneet kaiken. Nyt hoidetaan nuoria ihmisiä, joilla ei ole koskaan ollut mitään.
Tuuli Pitkänen
– Monille ne ovat elämän ainoita ihmissuhteita. Ennen alkoholistit olivat jo iäkkäitä ihmisiä, jotka olivat menettäneet kaiken. Nyt hoidetaan nuoria ihmisiä, joilla ei ole koskaan ollut mitään. Miten heidät kiinnitetään yhteiskuntaan, Pitkänen kysyy.
Hän on miettinyt paljon ihmisten vapaa-ajan viettotapoja. Ne muotoutuvat nuoruudessa ja ovat kovin pysyviä. Jos nuorena elämässä keskeistä on mielialojen muuttaminen päihteillä, se on sitä myöhemminkin, Pitkänen totesi väitöskirjassaan.
Työssäkäyvä pelkää hakea apua
Pitkästä huolestuttaa, että kannabiksen kokeilusta vaikuttaa tulleen nuorille jonkinlainen aikuistumisriitti. Nykynuoret juovat alkoholia ja polttavat tupakkaa vähemmän kuin aiemmat sukupolvet, mutta kannabiksen käyttö yleistyy. Alkoholista ja tupakasta kyllä valistetaan, mutta tietävätkö nuoret kannabiksesta riittävästi, Pitkänen kysyy.
Kannabis on harvoin diagnosoitu syy hakeutua hoitoon. A-klinikkasäätiöllä on hoitopaikkoja parillakymmenellä paikkakunnalla eri puolilla Suomea. Vuosittain sen apua käyttää noin 25 000 ihmistä. A-klinikoiden asiakkaista suuri osa on alkoholisteja, jotka eivät käytä mitään muita päihteitä. Lisäksi apua tarvitsevat ne, jotka käyttävät useita päihteitä. Monesti he ovat käyttäneet myös kannabista.
– Sivistyneessä yhteiskunnassa on oltava keinoja auttaa, Pitkänen painottaa.
Nuoret ja työelämässä olevat ongelmaiset pelkäävät hakea apua, hän kertoo. Työterveyslääkärin puheille ei uskalleta mennä, sillä pelätään esimerkiksi työpaikan menettämistä.
Jos päihdeongelma on kehittynyt kymmenen vuoden aikana, ei tilanne korjaannu viikossa.
Tuuli Pitkänen
– Sitten ongelmat kasvavat niin suuriksi, että ihminen tosiaan menettää työnsä ja perheensä – ja hakee sitten apua.
Olipa kyse mistä tahansa päihdeongelmasta, suomalaiset hakevat apua liian myöhään. Ongelma on myös se, että kunnat ovat valmiita maksamaan hoidoista liian myöhään ja liian lyhyen hoitojakson verran.
– Jos päihdeongelma on kehittynyt kymmenen vuoden aikana, ei tilanne korjaannu viikossa, Pitkänen antaa esimerkin.
"Lapseni kokeili kannabista, mitä tehdä?"
Mitä vanhemman sitten kannattaa tehdä, jos hänelle selviää, että hänen lapsensa on kokeillut kannabista? Parasta on keskustella asiallisesti, sitten kun lapsi ei ole huumeen vaikutuksen alaisena, Pitkänen sanoo.
Ellei itse pysty puhumaan lapsen kanssa, kannattaa miettiä, kenellä aikuisella on häneen yhteys. Jos lapsen ja vanhemman välit ovat lukossa, kannattaa ottaa yhteyttä sosiaalitoimeen.
– Vaikka moni pelkää ottaa yhteyttä sinnekin, Pitkänen kuvailee.
A-klinikkasäätiön nuorisoasemia on Espoossa, Tampereella ja Turussa. Niistä nuoret ja heidän läheisensä voivat hakea apua päihde- ja riippuvuusongelmiin mutta myös muihin nuoruusikään liittyviin kriiseihin.
Lapsiensa kanssa Pitkänen on pohtinut sitä, että huumeet vaikuttavat eri ihmisiin eri tavoin. Päihdetyötä tekevä äiti painottaa lapsilleen, ettei kannata kokeilla, sillä ei voi tietää, miten päihteet vaikuttavat juuri sinuun.
– Raukkaparat ovat kuulleet aiheesta liian paljon, Pitkänen kuvailee päihdetyötä tekevän ihmisen lapsen arkea ja naurahtaa.