KYYJÄRVI "Kaikki hymyilevät". Se on turvapaikanhakijoiden vastaus, miksi he viihtyvät Kyyjärven vastaanottokeskuksessa, joka sijaitsee Keski-Suomen luoteiskulmassa, 1300 asukkaan kunnassa.
Hymyilevä suomalainen kuulostaa satuolennolta, mutta tavallisten kyyjärvisten kommentit turvapaikanhakijoista ovat häkellyttävän positivisia: "Mentaalinen piristysruiske", "kylä on herännyt eloon" tai "parasta pitkään aikaan".
Kyyjärven vastaanottokeskus avattiin viime joulukuussa. Vajaan 50 kilometrin päässä Saarijärven Kolkanlahdessa avattiin keskus muutamaa kuukautta aikaisemmin.
Keskuksia johtavan Tomi Kuosmasen mukaan paikkakuntien ero kävi heti selväksi – Kyyjärvellä vastustettiin keskuksen perustamista enemmän kuin Saarijärvellä.
Kuosmasta vastustuksen määrä ei hämmästyttänyt, koska viime syksyn ja loppuvuoden "tilanne oli kaoottinen".
– Vähän pelonsekaisin tuntein aloitimme Kyyjärvellä, mutta tilanne kääntyi tosi nopeasti. Kyyjärvi on poikkeus kaikkien maan vastaanottokeskusten joukossa: missään muualla ei ole mennyt yhtä hyvin.
"Kyyjärvi hyvä"
Afganistalainen Esmatullah Azimi näyttää ymmärtävän työpariaan Juha Kirvesmäkeä pienestä kädenliikkeestä. Miehet ahkeroivat yhdessä kyyjärveläisellä betonielementtejä valmistavalla Betsetin tehtaalla.
Esmatullah kertoo paenneensa Afganistanista vaimonsa, 4-, 7-, ja 8-vuotiaiden lastensa sekä 16-vuotiaan sisarensa kanssa viiden maan kautta. Kyyjärvelle he saapuivat uudenvuodenpäivänä.
– En tiedä Suomesta, mutta Kyyjärvi hyvä. Ystävällistä ja rauhallista.
Perheen hartain toive on saada jäädä Kyyjärvelle.
Kabulissa kirjapainossa työskennellyt Esmatullah on Kirvesmäelle mieluinen työkaveri.
– Hän on hyvin ahkera. Ja niin kohtelias. Kukaan muu ei yhtenään pyytele anteeksi.
Esmatullah on yksi viidestä Betsetillä työskentelevästä turvapaikanhakijasta. He ovat kaikki olleet ensin neljän viikon harjoittelussa, sen jälkeen töissä vuokratyöfirman kautta. Hankintapäällikkö Timo Noponen on ollut Betsetillä töissä 35 vuotta, eikä hänen mielestään "tällaisia miehiä ole ennen töissä ollut".
– Hirveän ahkeria, jämptejä ja järjestelmällisiä, hän kehuu.
Uusi väki on ollut myös linjapäällikkö Tarmo Pölkin mieleen.
– Aion vielä muutaman heistä napata, tarvitsisin heti kymmenen työntekijää lisää.
Pölkin mukaan jonkin verran on ollut kieliongelmia, ja perehdytykseen joutuu käyttämään tavallista enemmän aikaa, mutta muuten kaikki on sujunut hyvin.
Nuoret ja naiset vastustivat
Päätös tilojen vuokraamisesta SPR:lle vastaanottokeskukseksi oli Kyyjärvellä tiukka. Viime vuoden marraskuisessa kunnanhallituksessa puheenjohtajan ääni ratkaisi.
Samana iltana kokoontuneen valtuuston päätöskin syntyi vain muutaman äänen enemmistöllä.
Ennen päätöksiä vastustus oli kovaa: eniten vastaanottokeskusta vastaan olivat kunnanjohtaja Eero Ylitalon mukaan nuoret ja naiset – etenkin nuoret naiset. Suurimmat pelot liittyivät tummien miesten käyttäytymiseen paikallisia tyttöjä ja naisia kohtaan.
– Ponnekkaimpia puheenvuoroja vastaanottokeskuksen puolesta käyttäneet olivat yli 60-vuotiaita, Ylitalo muistaa.
