Rion uudistetun satama-alueen väkivilinässä navigoi poninhäntäpäinen Pedro Garcia kännykkäkamera valmiina. Hän hakee tilannetta, joka vangitsisi tyypillisen riolaisen hetken. Hän pysähtyy vain harvoin, pelkästään silloin kun tietää varmasti taikovansa taidetta.
– Vaikea sanoa olenko kuvaaja vai en, Pedro Garcia sanoo.
– Tykkään kävellä kaupungilla. Sen sijaan että maalaisin sen mitä näen, otan kännykän esiin ja tallennan kaiken, millä on minulle jokin merkitys.
Siitä on jo yli neljä vuotta, kun Pedro alkoi räpsiä kännykkäkamerallaan kuvia riolaisista. Kaikki alkoi karnevaaleista. Pedro oli pukeutunut niihin erään saippuaoopperaklassikon naisia metsästäväksi valokuvaajaksi.
Hän huomasi, että hänen ottamistaan kuvista paistoi tietty huumorilla höystetty estetiikka. Hän päätti ryhtyä käyttämään taiteilijanimenään portugalinkielistä versiota Cartiê-Bressão valokuvaajalegenda Henri Cartier-Bressonista ja ryhtyi nimeämään otoksiaan ranskaksi, käyttäen Googlen käännöspalvelinta.
– Aivan kuten latina sopii lajien kuvaukseen biologiassa, on ranskan kieli paras mahdollinen arkisten tapahtumien kuvaukseen, Cartiê-Bressãona kuvapalvelu Instagramiin kuviaan julkaiseva Pedro Garcia toteaa.
Riolaiset terveen kapinallisia
Löytääkseen kuvankauniin kotikaupunkinsa perusolemuksen, piti entisen graafisen suunnittelijan asua kahdeksan vuotta ulkomailla. Muutettuaan Lontoosta Buenos Airesin kautta takaisin Rio de Janeiroon, Cartiê-Bressão oppi etsimään kaupungille ominaisia piirteitä.
Rannat ovat hänen mielestään Rion kaupungin rinnakkainen todellisuus.
Pidän siitä onnellisuuden takaamiseksi hyödynnetystä kapinallisuudesta, joka on Rio de Janeirolle niin tavanomaista.
Pedro Garcia
Asukkaat kokoontuvat seurustelemaan, urheilemaan, opiskelemaan ja työskentelemään paratiisinomaisella näkymällä siunattuun kaupungin eteläosaan. Lukuisien uimarantakuvien lisäksi Pedro on kuvannut muun muassa karnevaalihumua ja kadulla työskenteleviä, elämään tyypillisesti leikkisästi suhtautuvia riolaisia.
– Pidän siitä onnellisuuden takaamiseksi hyödynnetystä kapinallisuudesta, joka on Rio de Janeirolle niin tavanomaista, Pedro Garcia sanoo.
Hiljattain avatun Huomisen museon (Museu do Amanhã) edessä kaupungin satama-alueella Mikki ja Minni Hiiri vetävät puoleensa innostuneita lapsia. Vanhemmat kuvaavat jälkikasvuaan väärennettyjen sarjakuvahahmojen kanssa samalla kuin Pedro eli Cartiê-Bressão tarkentaa kännykällään olioiden takaa.
– Tässä kuvassa minua kiehtoo se, että Mikkiä ja Minniä käytetään ilman Disneyn lupaa. Selviytymiskamppailu on käynnissä täällä vahvempana kuin rikkaissa valtioissa. Sitä kuvaa esimerkiksi myös se, että Brasilia rikkoi aidslääkkeiden patentin. Jos seuraisimme rikkaiden maiden asettamia sääntöjä, kuolisimme, Pedro Garcia selventää latinalaisamerikkalaista plagiointikulttuuria.
Instagramista kirjaksi
Huomattavan somesuosion saaneet kuvat ilmestyivät hiljattain kirjana.
Pedro Garcian täytyi metsästää kuvaamiaan henkilöitä kuukausia saadakseen näiltä luvan kirjaa varten. Se oli erityisen haasteellista, koska suurin osa kuvista on otettu julkisissa tiloissa taivasalla.
– Riolaiset eivät tykkää sulkeutua sisätiloihin, Pedro Garcia sanoo.
– He hyödyntävät mielellään kaupungin maantiedettä ja hyvää säätä.
Olympialaisten aikana kuvaaja on lisäillyt Instagramiin useita kuvia kisahuuman vallanneista riolaisista. Häntä mietityttää, mitä kaupungille ja sen sliipatulle ulkonäölle mahtaa tapahtua kun kisat loppuvat.
– Olemme eläneet viimeisen vuosikymmenen odottaen ensin jalkapallon MM-kisoja ja sitten olympialaisia. Kisojen jälkeen yksi aikakausi tulee päätökseen. Vaipuukohan kriisin vaivaama maamme aivan unholaan?
