Sinut on käännytetty

”Sinulla on mahdollisuus siirtyä turvallisesti ja laillisesti Bagdadiin asumaan”, todetaan Maahanmuuttovirastolta juuri saamassasi kielteisessä turvapaikkapäätöksessä.

Bagdadiin? Et tunne Irakin pääkaupungista ketään.

Olet kotoisin Ramadista, jossa Isiksen rekrytoijat uhkailivat sinua.

Ramadi on liian vaarallinen kotiinpaluuseen, siitä olette Maahanmuuttoviraston kanssa samaa mieltä.

Saamasi päätös ei kuitenkaan vielä ole lainvoimainen ja valtio kustantaa sinulle oikeudellista apua.

Valittaminen ei tuottanut tulosta. Kielteinen turvapaikkapäätöksesi on lainvoimainen.

Nyt olet poliisin maastapoistamispuhuttelussa.

Mietit, olisiko tilanne toinen, jos lakimiehesi olisi voinut valmistella valitusta huolellisemmin.

Syyskuussa voimaan tulleen lakimuutoksen vuoksi avustajallasi oli tähän aikaa vain kolme viikkoa.

”Sinulla on 30 päivää aikaa poistua maasta vapaaehtoisesti. Sen jälkeen oleskelusi Suomessa on laitonta”, poliisi sanoo.

Illalla soitat vanhemmillesi neuvoa varten. He jäivät Turkkiin, kun sinä lähdit ylittämään Välimerta.

”Setäsi on edelleen Ramadissa, mutta siellä on vaarallista. Suomessa ainakin henkesi on turvassa”, sanoo isäsi.

Tapaat tuttavasi kotona irakilaisen, joka tarjoaa sinulle töitä ravintolastaan.

Se tarkoittaa pimeitä töitä, mutta raha on tarpeen.

Vastaanottokeskuksen porttien sulkeuduttua et saa enää vastaanottorahaa, ja nyt nukut kaverisi lattialla.

Muistat lakimiehesi väittäneen, että ulkomaalainen voi hakea Suomessa toimeentulotukea, vaikkei hänellä olisi oleskelulupaa.

Voiko se olla mahdollista, vai joutuuko viranomaisten kanssa vain hankaluuksiin?

Jollain on kuitenkin elettävä.

Poliisi tekee ratsian ravintolaan, jossa työskentelet. He sanovat suorittavansa ulkomaalaisvalvontaa ja kysyvät kaikilta oleskelulupaa.

Sitä sinulla ei ole. Sinulla ei myöskään ole passia mukanasi.

”Laiton maassaolo on ulkomaalaislain rikkomus”, poliisit sanovat. Mietit pakenemista.

Olet matkalla siivouskeikalle supermarkettiin, kun poliisi pysäyttää sinut Rautatieasemalla.

Pimeä työ siivousfirmassa oli otettava vastaan, sillä kaupunki ei myöntänyt sinulle toimeentulotukea.

Valitit päätöksestä, mutta oikeuden ratkaisuun menee kuukausia.

Nyt edessäsi on ulkomaalaisvalvontaa tekevä poliisi, joka kysyy oleskelulupaa.

Sellaista sinulla ei ole.

”Laiton maassaolo on ulkomaalaislain rikkomus”, poliisit sanovat.

Mietit pakenemista.

Poliisi antoi sinulle sakon ulkomaalaislain rikkomisesta.

Et tiedä mitä tapahtuu, jos et maksa sitä.

Eihän sinua voida karkottaa Irakiin.

Et halua rikkoa lakia, mutta elääkseen on tehtävä töitä, ja sinulla ei ole siihen oikeutta.

Poliisi tarjoaa jälleen kerran vaihtoehdon: ”Jos palaat Irakiin vapaaehtoisesti, voit hakea matkaan rahallista avustusta.”

Metsälän säilöönottokeskus on kuin vankila, ikkunoiden kaltereita myöten.

Jouduit tänne, koska olet maassa luvatta ja pakoyrityksesi vuoksi poliisi epäilee sinun vastustelevan maastapoistoa.

”Älä huoli, ne päästävät sinut kohta”, sanoo irakilainen huonetoverisi Amir.

Sinua ei voida pakottaa lentokoneeseen, sillä Irak ei ota vastaan Suomesta väkisin palautettuja.

Amir sen sijaan käännytetään Ruotsiin, sillä hän oli hakenut sieltä turvapaikkaa ennen Suomeen tuloaan.

Suomi tai Ruotsi, väliäkö sillä paperittomalle?

