Valtiovarainministeriö pääsi kerrankin yllättämään iloisesti, kun ensi vuoden talousarvioesityksessä lainauskorvaukseen suunnitellaan roimaa korotusta. Suomessa on maksettu vajaan kymmenen vuoden ajan lainauskorvausta kirjailijoille lainojen perusteella. Summat ovat olleet hyvin pieniä, mutta pikkuhiljaa pottia on kasvatettu.
Nyt luvassa on lähes kaksinkertainen summa, jos valtiovarainministeriön esitys menee läpi. Tänä vuonna määräraha oli 8,4 miljoonaa euroa, mutta ensi vuonna kirjastojen lainoista maksettava korvaus olisi kaikkiaan 15,6 miljoonaa euroa.
– Tämä merkitsee hyvin paljon kirjailijoille, koska meidän tulot ovat pieninä murusina, ja niitä murusia tulee monesta eri suunnasta. Vaikka summat eivät ole suuria, tämä on iso parannus, iloitsee kirjailijoiden tekijänoikeusjärjestön Sanaston puheenjohtaja kirjailija Virpi Hämeen-Anttila.
Kirja-ala on kampanjoinut sinnikkäästi lainauskorvauksen puolesta, jotta se nousisi Pohjoismaiselle tasolle. Viime vuosina poliittista tahtoa asian parantamiseksi on löytynyt ja vihdoin valtiovarainministeriö esitti korvauksen korottamista. Ennen lopullista päätöstä, esityksen täytyy mennä vielä läpi eduskunnassa.
– Uskon, että esitys menee läpi. Poliittinen tuki on ollut niin kattava. Tämä on ihan hieno asia Suomen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi. Voisi sanoa, että tietynlainen kunnianosoitus suomalaiselle kirjallisuudelle, sanoo Hämeen-Anttila.
Pohjoismainen taso on tavoitettu
Lainauskorvauksen tie on ollut Suomessa kivikkoinen. Kun muissa Pohjoismaissa korvausta on maksettu jo 50-luvulta lähtien, Suomessa se otettiin käyttöön vasta vuonna 2007. Silloinkin EU:n piti patistaa Suomea, sillä lainauskorvaus kuuluu direktiiveihin.
– Nyt kun summa on pohjoismaisella tasolla, päämäärä on tavoitettu. Enää ei tarvitse hävetä, kertoo asian puolesta ahkerasti lobannut Hämeen-Anttila.
Nykyään kirjan tekijä saa 16 senttiä per laina. Kun potti kasvaa, myös korvaussumma nousee. Huimaa korotusta ei kuitenkaan ole luvassa, sillä korvauksen saajien määrä kasvaa, kun opetus- ja tutkimuskirjastot pääsevät myös tuen piiriin. Nykyään korvausta saa noin kuusi tuhatta kirjailijaa ja kääntäjää. Tiedekirjailijoita arvioidaan tulevan mukaan muutama tuhat.
– Vihdoin ja viimein oppi- ja tietokirjailijat pääsevät tasa-arvoiseen asemaan tässä järjestelmässä. Kurssikirjoja juuri lainataan, ei osteta, korostaa Tietokirjailijoiden toiminnanjohtaja Jukka-Pekka Pietiäinen.
Lastenkirjailijat saavat eniten korvauksia
Suuria summia lainauskorvauksilla ei tienaa. Viime vuonna lainauskorvausten keskiarvo oli 870 euroa. Vain 30 kirjailijaa tienasi lainauskorvauksilla yli 20 000 euroa. Suuri osa kirjailijoista saa vain alle 50 euroa.
– Voisi kuvitella, että suosikkikirjailijat Sofi Oksanen ja Jari Tervo saisivat paljon korvauksia, mutta asia ei ole niin. Eniten tienaavat kirjailijat, joilla on hyvin laaja tuotanto. Kärkisijoilla ovat lastenkirjailijat ja kääntäjät, koska lapset ovat ahkeria kirjastonkäyttäjiä. On hienoa, että lastenkirjallisuus saa näin tukea. Hyöty menee oikeaan osoitteeseen, iloitsee Hämeen-Anttila.
Lainauskorvaus on kirjailijoiden tekijänoikeuskorvausta ja ikään kuin hyvitystä menetetystä myynnistä. Jotta korvaus nousisi yli tuhannen euron, täytyy lainoja olla noin 6250.
– Korvaus ei ole mikään armopala, vaan se on korvausta tehdystä työstä, korostaa Hämeen-Anttila.
Korvauksia voi hakea myös ulkomailta
Lainauskorvauksia ei makseta automaattisesti, vaan niitä täytyy hakea. Myös ulkomailta voi saada korvauksia, jos viitsii hakea.
– Ulkomailta voi toki hakea korvauksia, mutta summat vaihtelevat maittain. Lisäksi kääntäjälle menee aina osa summasta.
Suomessa kääntäjät saavat puolet eli 8 senttiä lainauksesta. Ulkomaille valuu vain vähän korvauksia, sillä vain muutamat yksittäiset kirjailijat ovat hakeneet niitä.
– Suomalaiset suosivat kotimaista kirjallisuutta ja se näkyy vahvasti myös kirjastojen lainauksissa, toteaa Hämeen-Anttila hyvillään.