Kuloveden selkä aukeaa vanhan rautatiesillan toisella puolella. Ollaan varsinaisella kalastajien herkkupaikalla, Siuronkosken partaalla. Rannassa oleva kieltotaulu kertoo, että mato-onginta on tässä paikassa kielletty.
– Se tulee ihan kalastuslaista, joka kieltää mato-onkimisen vaelluskalapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikoissa, valistaa Kuljun yhteisen vesialueen osakaskunnan hoitokunnan puheenjohtaja Jukka Pulakka.
Kirjolohet istutetaan tänne pyyntikokoisina. Ne on tarkoitettu ihmisten saaliksi ja ruuaksi, ei leikkikaluiksi.
Jukka Pulakka
– Eikä mato-onkijoita juuri näykään. Kyllä tässä on parissakymmenessä vuodessa kansa jo valistunut.
Tuoreempi kielto Nokian Siuronkoskella koskee urheilukalastajien suosimaa "catch and release" (c&r) eli "pyydystä ja päästä" -kalastusta. Se päätettiin lopettaa Siuronkoskella kokonaan.
– Totta kai alamittaiset ja rauhoitetut kalalajit pitää vapauttaa. Mutta kirjolohen osalta tämä on "istuta ja ongi" -kalastuspaikka, Pulakka sanoo.
– Kirjolohet istutetaan tänne pyyntikokoisina. Ne on tarkoitettu ihmisten saaliksi ja ruuaksi, ei leikkikaluiksi.
Kiellon taustalla ovat huonot kokemukset. Istutuksen jälkeen kirjolohta pyydettiin ja päästettiin vapaaksi todella paljon.
– Kaloja väsyteltiin tappiin saakka ihan vain leikin vuoksi. Ja sitten niitä oli seuraavana päivänä tuossa voimalaitoksen välpässä kuolleena useita kappaleita aina, Pulakka muistelee.
– Kaikkein pahimmillaan ilmiö oli kesäkuumalla. Silloin kala ei kestä tällaista rasitusta.
Siuronkoskessa kuolleet kalat on helppo huomata juuri siksi, että ne ajatuvat voimalaitoksen välppään. Monessa muussa kalapaikassa ilmiötä ei huomata ja kuolleet kalat häviävät rapujen ruuaksi.
Pyydystä ja päästä -kiellon jälkeen kuolleita kaloja ei ole enää näkynyt.
– Kaikki ovat olleet tyytyväisiä, Pulakka summaa.
– Iskuhalukkaita kirjolohia riittää istutuksesta nyt saaliiksi pitemmäksi aikaa.