Myös kunnanjohtajaa jännitti, miten vastaanottokeskuksen arki saadaan vastustustuksen jälkeen käyntiin. Tapahtui kuitenkin jotain yllättävää.
– Ne, jotka hävisivät, hyväksyivät demokrattisen päätöksen, ja he alkoivat toimia vastaanottokeskuksen hyväksi. He olivat etunenässä luomassa juoksuhautoja umpeen.
Ylitalon mielestä paras kommentti kuului keskuksen vastustajan suusta viime keväänä: "On hienoa myöntää, että olin väärässä".
"Jos he joutuvat lähtemään, koko kylä hiljenee"
Kauppakeskus Paletin leikkipaikalla kolme lasta nauraa kikattaa. Anna-Maria Koskelon lapset Aava ja Alpi sekä hänen pikkuveljensä Samuel laskevat kerta toisensa perästä liukumäestä.
Vastaanottokeskus täytti Koskelon pitkäaikaisen toiveen kunnan monikulttuurisuudesta.
Keskustan tuntumassa asuva perhe on toiminut ystäväperheenä turvapaikanhakijoille, lisäksi he ovat tekemissä kahden muunkin perheen kanssa.
– Olen tosi onnellinen, että he tulivat. Vastaanottokeskus on tuonut niin paljon iloa. Jos he joutuvat lähtemään, koko kylä hiljenee.
Koskelon kouluikäiset lapset jakavat äitinsä riemun uusista kuntalaisista: he melkein kilpailevat siitä, kenen luokalla on eniten turvapaikanhakijoiden lapsia.
Koskeloa hämmästyttää vieraanvaraisuus, jota turvapaikanhakijat osoittavat tapaamisissa paikallisten kanssa. Ja suunnaton kiitollisuus vaikkapa vanhojen astioiden saamisesta suorastaan hämmentää.
Koskelo uskookin, että tulijat ovat itse saaneet aikaan suvaitsevaisuuden ilmapiirin.
– Myös puskaradio on toiminut hyvällä tavalla: sitä kautta kuntalaisten hyvät kokemukset kohtaamisista ovat levinneet tehokkaasti.
Töitä ruokakaupasta ja talkooapuna
Noin 70 turvapaikanhakijaa on reilut viisi prosenttia kunnan asukasluvusta, ja se näkyy päivittäin katukuvassa.
Kunnan kauppakeskuksessa uudet asiakkaat on otettu hyvin vastaan, kaksi turvapaikanhakijaa on ollut ruokakaupassa töissäkin.
– Kyllä se on meiltä pois, jos he lähtevät, Salen myyjä Irja Ojala sanoo.
Ojalan mukaan varsinkin perheistä halutaan pitää hyvää huolta ja heitä autetaan. Vastikään Ojala todisti Jyväskylässä tapahtumaa, jossa linja-auton kuljettaja henkilökohtaisesti saattoi perheen seuraavaan bussiin.
– Kuljettaja kuulutti ennen matkakeskukseen saapumista, ettei kukaan matkustaja saa matkalaukkuja ennen kuin hän on saattanut perheen oikeaan autoon.
Pahaa sanottavaa ei ole Marimekon liikkeessä työskentelevällä Ulla Korpeisellakaan, joka maalautti talonsa turvapaikanhakijoilla.
Korpeinen tarttui miehensä kanssa talkooapuun, jota voi tilata vastaanottokeskuksesta. Työn arvon määrittää jokainen itse: siitä maksetaan vapaaehtoinen maksu vastaanottokeskukselle. Raha käytetään turvapaikanhakijoiden virkistystoimintaan, esimerkiksi ostosmatkoihin.
– Kuvittelimme etukäteen, että tänne muuttaa kauheita roistoja, mutta tänne tulikin perheitä ja suloisia lapsia. Moni varmaan pelkäsi, että väki alkaa pyöriä kylillä niin kuin Helsingissä rautatieasemalla.
Korpeinen on lasten puolesta harmissaan, jos keskus suljetaan.
– Lapsilla on ollut rankkaa. He ovat juuri saaneet ystäviä, ja edessä on taas lähtö uuteen paikkaan. Aluksi isät saattoivat lapset kouluun, mutta aika pian he huomasivat, että on ihan turvallista antaa lasten liikkua vapaasti.
