Norjalaisen Fridtjof Nansenin instituutin tutkimuksen mukaan vuosi sitten alkanut pakolaisten tulo itärajalla Norjaan ja Suomeen ei ollut Venäjän juonittelua. Aleksanteri-instituutin johtajan Markku Kivisen mukaan tuore tutkimus vaikuttaa tärkeältä puheenvuorolta pakolaiskriisiin liittyvässä keskustelussa.
Kaikki ei ole hybridivaikuttamista, eikä kaikissa asioissa ole myöskään intressit vastakkain.
Markku Kivinen
Kivinen on raportin kanssa samoilla linjoilla. Spekuloinnit Venäjän ylätason poliittisista päätöksistä eivät näytä tutkimuksen valossa lainkaan uskottavilta.
– Meillä on taipumusta ajatella usein Venäjästä niin, että siellä on yksi mies, josta kaikki riippuu ja että kaikki päätöksenteko ja toiminta tapahtuu vaan yhdeltä tasolta, mutta niinhän se ei ole.
– Ja sitten jos ajatellaan Venäjän poliittista intressiä, niin tässä kyseenalaistuu se ajatus, että Venäjän puolelta tässä olisi kysymys jostain suuresta poliittisesta projektista, jonka tarkoituksena olisi horjuttaa Norjan tai vastaavasti Suomen tasapainoa, Kivinen sanoo.
Kivisen mukaan tutkimuksen perusviesti on se, että kannattaa katsoa myös muita toimijoita ja ihan arkisia asioita, ennen kuin ryhdytään luomaan suuria poliittisia visioita ja salaliittoteorioita.
– Lennokkaat ylätason selitykset eivät aina pidä paikkaansa, eikä kaikki ole hybridivaikuttamista, eikä kaikissa asioissa ole myöskään intressit vastakkain. Nämä kaikki pitäisi pitää mielessä ja järki kasassa tällaisten uusien asioiden kanssa.
Analysointi silti tärkeää
Kivinen pitää silti tärkeänä, että nykyisessä verkkomaailmassa analysoidaan myös mahdollista hybridivaikuttamista.
– Mutta sen laajentaminen selittämään kaikkea on ihan aivan yhtä harhaista kuin se, että kuvitellaan kaiken riippuvan Putinista ja että kaikki on aina yksiselitteisesti edes Venäjän intressissä, Kivinen muistuttaa.
Kivinen sanoo, että Suomen kannalta saavutettu tulos oli hyvä.
– Siinä päästiin yhteiseen ymmärrykseen siitä, miten tällainen asia pystytään hoitamaan pois päiväjärjestyksestä. Sen esittäminen jonkinlaisena Venäjän projektina on pikkuisen kummallinen ajatuskuvio. Ikään kuin me itse emme olisi lainkaan toimijoita, eikä pystyttäisi vaikuttamaan omiin asioihin. Ei nyt ruveta avuttomammiksi, kuin mitä oikeasti ollaan.