Savijoki virtaa sameana halki varsinaissuomalaisen maiseman Aurassa, Liedossa ja Paimiossa. Se yhtyy Aurajokeen Liedossa, ja vesien mukanaan kuljettamat ravinteet päätyvät aikanaan rehevöittämään Saaristomerta.
Joen pituus on noin 28 kilometriä ja koko joen valuma-alueen pinta-ala 130,50 km².
Helsingin yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen SAVE-hankkeessa Savijoen valuma-alueen pelloille tuodaan lannoitetehdas Yaran Siilinjärven tehtailta tonneittain kipsiä. Sen on aiemmissa tutkimuksissa (siirryt toiseen palveluun) todettu sitovan itseensä sekä liuennutta että maaperään sitoutunutta fosforia. Kipsi vähentää myös peltojen eroosiota eli kiintoaineen kulkeutumista vesistöön.
– Olemme arvioineet sekä Syken että Helsingin yliopiston malleilla, että laajamittainen kipsikäsittely savipelloilla, Saaristomeren valuma-alueella, voisi vähentää vuotuista fosforikuormaa jopa sata tonnia. Määrän voi odottaa parantavan selvästi erityisesti Saaristomeren rannikkovesien tilaa, sillä yhdyskuntien typpikuormaa on vastikään vähennetty EU:n yhdyskuntajätevesidirektiivin mukaisesti, sanoo Helsingin yliopiston professori Markku Ollikainen.
Myös Suomenlahden valuma-alueella on Ollikaisen mukaan mahdollisuus vähentää kuormitusta merkittävästi.
– Saisimme Suomesta todella hienon esimerkin myös muille Itämeren maille. Kenties kipsikonseptia voitaisiin viedä vaikkapa Puolaan, arvioi Ollikainen.
Tavoitteena onkin kerätä kolmivuotisen hankkeen aikana tuloksia siitä, miten kipsiä voitaisiin käyttää koko Etelä-Suomessa. Kipsin levitys haluttaisiin myös ympäristötukien piiriin, jolloin se korvattaisiin viljelijöille.
Savijoen alueen viljelijät innokkaasti mukana
Savijoen keskivaiheilla käsitellään kipsillä 1 550 hehtaarin peltoalue sekä seurataan vaikutuksia valumaveden laatuun ja peltojen ravinnetilaan. Kokeiluun lähti mukaan 55 viljelijää eli yli puolet alueen viljelijöistä. Joillekin hanke ei sopinut viljelyteknisistä syistä, esimerkiksi pitkäaikaisen nurmiviljelyn takia.
Pilottihankkeeseen osallistuvat viljelijät eivät joudu maksamaan kipsikäsittelystä, sillä nyt kerätään tietoa, miten noin neljän tonnin levitys hehtaaria kohden tehoaa.
– Jos joutuisi itse kustantamaan kipsin, niin pelkkä 40 tonnin kuorman rahtaaminen Siilinjärveltä Lietoon tekisi tuhat euroa eli 25 euroa tonnilta, arvioi viljelijä Otto Hyssälä.
Naapurissa asuva sukulaismies Martti Hyssälä lähti myös innolla mukaan kokeiluun, sillä kipsikäsittely vaikuttaa monella tavalla.
– Tässä parannetaan maan laatua. Mukana tulee myös rikkiä. Ja kun maan kemiallista tasapainoa korjataan, sen muokkautuvuudenkin pitäisi jatkossa parantua. Ympäristöhyötyjen lisäksi on myös viljelyteknisiä hyötyjä, pohtii Martti Hyssälä.
Kipsiä on tarkoitus levittää tänä syksynä sadonkorjuun jälkeen 4 000 kiloa hehtaarille. Jos säät estävät sen, niin sitten keväällä. Vaikutus kestää neljästä viiteen vuotta.
Fosforikuormituksen ja eroosion oletetaan merkittävästi vähentyvän, jonka seurauksena Savijoessa virtaava vesi kirkastuu ja joen virkistysarvo kohoaa. Sama voidaan saavuttaa Saaristomerellä, jos peltojen kipsikäsittely laajennetaan alueen jokien valuma-alueille.
Koska kipsi sisältää kalsiumia, se ei sovellu peltomaille, joilla kalsiumpitoisuus suhteessa muihin maan kationeihin eli magnesiumiin, kaliumiin ja natriumiin on jo korkea. Kipsi ei laske satotasoja, mutta voi joissakin tilanteissa jopa lisätä niitä. Toisaalta kipsi voi vähentää sadon seleenipitoisuuksia.
Kiertotalouden mallihanke
Kolmivuotinen SAVE kuuluu hallituksen ravinteiden kierrätystä ja vesistöjen suojelua edistäviin kärkihankkeisiin.
Savijoki valittiin kipsipilotin kohteeksi, sillä sen valuma-alueella on paljon savimailla sijaitsevia peltoja. Ei kuitenkaan järviä, jotka olisivat voineet kärsiä kipsin sulfaatista.
Savijoen yläosalla on seurattu pitkään veden laatua ja määrää. Tämä mahdollisti sen, että kipsin levitysalueelle saatiin vastaavanlainen vertailualue, jolla kipsiä ei käytetä.
Tutkimushankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja, professori Markku Ollikainen on toiveikas. Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että kipsin levittäminen pelloille vähentää vesistön fosforikuormitusta jopa kolmanneksen ilman, että sato kärsii siitä lainkaan. Samea jokivesikin kirkastuisi.
– Kiintoainetta on vähemmän ja kumpaakin fosforimuotoa on vähemmän. Kaikki nämä kolmehan sameuttavat vettä, eli siis vesi on kirkkaampaa käsittelyn jälkeen, sanoo professori Markku Ollikainen Savijoen tilasta.
Viljelijöiden kokemusten ja tutkimustulosten pohjalta voidaan tehdä jatkosuunnitelmia kipsin laajemmalle käytölle. Kipsin vaikutus alkaa heti sen liuettua maaperään, ja se kestää useita vuosia.
Muut kemikaalit myös kiikarissa
Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Petri Ekholm esittelee Savijoen veden tutkimuslaitteita Parmaharjun hyppyrimäen kupeessa. Aurinkopaneelista voimansa saava mittalaitteisto lähettää säännöllisesti tiedot jokiveden fosforipitoisuuksista.
Rapumertaa muistuttavassa pyydyksessä on keräimiä, joihin tarttuvat pelloilta veteen liuenneet kemikaalit, kuten torjunta-aineet. Erityisesti kiinnostaa glyfosaatti.
– Kipsillähän pyritään nimenomaan vähentämään fosforia, mutta fosfori esiintyy anionina. Myös glyfosaatti on anioni, eli teorian mukaan kipsi saattaisi vähentää myös glyfosaatin huuhtoutumista, sanoo Petri Ekholm.
Glyfosaatti on kiistelty rikkakasvimyrkky, jonka käyttöön on hiljattain tullut rajoituksia. Myös Euroopan unionissa pohditaan parhaillaan glyfosaatin käytön sallittavuutta, koska aineen epäillään kulkeutuvan viljelmiltä ihmisiin ja aiheuttavan syöpää.
–Sitä ei ole selvitetty, mutta tämän SAVE-hankkeen aikana siitäkin saadaan parempi tieto, miettii erikoistutkija Petri Ekholm.