Poliisia ei ole tarvittu kertaakaan
Kuntalaisten ja turvapaikanhakijoiden rinnakkaiselo Kyyjärvellä on sujunut enemmän kuin mallikkaasti: minkäänlaisia järjestyshäiriöitä ei ole ollut, eikä poliisia ole tarvittu kertaakaan.
Sen sijaan naapurikunnassa Saarijärvellä apua soitettiin viime vuonna kuukausittain – tänäkin vuonna siniset valot ovat mäntymetsän keskellä vilkkuneet.
Saarijärvellä poliisia on tarvittu selvittelemään keskuksen asukkaiden välejä, ulkopuolisia ei tapahtumaan ole liittynyt. Kuosmasen mukaan jokaisessa tilanteessa on ollut myös alkoholi mukana.
– Sen, kun tietäisi, Kuosmanen heittää, kun häneltä kysyy syytä Kyyjärven tilanteen poikkeuksellisuuteen.
Kuosmanen sijoitti Kyyjärven vastaanottokeskukseen vain afgaanimiehiä. Hän uskoi, että afgaanit arvoineen sopisivat hyvin elämään keskisuomalaisessa pikkukunnassa: he ovat aktiivisia, ahkeria ja työteliäitä.
Kyyjärven rauhallisuuteen vaikuttaa myös sen pieni koko: varsinaisessa keskuksessa asuu 19 miestä, kunnan vuokrarivitaloissa taas 15 perhettä, joissa on 54 jäsentä.
Saarijärven vastaanottokeskuksessa asukkaita on noin 300 ja kansallisuuksia 18.
Siinä on iso ero muihin paikkakuntiin, miten Kyyjärvellä paikalliset ovat ottaneet turvapaikanhakijat vastaan.
Johtaja Tomi Kuosmanen
– Silti täytyy sanoa, että siinä on iso ero muihin paikkakuntiin, miten Kyyjärvellä paikalliset ovat ottaneet turvapaikanhakijat vastaan. He ovat ottaneet keskuksen omakseen: he ottavat kontaktia itse ja kutsuvat ihmisiä kylään, Kuosmanen sanoo.
Kyyjärvellä väkeä kokoontui mielenilmaukseen heti, kun Maahanmuuttovirasto ilmoitti, että vastaanottokeskus suljetaan marraskuussa.
Vokin sulkemispäätöstä ei purematta niellä
Vastaanottokeskuksen olohuoneessa raikuu nauru. Vastaava ohjaaja Terttu Niskanen ja sosiaaliaohjaaja Päivi Peltokangas vaihtavat kuulumisia turvapaikanhakijoiden kanssa. Varsin moni pystyy jo hieman puhumaan suomea, mutta vitsailu näyttää onnistuvan ilman yhteistä kieltäkin.
– Kyllä me koemme, että meidän pitäisi saada jatkaa. Olisi tosi harmi lopettaa, kun meillä pyyhkii niin hyvin, Niskanen sanoo.
Vastaanottokeskuksen lakkauttamista vastustavan adressin on allekirjoittanut yli 600 ihmistä. Myös Kyyjärven kunta vetoaa sisäministeriin vokin säilyttämisen puolesta.
Niskanen myöntää, että vastaanottokeskuksen toiminnan alkaessa tunnelma oli vastustuksen vuoksi ikävä, mutta se koheni nopeasti, kun ihmiset alkoivat soitella keskukseen ja tarjota apua. Tutustujia tupsahteli myös ovelle.
Peltokankaan mielestä kaikki keskuksessa toimii, esimerkiksi palvelut on pystytty luomaan kattaviksi, vaikka paikka on pieni.
– Ja mikä onkaan parempaa kotouttamista kuin se, että perheet asuvat kantaväestön seassa.
Asiat meni perille kerralla.
Terttu Niskanen
Niskasen ja Peltokankaan mielestä vastaanottokeskuksen hyvä maine on turvapaikanhakijoiden ansiota. Ongelmia ei ole ollut.
– Ihan alussa nuoria miehiä neuvottiin tyttöjen kohtaamisessa ja muistuteltiin ikärajoista. Myös koulussa käytiin kertomassa kulttuurien eroista. Asiat meni perille kerralla, Niskanen sanoo.
