Arkeologiset löydöt todistavat, että koira on ollut ihmisen paras kaveri ainakin 15 000 vuoden ajan. Ehkä kauemminkin, mutta siitä ei ole varmuutta. Kun geeniteknologia on tullut avuksi koiran historian tutkimiseeen, uusia ulottuvuuksia paljastuu jatkuvasti. Oxfordin yliopiston professori Greger Larson johtaa kansainvälistä tutkijaryhmää, jonka tavoitteena on ratkaista koirien alkuperään ja kesyyntymiseen liittyviä kysymyksiä ainutlaatuisen tutkimusaineiston ja uusien tutkimusmetodien avulla.
Kuka kesytti koiran?
Mutta milloin esi-isämme päättivät ottaa koiran kumppanikseen, siitä tutkijat kiistelevät. Larsonin ryhmän tutkimusten mukaan kesyyntyminen tapahtui noin 12 000 vuotta sitten Itä-Aasiassa mutta ehkä jo aiemmin Euroopassa.
Koirien kesyyntymisen syytä tai miten se tapahtui ei vielä tarkalleen tiedetä. Ihan tarkkaa paikkaakin vasta kartoitetaan. Johtivatko muuttuneet sääolot siihen vai mikä sai eläimet ja ihmiset lähentymään toisiaan?
– Miksi koirat kesyyntyivät, ei ehkä ole oikea kysymys. Pitäisi enemmän miettiä, miten se tapahtui. Ihmisillä ei varmaankaan ollut selvää tavoitetta saada harmaasudet kesyyntymään, vaan kaikki tapahtui hiljalleen suotuisten vaiheitten jälkeen, arvelee Greger Larson.
Sekä sudet että ihmiset hyötyivät toisistaan jollain tavalla ja kumppanuus syntyi. Greger Larson maalailee pilke silmäkulmassaan, että tuskin esivanhempamme miettivät, että tuosta kun kesytän suden, niin lopulta tuloksena on taskuun mahtuva chihuahua.
Koiria on tutkittu kauan, mutta vielä on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Greger Larson, Oxfordin yliopiston professori
– Ensimmäiset luulöydöt olivat noin 12 000 vuoden takaa Itä-Aasiasta, Euroopasta 14 000-15 000 vuotta vanhoja, mutta niiden väliseltä alueelta vain 8 000 vuoden takaa. Näiden havaintojen perusteella kesyyntymistä tapahtui kahdessa paikassa eri aikaan, sanoo Suomessa luennoinut Larson Yle Uutisten haastattelussa.
Geeniperimän tutkimus apuna
Geenilöydöt tukevat käsitystä koirien kahdesta alkukodista. Sekä Greger Larsonin että muiden tutkimusryhmien mukaan eurooppalainen alkukoira kuitenkin syrjaytyi, kun 4 500 vuotta sitten Aasiasta vyöryi kansainvaellus Eurooppaan omat koirat mukanaan.
Tätä teoriaa he nyt testaavat yhä uudelleen tutkimalla tuhansia muinaisia koirien ja susien luunäytteitä ja niiden sisältämää DNA:ta. Joka tapauksessa geenitiedon ja arkeologisten löytöjen yhdistämisellä päästään lähemmäs selvyyttä koirien alkuperästä.
– Toivottavasti löydämme vastauksia. Laitamme valtavasti aikaa ja rahaa tutkiaksemme yli 5 000 vanhaa koirien ja susien luuta. Selvitämme niiden koostumusta ja kallojen sekä hampaiden eroja, professori kertoo.
Koirien geenitutkimus avaakin uusia näkökulmia lajin kehitykseen, mutta paljon on vielä selvittämättä.
– Koiria on tutkittu kauan, mutta vielä on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Pääsemme nyt hitaasti pohtimaan oikeita kysymyksiä ja analysoimaan keskeisiä tekijöitä aineistoista. Toivon todella, että tarkempia tuloksia on tarjolla jopa vuoden kuluttua.
Koiran ja ihmisen välillä luja luottamus
Sekä kesyyntyvät sudet että ihmiset hyötyivät toistensa seurasta, joten liitto vahvistui hiljalleen.
Jos vertaa 15 000 takaista alkukoiraa nykyisiin, niin paljon yhteistä ei ole. Koiria on nyt kymmeniä eri rotuja, jotka poikkeavat toisistaan niin koon, ulkomuodon kuin turkkinsa paksuuden suhteen. Professori Larson nostaa kuitenkin yhden muuttumattoman seikan esiin.
– Yhteinen tekijä on läheinen suhde ihmiseen, luottamus puolin ja toisin.
– Tiedämme nyt, että koira kesyyntyi harmaasusista ja on ollut ihmisen kotieläimenä kauemmin kuin mikään muu eläin, sanoo professori Greger Larson.
Meni tuhansia vuosia ennenkuin vuohet, lampaat ja naudat ilmestyivät ihmisten lähipiiriin.