Saamenmaan laajuinen tavaramerkki, trademark, voisi olla ratkaisu niin kutsuttuihin feikkisaamentuotteisiin, kuten epäaitoihin neljäntuulenlakkeihin.
Tätä mieltä on Tromssan yliopiston juridisen tiedekunnan väitöskirjatutkija Jacob R. Adams.
Hän puhui Pohjois-Norjassa järjestetyn Márkomeannu-festivaalin saamenkäsityöoikeusseminaarissa heinäkuun lopussa.
Seminaarissa Adams toi esille, että tavaramerkkiosaamista voisi käyttää alkuperäiskansaoikeuksien suojelemiseen.
Festivaalit nostivat saamelaiskulttuurin hyväksikäytön agendalleen
Márkomeannu-festivaali on usean vuoden ajan pitänyt yllä keskustelua epäaidoista saamelaistuotteista, joita myydään muun muassa matkamuistoina. Viime vuonna festivaali kielsi matkamuistona myytävät neljäntuulenlakit.
Tänä vuonna sekä Márkomeannu että toinen Norjassa järjestettävä alkuperäiskansojen festivaali Riddu Riđđu järjestivät aiheesta laajat akateemiset keskustelut.
Lähtökohtana oli epäaito neljäntuulenlakki. Siitä on tullut lähes symboli Suomessa harjoitettavalle saamelaiskulttuurin hyväksikäytölle, sanoi toinen seminaaripuhuja Marie Kvernmo.
Ongelma: Turisteille ei ole apuneuvoja ostopäätöksiin
Turistien on täysin mahdotonta erottaa epäaidot tuotteet aidoista saamelaistuotteista, sanoo väitöskirjatutkija Jacob R. Adams.
– Syynä on se, että ei ole olemassa vahvoja kaupallisia mekanismeja, jotka voisivat osoittaa turisteille välittömästi sen, mitkä markkinoilla olevista tuotteista ovat aitoja ja mitkä eivät.
Jacob R. Adamsilla on pitkä kokemus tavaramerkkijuristina USA:ssa. Nyt hän toimii tutkijana Tromssan yliopistossa Norjassa ja valmistelee väitöskirjaa, joka käsittelee tavaramerkkijuridiikkaa.
Adamsin mielestä on suuri ongelma, että saamelaistuotteista kiinnostuneille turisteille ei ole ostopäätöstä varten apuneuvoja.
– On paljon turisteja, jotka vierailevat Saamenmaassa, Rovaniemellä tai Tromssassa, mutta heillä ei ole saamelaiskulttuurin tuntemusta. Heillä ei ole esimerkiksi saamelaisia ystäviä, joita he voisivat konsultoida ostopäätöstä tehdessään, kuten itse teen, kun olen ostamassa saamelaisia tuotteita, sanoo Adams.
Ratkaisuehdotuksena tavaramerkki, jolla erottaa saamelainen tuote ei-saamelaisesta
Jacob R. Adamsin mielestä tämän ongelman voisi helposti ratkaista tietynlaisella tavaramerkillä.
Hän uskoo, että turistit ostaisivat saamelaisia tuotteita ja jättäisivät epäaidot hyllylle, jos vain tietäisivät mitä valita.
– Koko Saamenmaan kattava tavaramerkki takaisi, ei sen enempää kuin, että tietty tuote on saamelainen. Tavaramerkki tekisi eron saamelaisen ja ei-saamelaisen tuotteen välille, Adams sanoo.
Sámi Duodji -merkki on tae aidosta saamelaiskäsityöstä
Saamenmaassa on ollut vuosikymmeniä käytössä Sámi Duodji -merkki, joka on tae aidosta saamelaiskäsityöstä.
Merkki on yhteispohjoismainen ja sitä hallinnoi Saamelaisneuvosto. Sámi Duodji -merkin merkitys on melko moninainen. Merkki kertoo ostajalle muun muassa, että
tuotteen on tehnyt saamelainen, jolla on saamenkäsityön koulutus tai kokemusta alalta,
tuote on saamen käsityötä tai uudenmallinen tuote, joka on kehitetty perinteiden mukaisesti ja perinteisistä materiaaleista
ja että tuote täyttää tietyt laatuvaatimukset.
