Jaana Kapari-Jatta puhuu tuoreesta Harry Potter and the Cursed Child -teoksesta nyt jo luottavaisin mielin ja ihailevin sanankääntein.
– Sain kirjan ensimmäisen kerran käsiini maanantaina ja nyt olen lukenut sen kynän kanssa kerran kokonaan ja kerran puoleenväliin. Kyllä siitä hyvä tulee, se on oikeasti hieno teos, Kapari-Jatta sanoo.
Vielä jokunen viikko sitten tilanne oli täysin toinen. Uusi kirja on muodoltaan näytelmä, ja se sijoittuu 19 vuotta myöhempään aikaan kuin varsinaisen kirjasarjan viimeinen osa. Kirjoittajakaan ei ole yksin vanha tuttu J. K. Rowling, joten syitä oudoksumiseen oli paljon.
Myös näytelmämuoto jännitti kääntäjää etukäteen, koska näytelmän kääntäminen poikkeaa olennaisesti tutusta romaanin kääntämisestä.
– Pitää ajatella paljon niitä rivinvälejä. Kun ihminen sanoo jotain, mitä muuta siellä mielessä on? Mitä se sanoo? Miksi se sanoo? Mihin se johtaa? Puhuuko se totta? Repliikkiä kääntäessä näitä pitää tietysti aina miettiä, mutta nyt ei saa tukea siitä muusta ympärillä olevasta tekstistä, kun sitä ei ole.
Ahdistavan kireä aikataulu
Tällä kertaa käännöstyössä on vielä yksi ylimääräinen jännitystekijä, eli aikataulu, joka on määritelty poikkeuksellisen tiukaksi. Kirja ilmestyy suomeksi jo 8. marraskuuta.
Tämä tarkoittaa, että Kapari-Jatan pitää lokakuun alkupäivinä palauttaa ensimmäinen versio kustannustoimittajalle. Ja viimeistään lokakuun puolivälissä työ on pois kääntäjän käsistä.
– Aluksi se tuntui lähes mahdottomalta ajatukselta, Kapari-Jatta kertoo.
Hän kuitenkin ymmärsi, että avaintekijöitä onnistumiseen on kaksi: osaava tukijoukko ja huolellinen ennakkovalmistautuminen. Käännöstyön aikana Kapari-Jatalla on käytössään assistentti sekä tuttu kustannustoimittaja.
Urakkaan hän valmistautui jo hyvissä ajoin lukemalla muuta näytelmäkirjallisuutta sekä vanhoja Potter-kirjoja, jotka eivät olleet enää aktiivisessa lähimuistissa. Myös istumalihakset joutuvat käännöstyössä koville.
– Olen käynyt personal trainerilla, ja käyn edelleenkin, jotta jaksan istua, Kapari-Jatta nauraa.
Aikaa täytyi järjestää myös laittamalla kaikki muut työt tauolle kääntämisen ajaksi.
Paperit kulkevat mukana kaikkialle
Mittavan projektin aloittamiseen ei liity varsinaisia rutiineja tai taikoja, mutta jotain pientä kuitenkin.
– Mun on jostain syystä aina ensin kirjoitettava kirjailijan nimi, kirjan nimi ja sitten siihen alle: suomentanut Jaana Kapari-Jatta. Sillä mä tavallaan annan itselleni luvan, että nyt saan suomentaa tämän.
Yleensä käännöstöissä Kapari-Jatan päivärytmi vaihtelee paljon, mutta nyt aikataulu on niin tiukka, että täytyy olla kurinalainen. Se ei kuitenkaan tarkoita kliinistä työympäristöä tai tiukkoja kahdeksasta neljään -työaikoja.
– Aloitan heti aamusta herättyäni. Sitten teen jotain pientä välissä ja sitten taas käännän. Vedän koko päivän läpi tällä systeemillä. Siinä on korkeintaan tunnin tauko välissä ja niitäkään ei ole monta.
Kun projekti on päällä, käännöspaperit seuraavat mukana joka paikkaan.
– Suuren osan työstä olen tehnyt tässä kaupan edustalla tuoleilla. Kotona ollessani olen istunut jo varmaan kaikilla tuoleilla. Vaihdan paikkaa koko ajan. Kun tämä työ on meneillään, paperit ovat mukana joka paikassa.
Puolet vuodesta Afrikassa
Loviisan Laivasillalla vanhojen suola-aittojen edustalla istuskeleva Kapari-Jatta vaikuttaa olevan luontaisessa ympäristössään. Hän on asunut Loviisassa jo 15 vuotta. Yhdessä suola-aitassa sijaitsee "pieni iloinen kesäkauppa", kuten hän itse Karamaloo-liikettään kuvailee.
Neljä kuukautta vuodessa auki oleva kauppa on afrikkalaisen taiteen, käsityön ja vaatteiden erikoisliike. Kapari-Jatta ostaa tuotteet eri puolilta Afrikkaa, jossa hän tapaa myös asua noin puolet vuodesta.
– Tunnen kaikki tekijät. Tarkoitus on näyttää, millaista hienoa ja laadukasta käsityötä ja taidetta Afrikassa tehdään. Ei tämä kultakaivos ole, mutta ei sen tarvitsekaan olla. Mullahan on kaksi ammattia, joista kumpikaan ei ole sitä.