Poliisi tarjoaa vaihtoehtoa: ”Jos palaat Irakiin vapaaehtoisesti, voit hakea matkaan rahallista avustusta.”

Istut sohvalla kaksiossa, jossa asut kahden muun paperittoman kanssa.

Huonopalkkaisimmat hanttihommat riittävät juuri ja juuri elämiseen.

Sinulla on kuumetta ja vatsakipuja, etkä tiedä mistä se johtuu.

Terveyskeskuksessa sanottiin, että paperiton on oikeutettu julkiseen terveydenhoitoon vain kiireellisessä tapauksessa.

Mietit päivittäin paluuta Irakiin, tai muuttamista muualle Eurooppaan.

Katsot kännykästäsi uutisia ja muistelet juttua, jota jaettiin Irakin sosiaalisessa mediassa syksyllä 2015.

Siinä kerrottiin ihmeellisestä maasta, jonka pääministerikin lupasi kotinsa turvapaikanhakijoille.

Pitkä pakomatkasi Irakista lähestyy lähtöruutuaan. Kone laskeutuu Bagdadiin.

Et tunne pääkaupungista ketään. Se on erittäin huono asia epävakaassa maassa, jossa ihmiset luottavat ennen kaikkea sukuunsa ja ystäviinsä.

Suurin osa bagdadilaisista on shiiamuslimeja, mutta siellä pitäisi olla kaltaisellesi sunnille turvallisia sunniasuinalueita.

Sata kilometriä pääkaupungista länteen on kotikaupunkisi Ramadi.

Kaupunki on sotimisen jäljiltä raunioina, mutta setäsi asuu kuulemma siellä edelleen.

Yrität soittaa hänelle ja serkullesi, mutta puhelin ei vastaa.

Otat lentokentältä taksin kohti Mansouria, yhtä Bagdadin sunnikaupunginosista. Autosi pysäytetään tarkastuspisteellä Mansourin rajalla.

”Kuka sinä olet? Kuka on takuumiehesi”, sinulta kysytään.

Kaupungissa on ollut viime vuosina paljon terrori-iskuja. Et ole kotoisin Bagdadista ja sinuun ei luoteta.

Tarvitsisit paikallisen ”sponsorin”, joka menisi takuuseen siitä, ettet ole esimerkiksi Isiksen soluttautuja.

Aseistettu miesjoukko pysäyttää autosi tarkastuspisteellä matkalla Ramadiin.

Shiiamiliisit kysyvät henkilöllisyystodistustasi.

He päättelevät nimestäsi sinun olevan sunni ja sävy synkkenee.

Kun Isis vuonna 2014 lähestyi Bagdadia, kaduilta pestattiin kaikennäköistä porukkaa turvaamaan kaupunkia.

Sinua puhuttelevat miehet eivät vaikuta miltään valiojoukolta.

Uhittelun jälkeen miehet vievät lopulta vain rahasi ja päästävät sinut jatkamaan matkaa.

Harkitset uudelleen Ramadiin menoa. Kaupunki ei enää ole Isisin hallussa, mutta turvallinen paikka se ei ole.

Ehkä et ole ensi kerralla näin onnekas.

Bagdadissa räjähti taas.

Tällä kertaa kuulit räjähdyksen Mansouriin asti.

Pääsit asuinalueelle lopulta lahjomalla oikean viranomaisen, ja nyt säästösi alkavat olla lopussa.

Sinua ei tunneta ja sinuun ei luoteta.

Se tekee liikkumisesta ja etenkin töiden hankkimisesta vaikeaa.

Sinun on etsittävä käsiisi sukulaisia, jotka voivat auttaa sinua.

Paluusi Bagdadiin tyssäsi kaupungin rajalla olevaan tarkastuspisteeseen.

Kaltaisiasi kodittomia ei päästetä pääkaupunkiin ilman paikallista ”sponsoria”, joka menisi takuuseen siitä, ettet ole esimerkiksi Isiksen soluttautuja.

Nyt tuijotat taksin ikkunasta aavekaupunkia, joka joskus oli kotikaupunkisi Ramadi.

Ohitat käryävän autonraadon, kaupunki on täynnä räjähtämättömiä pommeja.

Kotitaloosi et edes uskalla mennä, sitä paitsi vanhempasi pakenivat Turkkiin jo vuosi sitten.

Löydät setäsi talon, mutta siellä asuu joku muu.

Soittaminen ei auta, ehkä puhelinnumero on vaihtunut.

Sinun on löydettävä tuttuja kasvoja selviytyäksesi.

Sinun on vaikea tunnistaa raunioituneita kortteleita paikoiksi, joissa vietit lapsuutesi.