Saamelaisneuvosto on parhaillaan uudistamassa Sámi Duodji -merkin sääntöjä.
"Uuden tavaramerkin ei tarvitsisi ottaa kantaa laatukysymyksiin"
Väitöskirjatutkija Jacob R. Adams sanoo, että hänen ajattelemansa tapaisen tavaramerkin ei tarvitsisi edes ottaa kantaa laatukysymyksiin tai siihen onko kyseessä käsintehty saamenkäsityö.
Juuri tämä olisikin ero Sámi Duodji -merkkiin.
– Ajattelemani tavaramerkki tekisi yhden erittäin yksinkertaisen eron ja kertoisi mitkä tavarat ovat saamelaisia. Uskon, että turistit valitsisivat saamelaiset tuotteet ja feikkituotteet poistuisivat markkinoilta luonnollisesti, Adams sanoo.
Syyksi tähän yksinkertaiseen rajaukseen – saamelainen tuote tai ei-saamelainen tuote – Adams sanoo sen, että on hyvin vaikeaa määritellä mikä on oikeaa saamenkäsityötä eli duodjia, miten sen laatu määritellään ja esimerkiksi kuinka paljon perinteisten saamenkäsitöiden tekemisessä saa käyttää koneita ja teollisesti valmistettuja materiaaleja.
Fordin tuntee jo muotoilusta
Jacob R. Adams kertoo, että tavaramerkeissä on pohjimmiltaan kyse siitä, että niillä suojataan sitä mistä jokin on peräisin.
– Minun mielestäni tavaramerkki voi suojata myös identiteettiä, esimerkiksi Ford-automerkin tai minkä tahansa suuryrityksen identiteettiä.
Adamsin mielestä tavaramerkit eivät kuitenkaan rajoitu vain suuryrityksiin.
– Tavaramerkkejä voi soveltaa myös moniin muihin asioihin. Ajatus on, että jonkin tuntomerkin perusteella voi päätellä välittömästi mistä jokin tulee.
Adams kutsuu tällaisia tuntomerkkejä indikaattoreiksi.
– Tällainen indikaattori voi olla tavaramerkki. Jokin muoto, väri tai kuviokin voi potentiaalisesti olla tavaramerkki. Esimerkiksi, vaikka Fordista ottaisi brändimerkin pois, niin jo auton muotoilusta tuntee, että kyseessä on Ford-merkkinen auto.
Adams kertoo, että työssään hän soveltaa tavaramerkkiajattelua alkuperäiskansojen tavaroihin.
– Etsiin niistä tällaisia indikaattoreita ja tavaramerkkejä, joita voitaisiin suojata.
Mitä yhteistä on Tobleronella ja Kautokeinon saamenpuvulla?
Márkomeannun seminaarissa Adams rinnasti Toblerone-suklaan ja Kautokeinon mallisen saamenpuvun. Tässä tullaan siihen, miten tavaramerkkiosaamista voitaisiin käyttää alkuperäiskansaoikeuksien suojelemiseen.
– Tällä esimerkillä halusin näyttää, että eräissä tapauksissa tavaramerkki ja tuote ovat yksi ja sama. Ne ovat erottamattomat. Jos Toblerone-suklaan sulattaa, niin se menettää tavaramerkkinsä. Suklaalta katoaa sen identiteetti.
Adams muistuttaa, että itse asiassa vain Tobleronea tekevä yritys voi myydä pyramidinmuotoista suklaata.
– Jos joku muu alkaisi tuottaa pyramidisuklaata, niin hän olisi varastamassa Tobleronen identiteetin.
Tämä ajattelutavan Adams laajentaa alkuperäiskansojen tuotteisiin, kuten Kautokeinon saamenpukuun, joka on turismissa eniten hyödynnetty saamenpukumalli.
Adamsin mielestä Kautokeinon puku saattaakin olla yksi esimerkki alkuperäiskansatuotteista, joissa tavaramarkki ja tuote ovat erottamattomia.
– Tietysti kuka tahansa voi tietysti tehdä paidan, jakun tai tunikan. Mutta sitä ei voi muotoilla ja koristella samalla tavalla kuin Kautokeinon saamenpuvua, koska se tuo välittömästi ihmisten mieleen saamelaiset. Tai näin asian ainakin pitäisi mennä, Adams sanoo.