– Arvaas kuinka paljon minä täytän seuraavaksi, kysyy mikkeliläisessä vanhainkodissa asuva Elli Salo.
Hän on vanhempi kuin itsenäinen Suomi. 100-vuotispäiviä vietetään jo helmikuussa. Millä mielin hän odottaa suurta päivää?
– Ei sillä oo väliä, Salo nauraa kädellään ilmaan.
Pitkän iän salaisuus löytyy voimistelusta.
– Ainakin minä luulen, että syy on voimistelussa. Kun minä katselen muita asukkaita, niin ei ne nouse sängystä samalla tavalla, Salo aprikoi.
Voimistelun Salo aloitti jo kouluaikoina. Silloin Ellin liikuntanumero oli 10. Lopulta voimistelusta tuli Salon ammatti. Hän kiersi sirkusten mukana ympäri maailmaa. Nähdyksi tulivat kaikki mantereet Australiaa lukuun ottamatta.
Miten sirkus tuli Salon elämään?
Elli syntyi vuonna 1917 Ryttylässä. Hän oli 15-vuotias, kun sirkus tuli kylään.
– Tyttöystävän kanssa oltiin siellä sirkusnäytöksessä. Illalla kun käveltiin kotiin Ryttylän raittia, niin kaksi sirkuksen voimistelijapoikaa tuli meitä vastaan. Kun ne pääsivät meidän kohdalle, niin ne teki täyskäännöksen ja lähtivät kävelemään meidän rinnalla. Sillä lailla sitä tutustuttiin. Siinä kun selkisi, että minä olen voimistelija niin rupesi kirjeet kulkemaan meidän välillä. Ja kun kevät tuli, Niilo hommasi minut sirkukseen, missä se itse oli. Ja siitä se alkoi, meidän yhteinen elämämme.
Niilon ja Ellin yhteistä elämää kesti 40 vuotta, aina Niilon kuolemaan asti.
.
Ennen sitä pariskunta tuli tunnetuksi ympäri maailmaa "”Aerial Finns” eli ”Ilmasuomalaiset”-voimistelijakaksikkona.
– Me oltiin Niilon kanssa Suomen paras pari, Niilo oli miehistä ja minä naisista paras, Salo virnistää.
Ilmasuomalaiset voimistelivat ympäri maailmaa
Molemmilla Saloilla oli omat numeronsa. Lisäksi oli myös yhteisiä liikkeitä. Kumpikin oli hyvässä kunnossa, Elli pystyi jopa kannattelemaan miestään niskansa varassa.
– Yksi oli tämä, kun minä riipun renkaista, niska toisessa ja jalat toisessa. Niilo riippuu mun käsistä ja tekee etuvaakaa, Salo kertoo.
Harjoittelemista se vaati.
– Niskakin kehittyy kun sitä treenaa. Sitä treenataan siten että lisätään painoa koko ajan, siis samoin kuin muitakin lihaksia, 99-vuotias Salo selvittää.
Niilo teki voimistelunäytöksiä myös lentokoneen päällä ja siivillä. Hän myös kiipeili seisomaan käsillään lipputangon nokkaan ja riippumaan niskastaan juuri Suomeen rakennettujen sähkötolppien päälle.
– Ei jännittänyt, se oli meidän työtä.
Salon henkilökohtainen numero tapahtui heiluvalla rautalangalla. Siellä hän teki erilaisia liikkeitä. Sitäkään ei Salon mukaan kukaan muu nainen ole Suomessa tehnyt. Numeron lopuksi Salo soitti aina mandoliniia.
Se oli elämää se.
Elli Salo
– Sitä minä olen soittanut ihan pennusta asti.
Vieläkin?
– Oi, kyllä. Kunhan vain kappale on tuttu, niin soitan mitä vain, Salo nauraa ja nostaa mandoliinin viereiseltä pöydältä syliinsä. Löytyy tuttu kappale. Laulamme Päivänsädettä ja menninkäistä ja Elli Laulaa, soittaa ja nauraa lopuksi.
Salo nauraa paljon. Muistot hymyilyttävät häntä edelleen.
– Juu. Ja sitten toi pitää muistoja yllä kun joku hoitaja pisti seinään kiinni noi. Ne on eri puolilta maapalloa, Salo kertoo ja osoittaa seinällä riippuvia lautasia ja viuhkoja. Niitä on Meksikosta, Italiasta, Egyptistä, Israelista, Brasiliasta ja Kiinasta.
– Se oli elämää se.