Moitteet, mitä keskuksen väki saa, koskevat pieniä ja arkipäiväisiä asioita. Esimerkiksi sitä, ettei jätteiden lajittelu aina suju täydellisesti.
Kuukausien itku
Kyyjärven kunnan vuokra-asunnon ovessa lukee Isomöttönen. Sisällä on äärettömän puhdasta ja siistiä. Olohuoneen nahkaisessa nojatuolissa Mahdi Alobaidi lepertelee 4,5 kuukauden ikäiselle pojalleen Abbasille.
Mahdi tuli keväällä yhden vuorokauden aikana sekä isäksi että sedäksi, sillä myös veljen vaimo synnytti Suomessa lapsen.
Mahdi tuli Irakista kahden veljensä kanssa Suomeen Tornion kautta lähes päivälleen vuosi sitten. Hän asui ensin Saarijärven vastaanottokeskuksessa – ja itki.
– Itkin neljä kuukautta, nyt herkästi hymyilevä Mahdi kertoo.
Miehellä oli kova huoli raskaana olevasta Maisam-vaimosta, vanhemmista ja ystävistä. Kotipuolessa tapahtuneen pommi-iskun jälkeen hän ei saanut pitkään aikaan läheisiinsä yhteyttä. Myös suru surmatusta veljestä painoi.
Kun Mahdille ehdotettiin siirtymistä Kolkanlahdesta Kyyjärvelle, hän sanoi monta kertaa ei. Mutta nyt häntä naurattaa: hän viihtyy rivitalokodissa hyvin.
Suurin syy hymyyn on omassa perheessä: Maisam tuli perässä Suomeen tammikuussa. Raskaana ollut vaimo lensi ensin Turkkiin ja taittoi sieltä matkaa veneellä Kreikkaan, sitten kävellen ja bussilla halki Euroopan. Mukana oli myös raskaana ollut käly.
Kotimaassaan sähkömiehenä ja autonkuljettajan työskennellyt Mahdi haluaa päästä töihin mahdollisimman pian. Kielen opiskelussakaan hän ei aikaile, koska "Suomessa ei tarvita englantia tai arabiaa".
– Haluan pystyä puhumaan myös vanhojen ihmisten kanssa.
Mahdi käykin kolmesti viikossa kielitunneilla, tapaa suomalaisia ystäviä, pelaa jalkapalloa ja tennistä. Kuntaan on turvapaikanhakijoiden ansiosta saatu pitkästä aikaan kokoon kunnon jalkapallojoukkue.
Tulijat opettivat suomalaiset tervehtimään
Jos vastaanottokeskus Kyyjärvellä suljetaan, kunnanjohtaja toivoo siitä jäävän jotain pysyvää ja hyvää kuntaan.
Turvapaikanhakijat nimittäin opettivat kuntalaiset tervehtimään toisiaan. He huikkaavat tervehdyksen kaikille vastaantulijoille ja kättelevät mielellään.
Myös auttamisen halu on noussut uusiin mittasuhteisiin.
– Jos vastaanottokeskus suljetaan, kyllä meille kaipuu jää. Joudutaan ehkä miettimään kriisiryhmän perustamista.
Seuraa sieniretkelle
"Päivää taloon, olisiko sieneen lähtijöitä?" kuuluu ovelta, kun vastaanottokeskukseen sisään astuu Ossi Tamminen.
Mies alkaa tentata edellisellä sieniretkellä mukana olleelta mieheltä, laittoiko tämä sienistä ruokaa. Mies nyökkää ja sanoo vain yhden sanan: "pahaa".
Toinen mies näyttää punoittavaa niskaansa: edellisellä reissulla pisti ampiainen, eikä häntä houkuta heti uusi retki.
Tammista naurattaa. Hän kertoo hakeneensa vastaanottokeskuksesta seuraa niin sieni- kuin marjareissuille, koska "aikaa on".
– Viime viikonloppuna oltiin hirvenhaukussa.
Afganistanilainen Noormuhammad Noori vetää heti takin päälleen ja lupaa lähteä Tammisen mukaan.
Hän kertoo pitävänsä mustikoista ja puolukoista – sienistäkin. Lähellä Pakistanin rajaa asuneesta miehestä suomalainen metsä on outo ja kiehtova.
Mutta ennen metsäretkeä hyvästellään. Kädestä pitäen.