Ohitat käryävän autonraadon, kaupunki on täynnä räjähtämättömiä pommeja.

Kotitaloosi et edes uskalla mennä, sitä paitsi vanhempasi pakenivat Turkkiin jo vuosi sitten.

Löydät setäsi talon, mutta siellä asuu joku muu.

Soittaminen ei auta, ehkä puhelinnumero on vaihtunut.

Et ole vieläkään saanut yhteyttä serkkuusi Facebookissa.

Päätöksesi palata Ramadiin alkaa tuntua typerältä.

”Oliko talomme Ramadissa vielä pystyssä”, kysyy isäsi kännykän ruudulla.

Vanhempasi näyttävät puhelu puhelulta väsyneemmiltä.

Turkki ei sijoita irakilaisia pakolaisleireihin.

Vanhempasi ja siskosi perhe asuvat vaatimattomassa asunnossa Istanbulin lähiössä, jossa on paljon irakilaisia paperittomia.

Heidän luokseen pääsy ei ole yksinkertaista, sillä Euroopan pyynnöstä Turkki on sulkenut rajojaan.

Keväästä lähtien irakilaiset ovat tarvinneet Turkkiin viisumin, ja niiden saaminen ei kuulemma ole yksinkertaista.

Toinen ratkaisu on ylittää raja maitse, ilman lupaa. Se on erittäin vaarallista.

Saat viimein yhteyden tuntemiisi ihmisiin Facebookissa.

Toinen heistä on serkkusi.

Hän, setäsi ja tätisi ovat Amiriyat Fallujassa, pakolaisleirillä Fallujan kaupungin eteläpuolella.

He vaikuttavat uupuneilta, mutta sanovat silti ottavansa sinut mielellään telttaansa.

Toinen kontaktisi on työkaverisi Ramadissa.

Hän asuu kaupungin laitamilla, väliaikaisessa majoituksessa.

Hän voisi ottaa sinut kämppäkaverikseen.

Vuosi sitten pakenit onnistuneesti terroristeja ja sotaa maailman turvallisimpaan maahan.

Nyt olet matkalla kohti vaaraa, jota alun perin lähdit karkuun: Pohjois-Irakia, ja Isiksen edelleen hallussaan pitämiä alueita.

Näet auton ikkunasta tuhansittain ihmisiä, jotka kulkevat idästä länteen.

He ovat pakolaisia Mosulista ja muista kaupungeista, joita vallataan nyt takaisin Isikseltä.

Irakissa on 3,5 miljoonaa pakolaista ja määrä vain kasvaa.

Pakomatkanne pituus lasketaan jo vuosissa, eikä loppua näy.

On liian kuuma liikkua. Ulkona on lähes 50 astetta ja talossasi ei ole peitettäviä ikkunoita, sähköstä tai ilmastoinnista puhumattakaan.

Kotisi on nyt keskeneräinen rakennus Ramadin liepeillä.

Bagdadissa ei ollut mahdollisuutta hankkia elantoa.

Viisumihakemuksesi Turkkiin hylättiin.

Seuraava aika suurlähetystön haastatteluun on kuukausien päästä.

Elät satunnaisilla töillä ja kansalaisjärjestöjen ruoka-avulla.

Kaltaisiasi on paljon: Irakissa on 3,5 miljoonaa maan sisäistä pakolaista.

Lisää pakolaisia virtaa nyt Pohjois-Irakista.

Kuulemma Mosulia vallataan Isikseltä.

Pakomatkasi pituus lasketaan jo vuosissa. Matkan loppua ei näy.

Täytät kanisteria avustusjärjestön vesitankista.

Vedenhakureissu on raskas suoritus lähes 50 asteen helteillä.

Amiriyat Fallujan pakolaisleirillä on pulaa suojasta, lääkkeistä, joskus ruoasta ja puhtaasta vedestäkin.

Teltassasi asuu sinun lisäksesi setäsi, ja kahden serkkusi perheet.

Asiat voisivat olla huonomminkin.

Osa pakolaisista nukkuu taivasalla, sillä kaikille ei riitä telttoja.

Monet ovat kotoisin Fallujasta, jonka Isis valtasi vuonna 2014.

Heidän tarinansa ovat karmeita.

Falluja on vallattu takaisin Isikseltä, mutta kukaan ei vielä palaa kaupunkiin.

Ramadiin jotkut jo palaavat.

Ehkä sinäkin vielä joskus, jos turvallisuustilanne paranee.

Odotat pakomatkasi päätöstä.

Sinä ja 3,5 miljoonaa muuta Irakin maan sisäistä pakolaista.